1. yle.fi
  2. Yle Uutiset
  3. marjanviljely

Kuiva kesä kuritti omenoita ja mansikoita –"Ilman kastelua ei olisi tullut kauppakelpoista omenaa juurikaan", sanoo viljelijä

Avomaalla kasvatettavat marjat ja hedelmät selvisivät kuumasta ja kuivasta kesästä runsaan kastelun ansiosta. Ilman kastelua omenat olisivat jääneet liian pieniksi kaupoissa myytäväksi ja mansikkasadosta olisi menetetty puolet.

Mies on polvillaan maassa ja kannattelee käsissään puiden juurella kulkevaa kasteluletkua.
Tänä kesänä omenanviljelijä Matti Piispa on joutunut antamaan hedelmäpuilleen kolme kertaa niin paljon vettä kuin vuosi sitten.

Syysomenapuiden juurella kulkee musta letku. Omenanviljelijä Matti Piispa lähettää puhelimestaan tekstiviestin ja lyhyen suhinan jälkeen letkuun tehdyistä rei'istä alkaa tihkua vettä multaan.

Tätä kutsutaan tihkukasteluksi.

Tänä kesänä Piispa on saanut pumpata puille vettä lähes joka toinen päivä. Viime kesänä riitti kastelu kerran viikossa. Vesi tulee läheisestä lammesta.

– Ilman kastelua ei olisi tullut kauppakelpoista omenaa juurikaan, Piispa sanoo.

Hedelmän koolla on väliä. Kauppoihin kelpaa omena, jonka halkaisija on vähintään 55 millimetriä. Torilla voi myydä hieman pienempiäkin.

Nykyään Matti Piispa käynnistää kastelujärjestelmän tekstiviestillä, aiemmin hän joutui kävelemään rantaan pumpun luo. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Piispan tilalla on noin tuhat omenapuuta. Parin hehtaarin peltoala on imenyt kasteluvettä tänä kesänä noin 5 000 kuution verran. Viime kesänä riitti kolmasosa tästä määrästä.

– Hehtaarille tarjotaan yhtenä kastelukertana 10 000–15 000 litraa. Se kerrotaan 20–30 päivällä, Piispa laskee.

Määrät ovat pieniä, kun verrataan mansikoiden kasteluun.

Mansikanpoimijoita oli liian vähän, kun sato kypsyi kerralla

Lähes kaikilla mansikkatiloilla on nykyään kastelujärjestelmät, kertoo Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton Etelä-Savon piirin puheenjohtaja Mikko Ruottinen.

Yleisimmin käytetään tihkukastelua, osalla tiloista on käytössään sadettimet.

Tihkukastelussa vesi johdetaan letkulla suoraan kasvin juureen. Yhdestä letkun reiästä voi tulla vettä esimekiksi puolitoista tai kaksi litraa tunnissa. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Ruottinen viljelee itse Sulkavalla sijaitsevaa Kulmalan tilaa, jossa kasvaa kahdeksan hehtaaria avomaan mansikkaa.

Viljelylohkoja kasteltiin keskimäärin kuusi tuntia viikossa, kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin, jolloin kaikki marjat oli poimittu.

– Kiivaimpaan aikaan on mennyt 3 000 kuutiota vettä viikossa. Meillä yksi henkilö hoitaa kastelua täysipäiväisesti, siihen menee kaikki työaika, Ruottinen kertoo.

Mansikan satotaso jäi tänä kesänä keskimääräistä heikommaksi, koska kukinta- ja satokausi oli nopea. Kun kaikki raakileet kehittyivät yhtä aikaa, marjat eivät pystyneet kasvamaan isoiksi.

Koska kesä oli kuuma ja kuiva, kaikki mansikan raakileet olivat kehittymisvaiheessa yhtä aikaa. Kuva: Miikka Varila / Yle

Tämä vaikutti myös saatuihin kilomääriin ja viljelijöiden ansioihin.

– Harvassa on tilat, jotka saivat sataprosenttisesti kaikki poimittua. Porukkaa ei osattu varata töihin riittävästi, sanoo Ruottinen.

Ilman kastelua satomäärä olisi jäänyt vain puoleen, hän arvioi.

Mikkeliläisen marjanviljelijä Pekka Hämäläisen tilalla ei ole käytössä kastelua, vaan mansikat ovat sateen armoilla.

– Edelliskesä oli kaikkien aikojen paras, nyt sato jäi 35–40 prosenttiin tavanomaisesta, Hämäläinen kertoo.

Avomaalla kasvavia vadelmia ei välttämättä kastella. Kuivuus vei osan marjoista. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Etelä-Savossa vadelmat vei kylmä talvi, ei kuiva kesä

Kuivuus vaikutti muidenkin puutarhamarjojen, kuten vadelmien ja herukoiden satoon.

Juvalainen vadelmankasvattaja Mauno Maaranen sai hyvän sadon, mutta kuivuuden vaikutukset näkyivät.

– Paikka paikoin marjan koko jäi pienemmäksi kuin normaalina vuotena. Kevät oli kostea, mutta kesä liian kuiva, Maaranen sanoo.

Marjanviljelijä Mauno Maaranen sai hyvän sadon vadelmistaan, mutta kylmä talvi vei kaikki karhunvatukat. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Harrastuksesta syntyneellä tilalla ei ole käytössä kastelujärjestelmiä. Maaranen myöntää, että kastelusta olisi ollut apua.

– Mitä olen seurannut, niin vadelmat ovat pärjänneet luonnonvaraisella kastelulla muuallakin. Nämä näyttävät kestävän kuivuutta melko hyvin.

Etelä-Savon vadelmasadon turmioksi koituivatkin talvivauriot.

Vadelman marjat kasvavat edellisen kesän versoon. Pahimmillaan versot paleltuivat latvasta maahan saakka, eikä silmuja puhjennut keväällä yhtään.

– Moni viljelijä on sanonut, ettei näin pahoja vaurioita ole nähty. 10–15 vuotta on vadelman kasvustolle normaali ikä, kerran tai kaksi siinä välissä sattuu tällainen, Hedelmän- ja marjankasvattajain liiton Mikko Ruottinen sanoo.

Talven kuivattama karhunvatukan kasvuverso. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Tammikuun kylmyys vei Ruottisen omatkin avomaan vadelmat. Maarasen vadelmat säästyivät, karhunvatukat eivät.

Maaranen laskee menettäneensä noin 1 000–1 500 kiloa marjaa, mikä tekee jo taloudellisen loven.

– Ei sillä ole ratkaisevaa merkitystä, mutta huomattava menetys se on.

Vähäisten sateiden vuoksi viinimarjat jäivät pieniksi Etelä-Savossa. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Tunneliviljelyssä kylmä talvi tai kuuma kesä eivät haittaa. Valtakunnallisesti jo puolet vadelman satomäärästä saadaan tunnelikasvatuksesta.

– Tunnelissa istutetaan joka vuosi uudet taimet, ja siellä talvivaurioriski on nolla. Jos viljelyssä ei muuten tee virheitä, niin sato on sama joka vuosi. Tunneliviljely tasaa riskiä, Mikko Ruottinen sanoo.

Ruottisen omista vadelmista puolet kasvaa avomaalla ja puolet tunnelissa. Etelä-Savossa avomaaviljely on yhä yleistä. Siksi Ruottinen arvioi, että vadelman satomäärä jäi maakunnassa alle puoleen tavanomaisesta.

Voit keskustella aiheesta 20.8.2021 klo 23.00 saakka.