1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. hiilineutraalius

Monilla maitotiloilla halutaan nyt hiilineutraaleiksi – päästöjen vähentämisen ongelmana ovat etenkin koneet ja polttoöljy

Nuorilla maatalousyrittäjillä riittää uskoa hiilineutraaliin maidon tuotantoon. Heille keinot navettojen ja peltojen saamisessa hiilitasapainoon ovat tuttuja. Edunvalvoja siirtäisi rahoitusta energiatehokkuuden parantamiseen.

Jarkko Hyttisellä ja Anni Heiskasella on koulutusta ja kokemusta maataloudesta. Niistä on hyötyä nyt oman maitotilan pyörittämisessä.
Jarkko Hyttisellä ja Anni Heiskasella on koulutusta ja kokemusta maataloudesta. Niistä on hyötyä nyt oman maitotilan pyörittämisessä.

Maatalousyrittäjä Jarkko Hyttinen napsauttaa kytkimen ylös ja seosrehuvaunu alkaa jauhaa. Hyttinen heittää sekaan sangollisen kivennäisaineita ja lehmien ape alkaa olla valmista.

Hyttisen täyttämässä seosrehuvaunussa yhdistyvät kaksi elementtiä, jotka muodostavat puolet maidontuotannon päästöistä: koneet ja eläinten ruoka. Toinen puolikas päästöistä syntyy lehmistä:märehtimisen tuottamasta lannasta ja metaanista. Näistä syntyvä hiili pitäisi viljelijän sitoa peltoihinsa, jotta maidontuotanto olisi hiilineutraalia.

Maitotilansa hiilijalanjälkeä miettii myös Hyttinen, joka pyörittää maitotilaa puolisonsa Anni Heiskasen kanssa Pohjois-Savossa Sonkajärvellä.

Tila on ollut pariskunnalla puolentoista vuoden ajan. Nuorella yrittäjäpariskunnalla on takanaan ura maatalouden eri osa-alueilta ja tähtäimessä on jo ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen.

Pariskunta soveltaakin nyt työkokemustaan ja koulutustaan oman maatilan pyörittämiseen. Ei siis ihme, että molemmilla on intoa löytää ratkaisuja maitotilan hiilipäästöjen minimoimiseen.

– Kuitenkin pitäisi 30 vuotta tehdä työuraa. Minäkin olen huolissani ympäristöstä ja haluan vaimoni kanssa, että se on kunnossa tulevaisuudessakin, Hyttinen sanoo.

Isotkin tilat pystyvät hiilipäästöjen vähentämiseen

ProAgrian Anna-Katri Laakkosen mukaan maitotiloilla riittää kiinnostusta hiilineutraaliin tulevaisuuteen.

– Ymmärrystä riittää varsinkintiloilla, jotka ovat jo tehneet toimenpiteitäkin. Ja se temppu lähtee tiloista itsestään, Laakkonen sanoo.

– Pitää olla innovatiivinen ja on mietittävä miten yritys tästä kehittää, korostaa Jarkko Hyttinen.

ProAgrian hankevastaava Anna-Katri Laakkonen kiertää itäsuomalaisia maitotiloja. Kuva: Antti Karhunen / Yle

Laakkonen toimii hankevastaavana Pro Agrian Mainio maitotila -hankkeessa, jossa tällä hetkellä on mukana 60 tilaa. Laakkosen mukaan hiilineutraalius ei ole vain isojen tilojen mahdollisuus.

– Uskon, että minkä kokoinen tila tahansa pystyy tähän hiilineutraaliuteen vaikuttamaan ja tekemään töitä sen eteen. Parsinavetoista sinne tuhannen lehmän navetoihin, Laakkonen sanoo.

Pellot ja navetat osataan, öljystä pitäisi päästä eroon

Jarkko Hyttisen ja Anni Heiskasen maitotilan nuppiluku pyörii 70 kantturoilla. Peltoja on kolmattasataa hehtaaria. Maitotiloilla tunnetaan varsin hyvin ne keinot, joilla peltojen ja navettojen hiilipäästöt tasapainotetaan.

Esimerkiksi Hyttisen pellot pidetään nurmituotannossa mahdollisimman tehokkaasti ja joukossa kasvatetaan härkäpapua ja hernettä. Näillä kasveilla päästään tehokkaaseen hiilensidontaan. Samalla on pyrkimys valkuaistuotannon omavaraisuuteen ja ostorehun vähentämiseen.

Maatalousyrittäjä Jarkko Hyttisen mielestä toimiva maaseutu on kaikkien etu. Kuva: Antti Karhunen / Yle

Hiilineutraalin tulevaisuuden hidastaja ovat kuitenkin energiatehokkuus ja konekanta. Sato pitää kerätä pelloilta ja rehusekoitin ei pyöri ilman polttoainetta. Sähköä pitää saada, jotta lypsyrobotti toimisi.

MTK:n Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jari Kauhasen mukaan tekniikka ja tehokkuus ovat toki parantuneet muun muassa aurinkoenergian ja isompien koneiden myötä, mutta polttoaine pitäisi saada joksikin muuksi kuin polttoöljyksi.

Uuttakin tekniikkaa voisi olla saatavilla, mutta vastaan tulee usein hinta.

– Pitäisi olla taloudelliset resurssit ottaa uutta tekniikkaa käyttöön, arvioi Kauhanen.

Oma osaaminen ja halu avainasemassa

Kauhanen toivoo biokaasusta jonkinlaista ratkaisua. Sen ongelmana on viljelijöiden ikääntyvä, mutta vielä hyvin toimiva kalusto sekä muu laitteisto, jotka eivät biokaasua syö. Myös tilakohtaiset biokaasulaitokset ovat harvassa.

– Biokaasu on pitkän matkan päässä, sinne pitäisi siirtää rahoitusta, Kauhanen sanoo.

Jarkko Hyttisen ja Anni Heiskasen kaltaiset maatalousyrittäjät tunnistavat ongelman.

– Meilläkin sitä peltoalaa on, niin joudutaan miettimään polttoainekustannuksia. Mitä vähemmän tarvitsisi ajaa, niin sen parempi, tiivistää Hyttinen.

Jarkko Hyttisen mukaan on tärkeää, että lehmä syö vain sen minkä tuottaa. Kuva: Antti Karhunen / Yle

Hyttinen tekisikin jotain järkevämpää kuin istuisi tuhansia tunteja traktorin kopissa. Hän uskoo, että tulevaisuudessa automatiikka tulee yhä enemmän viljelijän apuun. Sitä odotellessa hiilineutraaliutta haetaan omasta osaamisesta.

– Meillä on konstit, miten peltopuoli saadaan kuntoon. Nurmet pidetään täydessä tuotannossa ja panostetaan sitten navetan puolelle, Hyttinen sanoo.

Yksi keino löytyy myös tilojen välisestä yhteistyöstä.

– Meilläkin on naapuritila jonka kanssa hankitaan yhteiskoneita, saadaan isompia koneita. Kyllä se tehokkaammaksi muuttuu se viljely koko ajan. Isompia pinta-aloja voidaan käsitellä nopeammin, sanoo maatalousyrittäjä Jarkko Hyttinen.

Lue lisää:

600 lehmän suurnavetta on kaukana monien mielikuvista: 26-vuotiaalla yrittäjällä on huipputekniikkaa, ulkomaan työmatkoja ja uudet työvuorot

Maatilan talous on tasapainoilua toiminnan, sen kehittämisen ja kustannusten välillä – Karhulan tilalla luotetaan oman osaamisen lisäksi asiantuntijoihin ja yhteistyöhön

Raportti: Suomen päästöt laskivat ennätyksellisen alas viime vuonna, mutta vuoden 2035 tavoitteisiin niillä ei silti ylletä