Hyppää sisältöön

Miljonääri Kimmo Riihimäki pelasti Minnesota-hoidon, joka aikanaan teki hänestä raittiin alkoholistin: "Hoidon jatkuminen on arvokkaampaa kuin raha"

30 vuotta toiminut hoitoyritys keikkui konkurssin partaalla verovelkojen vuoksi, kunnes yksi takavuosien tulokuninkaista pelasti sen. Kyseessä oli vastapalvelus, sillä Minnesota-Hoito nosti parikymmentä vuotta sitten yrittäjä Kimmo Riihimäen jaloilleen.

Minnesota-Hoidolla ei jatkossa aiota tehdä voittoa, vaan keskittyä auttamaan, sanoo Kimmo Riihimäki. Kuva: Anne Elhaimer / Yle

Konkurssin koputtelu ovella on tuttu ääni perholaislähtöiselle Vesivekin toimitusjohtajalle Kimmo Riihimäelle.

Viimeksi Riihimäki reagoi siihen kesällä pelastamalla lapualaisen Minnesota-Hoidon, jota Verohallinto haki konkurssiin arvonlisäverovelkojen vuoksi.

Riihimäen vuonna 1993 perustama Hämeen Laaturemontti ehti sekin kolkutella konkurssin portteja.

Vuonna 2002 työntekijät olivat lähteneet ja Riihimäki oli käyttänyt omien sanojensa mukaan yhtiön varoja väärin yhden omakotitalon verran ryypätessään. Yrityksen toimintaa ei noina aikoina pyörittänyt kukaan.

– Kun yrittäjän vapaus tuli, se vei minut ihan mennessään. Se että joku on töissä, ei ole näyttö siitä onko alkoholisti vai ei. Se on se viimeinen oljenkorsi: kaikki muu saa mennä, mutta työ ei, sanoo Riihimäki.

2002 mies lähti hoitoon – vaikka ei omasta mielestään alkoholisti ollutkaan.

Kimmokkeen toi hänen tapaamansa toipuva alkoholisti, jonka elämänilo teki lähtemättömän vaikutuksen.

– Se tarttui minuun: minäkin haluan tuollaisen! muistelee Riihimäki.

Apua hän lähti hakemaan Minnesota-hoidosta, jonka toiminnan jatkumisen sittemmin turvasi tämän vuoden heinäkuussa ryhtymällä firman omistajaksi.

Rahasummista Riihimäki ei halua puhua, ja myös toiminta on tarkoitus kääntää voittoa tavoittelemattomaksi.

– Tulevaisuudessa ei ole tarkoitus tehdä rahaa, vaan ainoastaan auttaa ihmisiä.Hoidon jatkuminen on arvokkaampaa kuin raha.

Toisellekin yritykselle kävi hyvin. Riihimäki myi enemmistön Laaturemontista pääomasijoittajalle vuonna 2014, ja kaksi vuotta myöhemmin hän osti Vesivekin, jossa oli aikanaan aloittanut työuransa. Tuolloin hän keikkui myös verokoneen kärkisijoilla.

Vesivekissä mies käy yhä töissä päivittäin. Häipyneet työntekijätkin ovat palanneet, ja itse asiassa palkkalistoilla on nyt yli 500 henkilöä.

– Kesti kymmenen vuotta ansaita luottamus. Mutta senkin voi saada takaisin.

Ajatukset seuraavassa juomiskerrassa

Ei ollut mitään yksittäistä syytä, selvää käännekohtaa tai tienhaaraa, jossa Riihimäestä tuli alkoholisti. Harvoin on.

– Ei se lähde ykskaks, vaan juomiskäyttäytyminen muuttuu. Juominen lisääntyy salakavalasti, sitä ei huomaa eikä siksi näe tilannetta.

Lapsuuskodissa kaikki elivät sääntöjen mukaan, niin Kimmokin. Alkoholin käyttö alkoi jo ennen täysi-ikäisyyttä ja kuului kuvioon pitkään. Perheen perustamisen aikaan Riihimäki eli ilman viinaa – sinnillä.

Joulut ja muut perhejuhla-ajat hän oli omastakin halustaan juomatta, mutta pinnistely söi energiaa, ja selvän jakson jälkeen oli kahta kauheampaa.

Riihimäki sanoo, ettei alkoholismia mitata annosmäärillä tai juomavuosilla, vaan sillä, kuinka paljon ajatukset pyörivät alkoholin ympärillä.

– Kun pullo pyörittää ajatusmaailmaa, ajatukset ovat siinä, milloin seuraavan kerran juo. Energiaa kuluu valtavasti siihen, että mahdollistaa juomisensa: järjestää työt ja lasten hoidon. Eikä elämästä nauti kun ei juo – jos ei kyllä juodessaankaan.

Kimmo Riihimäen mielestä alkoholinkäytön salailu kertoo omaa kieltään. Piilopullot ja muut kommenvenkit ovat tarpeettomia, jos käyttö on hallinnassa. Kuva: Anne Elhaimer / Yle

Hoidossa ensimmäinen halaus vuosiin

Läheiset olivat ongelman kanssa varovaisia, sillä Riihimäki ei sanojensa mukaan ole helpoimpia ihmisiä. Silti jotkin lauseet jäivät mieleen muhimaan. Vahvana eli kuitenkin ajatus siitä, että näin kaikki muutkin juovat.

– Mutta kun meni pubiin katsomaan kavereita, eivät ne koskaan olleetkaan siellä.

Lähes kahdeksan vuotta kului niin, ettei alkoholi ollut miehelle enää nautintoaine.

– Olin fyysisesti ja henkisesti niin loppu, että monenlaisia ajatuksia kävi mielessä. Jotain ratkaisuja piti tehdä, sanoo Riihimäki.

Ihmiset olivat lipsuneet ympäriltä. Vaimo hoiti lapset, ja ystävien sijasta oli korkeintaan kavereita. Kun Riihimäki lähti hoitoon, lämmin tunne tuli heti. Miestä halattiin ensi kertaa vuosiin.

– Juovaa alkoholistia ei kukaan halaa, ja sitä ei varmaan tartte sen enempää perustella, mistä se johtuu.

Elämänilo tuli takaisin, kun Riihimäki ymmärsi ettei ole heikko ja selkärangaton – eikä ainoa. Jokainen raitis päivä on lisännyt iloa entisestään.

Ystävät ovat palanneet ja uusiakin on tullut. Lasten kanssa Riihimäki rakentaa nykyään yhteistä tulevaisuutta.

Valehdella saa viisi päivää

Minnesota-hoidossa saa valehdella ensimmäiset viisi päivää, sen jälkeen on alettava puhua totta.

– Kun on rehellinen itselleen, on väistämättä muillekin. Ryhmäterapiassa sen kyllä huomaa: ihminen ei voi valehdella määräänsä pidempään, sanoo Kimmo Riihimäki.

Minnesota-hoito näkee alkoholismin sairautena, ja hoitoon tulevat potilaina. Perushoitojakson jälkeen potilas ja hänen läheisensä lähtevät yhteiselle 11 kuukauden jatkohoitojaksolle.

Lapualla on laskettu hoidetun noin 3 600 alkoholistia 30 vuoden aikana. Vain noin viidennes saa tuhansien eurojen hintaiseen hoitoon maksusitoumuksen kunnalta, valtaosa maksaa hoidon itse.

Konkurssihakemuksesta uutisointi tiputti potilasmäärät radikaalisti ja toi epävarmuutta myös henkilökunnalle. Kauppa toteutui virallisesti heinäkuun puolivälissä, ja nyt tavoitellaan uutta vakautta toimintaan.

Riihimäki suo alkoholinkäytön niille, jotka sen osaavat. Hän ei voi ottaa pisaraakaan, mutta ei silti neuvo ajattelemaan sitä, ettei saa koskaan juoda.

– Tänään en juo, huomisesta en tiedä mitään. Päivä kerrallaan, vain tästä päivästä voi olla varma.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 15.8. klo 23.00 saakka.

.
.