Hyppää sisältöön

Lapuan patruunatehtaan tuhoisasta räjähdyksestä tehdään näytelmä – käsikirjoitus sai alkunsa yllättävästä yhteensattumasta

Näytelmä patruunatehtaan räjähdyksestä saa kantaesityksensä ensi vuonna Seinäjoen kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Ajatus näytelmästä tuli käsikirjoittajalle ja teatterin taiteelliselle johtajalle samaan aikaan.

Näytelmän käsikirjoittaa Anne Koski-Wood (oikealla) ja ohjaa Panu Raipia. Pauliina Salonius (vasemmalla) on Seinäjoen kaupunginteatterin taiteellinen johtaja. Kuva: Lotta Sillanmäki / Yle

Lapuan Patruunatehtaan räjähdyksestä kertova näytelmä saa ensi-iltansa syyskuussa 2022 Seinäjoen kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Kantaesityksen käsikirjoituksen ensimmäinen versio on juuri valmistunut. Näytelmän ohjaa Panu Raipia ja käsikirjoittaa pohjalaislähtöinen Anne Koski-Wood.

Näytelmä sai alkunsa yllättävästä yhteensattumasta.

Seinäjoen kaupunginteatterin taiteellinen johtaja Pauliina Salonius oli muuttamassa työn vuoksi Etelä-Pohjanmaalle ja etsi sopivaa asuntoa perheelleen Lapualta. Samalla hän kävi patruunatehtaan museossa ja kuuli paikan historiasta.

Onnettomuuden tuhoisuus ja ihmisten tarinat koskettivat Saloniusta.

– Siitä syntyi koko kotimatkaa siivittänyt keskustelu. Viisi tuntia ajettiin takaisin Varsinais-Suomeen. Sen matkan aikana totesin, että tämä on niin valtava paikallinen hieno aihe, ja koko maata koskettanut suuri suru ja tragedia, että tämä on tuotava näyttämölle, Salonius kertoo.

Samana iltana, kuin tilauksesta, Anne Koski-Wood lähetti Saloniukselle sähköpostia, jossa luki, että on aika tehdä patruunatehtaasta näytelmä.

– Istuin siinä hiljaa hetken. Tuntui, että tämä on johdatusta.

Patruunatehtaan räjähdys

Suomen rauhanajan tuhoisin räjähdysonnettomuus tapahtui 13. huhtikuuta 1976, kun Lapuan patruunatehtaan lataamossa räjähti. Onnettomuudessa kuoli 40 ihmistä ja loukkaantui 60.

Tragedia vaikutti syvästi lapualaisiin ja laajemminkin Etelä-Pohjanmaalla asuviin. Moni lapsi menetti toisen vanhempansa, osa jäi orvoksi.

Käsikirjoittaja Anne Koski-Wood oli yhtä yllättynyt kuin Salonius siitä, että ajatus näytelmästä tuli heille samaan aikaan.

Koski-Wood alkoi muistella Lapuan tapahtumia isänsä hautajaisten aikaan. Lapuan patruunatehtaan räjähtäessä käsikirjoittaja oli 7-vuotias ja asui Jurvassa.

– Muistan isän tulleen kotiin ja sanoneen, että hän kuuli, kun humahti. Muistan lapsuudesta myös valokuvan, jossa on neljäkymmentä arkkua Lapuan kirkon edessä.

Näytelmän ohjaaja Panu Raipia uskoo, että aika on nyt kypsä aiheen käsittelylle.

Raipia on tamperelainen, mutta hänen lapsensa isovanhemmat ovat kurikkalaisia, ja he ovat puhuneet tapahtumasta.

Näytelmän vastaanotto ei huolestuta

Käsikirjoitus perustuu tositapahtumiin, mutta näytelmän henkilöt ovat fiktiivisiä. Lontoossa asuva Koski-Wood on tehnyt paljon taustatyötä haastattelemalla asiasta tietäviä ja tapahtuman aikaan paikalla olleita ihmisiä, sekä lukemalla kirjallisia lähteitä.

– Kun pääsin Suomeen, kävin tapahtumapaikalla Vanhassa Paukussa.

Patruunatehtaan räjähdyksestä on tekeillä myös elokuva. Idea näytelmästä tuli tekijöille ennen kuin he tiesivät, että patruunatehtaasta tehdään elokuvaa. He ovat pohtineet yhteistyötä elokuvan tekijöiden kanssa.

Tekijät tiedostavat, että aihe on herkkä monille paikallisille. Heitä ei kuitenkaan pelota vastaanotto.

– Teki mitä tahansa, aina tulee olemaan ihmisiä puolesta ja vastaan. En ole kuitenkaan kirjoittamassa mitään sellaista, että täältä lähdetään pahoilla mielin. En ole huolissani siitä, Koski-Wood sanoo.

Pauliina Saloniuksen mielestä näytelmä voi auttaa käsittelemään tapahtunutta ja voimaannuttaa. Ohjaaja Panu Raipia ajattelee samoin.

– Teatterissa voi ja pitää käsitellä ihan kaikkia aiheita. Ilman muuta teatteri on juuri oikea väline tälle aiheelle, Raipia sanoo.

Elämänmakuinen näytelmä

Paikallisuus on tekijöille tärkeä arvo. Raipia on aiemmin ohjannut kaksi näytelmää Seinäjoen kaupunginteatterille. Se on hänen mielestään oikea paikka näytelmälle patruunatehtaasta. Myös Pauliina Saloniukselle on tärkeää, että teatterissa käsitellään paikallisia aiheita.

– Haluamme kertoa tarinoita eteläpohjalaisista ja paikallisesta historiasta, jotta se ei unohdu ja elää myös seuraaville sukupolville, Salonius sanoo.

Rankan aiheen käsittely vaatii tekijöiltä tyylitajua ja ymmärrystä.

– Ymmärrys on varmaan se isoin asia, joka tulee eletyn elämän ja elämänkokemuksen myötä. Jokaisen suru on aito ja jäljittelemätön, Raipia sanoo.

Vaikka tapahtuma on traaginen, näytelmässä ei vellota pelkästään surussa. Ohjaajan mukaan näytelmä on elämänmakuinen, kaikkine mausteineen.

– Näytelmä on elämän puolella, kiteyttää käsikirjoittaja Anne Koski-Wood.

Lue seuraavaksi:

.
.