Metsähallitus kaksinkertaistaa metsien lannoitukset – hiilensidonnan kasvu kattaa jopa 15 000 suomalaisen vuoden hiilidioksidipäästöt

Valtion metsiä lannoitetaan alkaneella viisivuotiskaudella noin 30 000 hehtaarin alueella. Tavoitteena on lisätä puun kasvua ja sitoutuneen hiilen määrää. Tarkalla suunnittelulla kielteiset ympäristövaikutukset voidaan minimoida, mutta esimerkiksi lajikirjoon lannoittaminen vaikuttaa.

Punainen helikopteri pellolla, edessä valkoinen lannoitussäiliö.
Helikopterista tapahtuva lannoitus aiheuttaa päästöjä, mutta metsänlannoituksen tuoma lisäys hiilensidontaan korvaa sen monikymmenkertaisesti. Video: Juuso Stoor, Kimmo Hiltula

Valtion metsissä ja niiden yläpuolella liikkuu lähivuosina aikaisempaa enemmän lannoituskoneita. Metsähallituksen tavoitteena on kaksinkertaistaa lannoitettavien metsien pinta-ala aiemmasta 15 000 hehtaarista 30 000 hehtaariin.

– Tarkoitus on lisätä sitoutuneen hiilen määrää, kuten hallitus on tavoitteeksi asettanut, kertoo metsänhoitojohtaja Heikki Savolainen Metsähallituksesta.

Hallitus on sitoutunut ohjelmassaan lisäämään maankäyttösektorin hiilensidontaa vähintään kolmella miljoonalla hiilidioksiditonnilla vuoteen 2035 mennessä.

– Hiilensidontaa voidaan lisätä tuntuvasti metsien kasvua vahvistamalla, perusteli maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) tuhkalannoituksen tuen määräaikaista laajennusta viime vuoden helmikuussa (siirryt toiseen palveluun).

Lannoituksessa metsiin lisätään ravinteita, joiden niukkuus maaperässä rajoittaa puiden kasvua.

Lannoituksen aiheuttaman kasvunlisäyksen arvioidaan sitovan jopa 10 tonnia hiilidioksidia hehtaarille sen lisäksi, mitä metsä normaalisti kasvaessaan sitoisi.

Yhden hehtaarin hiilensidonnan kasvu vastaa siis suurin piirtein keskivertosuomalaisen vuotuisia hiilidioksidipäästöjä (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun).

Rakentamisessa pitkäaikainen vaikutus

Parhaita lannoituskohteita ovat talousmetsät, jotka lähestyvät korjuun hetkeä. Usein kohteena on kahteen kertaan harvennettu metsä, jossa puut kasvupyrähdyksensä ansiosta kasvavat tukkipuun mittoihin.

Samalla niiden käyttömahdollisuudet muuttuvat.

Ennen pikaista vankistumistaan puusta joka olisi kelvannut sellukattilaan ja sitä kautta esimerkiksi paperin raaka-aineeksi tulee muutamassa vuodessa kelvollista raaka-ainetta rakentamiseen.

Rakennusmateriaalina puu voi osin korvata betonia, jolla on suurempi hiilijalanjälki kuin puulla.

Samalla pitkittyy puuhun sitoutuneen hiilen kierto, sillä rakennuspuutavarasta hiili vapautuu huomattavasti hitaammin kuin vaikkapa vessapaperista.

Suomessa on pyritty lisäämään puun käyttöä rakentamisessa. Puurakenteiset kerrostalot ovat edelleen harvinaisia. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Kangasmailla huomioitava vesistöt

Lukessa tutkimusprofessorina työskentelevä Jari Hynynen arvioi metsähallituksen strategian olevan pääosin toimiva.

– Turvemaiden lannoittamisesta on vaikea löytää mitään miinusmerkkistä sanomista, toteaa Hynynen.

Soisille turvemaille levitetään lähinnä fosforia. Kivennäismaille eli kangasmetsiin puolestaan kylvetään typpeä.

– Näiden kovien maiden lannoittaminen on haastavampaa. Vaaditaan tarkkaa suunnittelua, jotta vältytään vaikutuksilta vesistöön, sanoo Hynynen.

Lannoitteiden valmistuksesta ja levittämisestä syntyvät hiilidioksidipäästötkin huomioiden lannoittamisen vaikutus metsän hiilensidontaan on WWF:n mukaan (siirryt toiseen palveluun)selvästi positiivinen.

Kielteisiä ympäristövaikutuksia lannoittamisella on vesistöjen lisäksi muun muassa luonnon monimuotoisuuteen. Karuilla mailla typpilannoittaminen vähentää jäkälien kasvua. Typpeä suosivat lajit, kuten heinäkasvit sen sijaan lisääntyvät.

Ruotsalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että typpilannoituksen vaikutuksia näkyy myös sen jälkeen kun metsä on hakattu: esimerkiksi mustikkasato jää selvästi pienemmäksi lannoittamattomaan alueeseen verrattuna.

Lannoituksen vaikutusaika puustoon kivennäismailla on 6–10 vuotta ja turvemailla 15 vuodesta jopa 30 vuotta. Metsien muuhun käyttöön lannoittaminen ei vaikuta, vaan esimerkiksi marjoja ja sieniä alueelta voi poimia entiseen tapaan.

Lannoitettava ala viisinkertaistuu Lapissa

Lapissa lannoitettavien alojen kasvu on koko maata huimempaa. Aiemman runsaan tuhannen hehtaarin sijasta lannoitetaan vuosittain yli 5 000 hehtaarin alueella.

Lannoittaminen on järkevää vain riittävän lämpimillä alueilla.

– Karkeasti ottaen napapiiri on se raja, jonka eteläpuolella lämpösumma on riittävä. Toki pohjoisemmassa on alueita, joiden olosuhteet ovat lannoittamiselle otolliset, kertoo Lapin alueen metsänhoitopäällikkö Antti Nurmi Metsähallituksesta.

Aiemmin Lapissa on metsähallitus keskittynyt lannoittamiseen lähinnä Rovaniemen ja Ranuan alueille, joissa valtion omistuksessa on paljon metsää.

Nyt Rovaniemi–Ranua -alueen lannoitettava pinta-ala nousee tuhannesta hehtaarista noin 3 500 hehtaariin. Länsi-Lapissa lannoitetaan noin tuhannen ja muualla Lapissa 500–700 hehtaarin alalla.

– Tätä pohjoisemmassa lannoittaminen lisää kasvuhäiriöriskiä, muistuttaa tutkimusprofessori Jari Hynynen Lukesta.

Torniolainen metsänomistaja ja metsäammattilainen Pekka Vähä laskee, että lannoitus on sijoitus tulevaisuuteen. Kuitupuun järeytyminen tukkipuuksi nostaa hinnan kolminkertaiseksi. Kuva: Juuso Stoor / Yle

Sijoitus metsäomaisuuteen

Lapin metsistä valtaosa, noin 70 prosenttia, on valtion omistuksessa. Valtionmetsät painottuvat kuitenkin pohjoiseen. Maakunnan eteläosassa metsät ovat valtapuolin yksityisomistuksessa.

Toistaiseksi yksityisten metsien lannoitusalat eivät Lapissa ole kasvaneet.

– Tänä vuonna Ranualta Kolariin ulottuvalla alueella lannoitetaan noin 500 hehtaarin alalla, viime vuonna määrä oli noin 600 hehtaaria, kertoo metsäneuvoja Aleksi Koivisto Lapin metsänhoitoyhdistyksestä.

Koiviston mukaan metsänomistajia eivät aktivoi yksittäiset hintapiikit, toisin tekee pidempään jatkunut tasainen hinnannousu.

Vuosikymmeniä metsäneuvojana toiminut Pekka Vähä näkee taustalla myös metsänomistajien kaupunkilaistumisen ja metsänhoitoon liittyvän osaamisen karisemisena. Lannoittaminen on metsänomistajalle taloudellinen sijoitus.

– Tukkipuun hinta on huomattavasti korkeampi kuin kuitupuun. Lannoituksen jälkeisenä kuutena vuotena metsän arvo kasvaa moninkertaiseksi, sanoo Vähä.

Vähällä on itselläänkin metsäomistuksia, joita pitää hoitaa. Tälle kesälle ajoittui runsaan kymmenen hehtaarin lannoitus.

Samalla osoittautui, että Tornion Aapajärven takamaissa olevaa kohdetta ei maalevityksenä kannattanut hoitaa.

– Kilpailutin levityksen ja lentolevitys oli nyt edullisin vaihtoehto.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella lauantaihin 14.8. kello 23 saakka.

Lue lisää: