Järvenpää oli 70 vuotta sitten kummallinen kenkätehtaiden keskittymä keskellä peltoja – nyt pyöreitä täyttävä kaupunki kasvaa nopeammin kuin koskaan

Järvenpään kaupungin 70-vuotisjuhlavuosi huipentuu tänä viikonloppuna järjestettävään kaksipäiväiseen tapahtumaan. Paikallishistorian harrastaja Hannu Juurinen muutti Järvenpäähän vuonna 1944, kun alue kuului vielä Tuusulaan.

Hannu Juurinen (vas) ja ystänsä Reijo Lempinen järvenpääläisen elokuvateatteri Filmilinnan edessä kesällä 1966. Kuva: Heikki Juurinen

Vuoden 1951 alussa tuli voimaan valtioneuvoston päätös Järvenpään kauppalan perustamisesta. Päätöksellä Järvenpää irtautui Tuusulasta ja aloitti taipaleensa itsenäisenä kuntana.

Tuolloin Järvenpäässä oli reilut 8000 asukasta, joista yksi oli Hannu Juurinen. Hän oli muuttanut perheensä mukana Järvenpäähän jo pikkupoikana vuonna 1946.

– En paljoa muista niiltä varhaisimmilta vuosilta, mutta koulukavereita tapaan kyllä vieläkin, vaikka kovaa vauhtia hekin ovat harventuneet, Juurinen sanoo.

Koulurakennus on kuitenkin jäljellä: hiljattain 90 vuotta täyttäneen Harjulan kivikoulun vanha perusosa säilyy meneillään olevan remontin jälkeenkin, mutta rakennus saa ympärilleen myös täysin uusia osia. Käytössä koulu on taas syksyllä 2022

Juurinen on perehtynyt Järvenpään lähihistoriaan kirjoittaessaan kirjaa nimeltä Kauppa käy ja palvelu pelaa (Järvenpää-seura 2018). Paikallishistoria on Juuriselle muutenkin tuttu harrastus: hän on Järvenpää-seuran kantavia voimia ja yksi Järvenpään historiaa kuvina ja tarinoina -nimisen Facebook-ryhmän ylläpitäjistä.

Paikallishistorian harrastaja Hannu Juurinen kertoo Järvenpään kasvusta ja kehityksestä.

Ryhmä on varsin vilkas ja suosittu: jäseniä on noin 8000, joista noin 5000 on nykyjärvenpääläisiä. Muut jäsenet tulevat ympäri Suomea ja maailmaa: Australiasta, Yhdysvalloista, Ruotsista, Ranskasta ja niin edelleen.

– Ryhmä on monelle tärkeä muistojen kohde. Eräskin Yhdysvaltain länsirannikolla asuva jäsen laittoi kerran minulle yksityisviestin, jossa hän kertoi sivuston olevan hänelle elintärkeä.

Hannu Juurinen ja Sirkka-Liisa Oksala katsovat Järvenpään kävelykatu Jannelle pystytettyä valokuvanäyttelyä. Kuva: Vesa Marttinen / Yle

Paljon peltoa ja kentätehtaita

Nyt Järvenpää viettää siis juhlavuotta, jonka päätapahtuma on tänä viikonloppuna järjestettävä kansanjuhla.

Mutta mitä nykyisen Järvenpään paikalla oli 70 vuotta sitten, kun alue kuului vielä Tuusulalle? Vanhojen ilmakuvien perusteella nykyisen keskustan alueella oli lähinnä peltoa, muutamia maanteitä sekä yksittäisiä taloja ripoteltuna vähän sinne ja tänne.

1930-luvulla otettu ilmakuva Järvenpään asemakylästä. Kuva: Velj. Karhumäki / Järvenpää-seuran arkisto

Juurinen kuitenkin huomauttaa, että keskeiset asukkaille merkitykselliset rakenteet olivat jo olemassa. Seurakuntakeskus eli vanha kirkko oli valmistunut vuonna 1940, poliisiasema oli Sibeliuksenkadulla jo 30-luvulla, apteekki toimi vanhassa Terijoelta tuodussa huvilassa, elokuvateatteri Filmilinna valmistui 1948 ja koulujakin oli kolme: Harjulan, Kinnarin ja Järvenpään koulut.

Erikoinen piirre oli kenkätehtaat. Niitä oli Järvenpäässä 1930–1960-luvuilla kaikkiaan kahdeksan, parhaillaan viisi yhtä aikaa.

– Suurin niistä oli Esko, se oli saanut nimensä Nummisuutareista. Työntekijöitä oli 50–60, Juurinen kertoo.

Kenkätehdasbuumin taustalla oli nimenomaan Kenkä-Eskon perustajien muutto Helsingistä Järvenpäähän. Heidän myötä kuntaan tuli kenkäalan osaamista. Lisää henkilöstöä koulutettiin, ja ajan mittaan entiset työntekijät perustivat myös uusia yrityksiä.

– Sana levisi, että Järvenpäässä on tehtaita ja osaamista. Ilmiö ruokki itse itseään, Juurinen selventää.

Parhaimmillaan 1950–1960-lukujen taitteessa kenkäala tarjosi töitä noin 200 ihmiselle Järvenpäässä.

Viimeinenkin tehdas kuitenkin lakkautti toimintansa 1980-luvulla. Vanha yrittäjäpolvi oli ikääntynyt ja markkinoille oli tullut isompia toimijoita.

Manner-Suomen vauhdikkain väestönkasvu

Kun Järvenpään kauppala sai kaupungin oikeudet ja statukset vuonna 1967, asukkaita oli noin 15 000. Samoihin aikoihin vuonna 1968 Hannu Juurinen muutti pois Järvenpäästä, mutta palasi takaisin kymmenen vuotta myöhemmin. Kaksi vuotta meni Hollannissa ja yhteensä kahdeksan vuotta Helsingissä ja Vantaalla.

Kun lapset tulivat kouluikään, paluu juurille tuntui luontevalta. Juurisesta tuli urheiluliike Intersportin pitkäaikainen yrittäjä. Kauppiaan työssä hän oppi tuntemaan syvällisemmin kotikaupunkinsa ja moikkaustuttuja tuntuu tulevan kadulla vastaan tänäkin päivänä jatkuvasti.

Nyt Juurinen on ollut jo pitkään eläkkeellä ja oma tekemisen tahti on hidastunut. Samaan aikaan Järvenpää on puolestaan kasvanut voimakkaammin kuin koskaan aiemmin.

Pari vuotta sitten suhteellinen asukasluvun kasvu oli Manner-Suomen vauhdikkainta (siirryt toiseen palveluun), eikä loppua tunnu näkyvän.

Merkittävä tekijä kasvun taustalla ovat kaupungin tekemät pakkolunastukset, jotka alkoivat viitisentoista vuotta sitten Lepolan alueelta. Kun vapaaehtoisia maakauppoja ei syntynyt, kaupunki päätyi pakkolunastamaan noin 140 hehtaaria maata ensin valtiolta ja myöhemmin kahdelta yksityiseltä maanomistajalta.

1920-luvulta peräisin oleva apteekin talo yksi harvoista edelleen jäljellä olevista vanhoista rakennuksista Järvenpäässä. Nykyisin rakennuksessa toimii ravintola. Kuva: Järvenpään taidemuseo, Järvenpää-seuran kokoelma

Valtaosan elämästään Järvenpäässä asunut Hannu Juurinen ymmärtää kaupungin tarpeet ja kasvun lähtökohdat, mutta kritisoi sen nopeutta.

– Tuntuu että mennään vähän liiankin nopeasti. Päiväkodit, koulut ja infra jäävät jälkeen. Usein näitä joudutaan tekemään jopa kahdesti, kun ensimmäisellä kierroksella ei olla otettu riittävästi huomioon tulevia muutoksia.

70-vuotisjuhlavuosi on virstanpylväs, jonka yhteydessä on syytä katsoa sekä menneeseen että tulevaan. Mihin kaupungin pitkäaikainen asukas ja paikallishistorian tuntija suosittelisi kääntämään katseet, mitä Järvenpäästä olisi hyvä tietää?

– Ihan tavallisten kengänkuluttajien asioita voisi tuoda esille enemmäkin. On toki hyvä, että Sibelius, Järnefelt, Aho ja muut merkkihenkilöt ovat näkyvillä, mutta paikalliskulttuuriin liittyy ennen kaikkea tavalliset ihmiset ja vanhat rakennukset.

Vanhoista rakennuksista tutustumisen arvoisia ovat Juurisen mukaan esimerkiksi vanha apteekin talo Sibeliuksenkadulla, sekä sen vieressä sijaitseva toinen vanha puutalo. Molemmat ovat Terijoelta tuotuja puuhuviloita, joita oli Järvenpäässä aiemmin enemmänkin.

Ja niihin tavallisiin ihmisiin pääsee mainiosti tutustumaan vaikkapa lauantaina ja sunnuntaina järjestettävässä Järvenpää-juhlassa (siirryt toiseen palveluun), joka levittäytyy pääasiassa keskustan, Rantapuiston ja Vanhankylänniemen alueille.

Lue lisää: