Afganistanin yllätysluhistuminen saattoi olla viimeinen niitti demokratian viemiselle asein – tutkija: Ajatus oli älytön

Tutkijat arvostelevat, että Afganistanissa ja Lähi-idässä on menty sotilaiden ehdoilla ja tehty raskaita virheitä. Länsimaiden pitäisi kiukun purkamisen sijaan pitää nyt auki mahdollisuus, että suhteet Talibaniin voitaisiin joskus normalisoida.

Taliban-sotilas ohitti keskiviikkona Kabulissa kaupan, jonka mainoksissa naisten kasvot oli peitetty maalilla. Kuva: Wakil Kohsar / AFP

Onko länsimaissa eletty valheessa? Suomi muiden mukana.

Afganistanissa palveli vajaan 20 vuoden aikana 2500 suomalaissotilasta. Suomi on tukenut Afganistania arviosta riippuen vajaalla miljardilla eurolla.

Julkisessa keskustelussa on korostettu sitä, että Afganistanissa oltiin edistämässä demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

Ulkoministeriön mukaan tuloksia oli saatu varsinkin tyttöjen ja naisten aseman parantamisessa.

Nyt tulokset on saatettu pyyhkäistä taivaan tuuliin ja Afganistan ajautunut kaaokseen, kun länsimaiden pystyssä pitämä hallinto ja armeija luhistuivat muutamassa päivässä salamasotaa käyneiden Taliban-taistelijoiden jalkoihin.

Vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki Ulkopoliittisesta instituutista pitää täytenä utopiana uskoa siihen, että ulkoa tuotu hallinto olisi kestänyt pidempään.

– Virkamiehet, joiden kanssa kansainvälinen yhteisö yleensä asioi, osasivat kertoa tarinaa, jota länsi haluaa kuulla. He eivät edustaneet kansan syvien rivien ajattelua. Hallinto oli tavallisen kansan silmissä ulkoapäin valtaan laitettu ja pönkitetty. Siksi se romahti kuin korttitalo, Ruohomäki arvioi.

Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola sanoo, että länsimaiden 20-vuotiseen Afganistanissa oloon on liittynyt paljon itsepetosta ja Suomessakin on voitu olla naiiveja.

Valtion rakentaminen tyhjästä vaikeisiin oloihin "utopiaa"

Hyökkäys Afganistaniin oli alunperin Yhdysvaltain nopea ja raivokas reaktio vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin. Terrorismin vastaisen sodan rinnalla alettiin myöhemmin puhua enemmän myös demokratian ja toimivan valtion luomisesta Afganistaniin, mihin presidentti Joe Biden on ottanut etäisyyttä viime päivinä.

Suomen Afganistaniin-lähdön merkittävä syy oli suhteiden säilyttäminen Yhdysvaltoihin, vaikka tämä ei täysin välittynyt julkiseen keskusteluun.

Yhdysvaltalaiset sotilaat repivät diktaattori Saddam Husseinin kuvaa seinästä Irakissa maaliskuussa 2003. Kuva: Chris Hondros / Getty Images

Yhdysvallat hyökkäsi tällä vuosikymmenellä myös Irakiin ja Nato-joukot Libyaan. Presidentti George W. Bush perusteli Irakin sotaa paitsi maan olemattomiksi osoittautuneilla joukkotuhoaseilla, myös taisteluna "hyvän puolesta pahaa vastaan" ja vapauden ja demokratian levittämisenä koko maailmaan.

Sotilaallisten väliintulojen seurauksena Irakin diktaattori Saddam Hussein ja Libyan Muammar Gaddafi menettivät valtansa ja henkensä.

Paitsi Afganistanissa, myös Irakissa ja Libyassa seurauksena oli kuitenkin kaaos.

Sotilaallisten interventioiden aikakausi, jossa tavoitteena oli valtioiden rakentaminen, on lopullisesti päättynyt

Olli Ruohomäki

Ruohomäki sanoo, että Afganistanin näkyvä epäonnistuminen on loppu ajalle, jossa länsimaat syrjäyttävät hirmuhallitsijoita sotilaallisilla väliintuloilla ja yrittävät rakentaa tilalle toimivaa valtiota.

– Ilman muuta sotilaallisten interventioiden aikakausi, jossa tavoitteena oli valtioiden rakentaminen, on lopullisesti päättynyt Afganistanin tapahtumien myötä, Ruohomäki sanoo.

Libyalainen kapinallinen ampui maaliskuussa 2011 mainosjulistetta, jossa oli diktaattori Muammar Gaddafin kuva. Kuva: Khaled Elfiqi / AOP

Jo epäonnistuminen Irakissa söi Ruohomäen mukaan sotilaallisten väliintulojen pohjan. Afganistanin hallinnon ja armeijan luhistuminen löi sille viimeisen niitin.

– Ajattelu, että lähdetään niin sanotusti soitellen sotaan ja rakentamaan tyhjästä valtiota vaikeisiin oloihin, ja kuvitellaan sen olevan heijaste länsimaisesta yhteiskunnasta, on lähtökohtaisesti utopiaa, Ruohomäki arvostelee.

Myös Juusola arvioi, että epäonnistumiset vähentävät halukkuutta sotilaallisiin väliintuloihin, mikä oli näkyvissä jo Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman politiikassa.

– Afganistanin näkyvä ja surkea epäonnistuminen vahvistaa tämäntyyppisiä trendejä, mutta lopullisuudesta on vaikeaa puhua, Juusola sanoo.

Juusola pelkää, että Afganistan-epäonnistuminen voi lisätä ajattelua, että mitään ei voi tehdä eikä ihmisoikeusloukkauksiin pysty puuttumaan. Obama oli Irakin kokemusten perusteella hyvin varovainen puuttumaan Syyrian tilanteeseen ja pyrki pääsemään eroon Afganistanista.

– Syyria on hyvä esimerkki, jossa Irakin negatiivisten kokemusten takia länsimaat eivät saaneet aikaan yhtenäistä politiikkaa, jolla olisi yritetty lopettaa ihmisoikeusrikkomukset. Ei oikein tiedetty, mitä tehdä.

Länsimaiden sotilaalliset väliintulot ovat kaataneet 2000-luvulla Libyan, Irakin ja Afganistanin hallitsijat. Syyrian sodassa Venäjä vastusti lännen mahdollista interventiota. Kuva: Ilkka Kemppinen / Yle

Länsimaat joutuvat peilin eteen

Tutkija Olli Ruohomäen mukaan Afganistanin tilanne asettaa länsimaat peilin eteen. Islamin lain jyrkkää tulkintaa noudattava Taliban-liike valtasi maan nopeasti takaisin, kun länsijoukot lähtivät.

– Lännessä on mietittävä, kuinka haluttuja meille tärkeät arvot, kuten demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen ovat yleismaailmallisesti, Ruohomäki pohtii.

Tästä näkökulmasta läntisen Aasian tilanne voi näyttää lohduttomalta.

Vaalivoittajia ovat usein olleet islamistit, jotka ovat olleet pitkään parhaiten järjestäytynyt oppositiovoima. Seurauksena on ristiriita.

– Kun Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa islamistit ovat usein voittaneet ensimmäisissä vapaissa vaaleissa, länsi on alkanut tukea voimia, jotka ovat demokratisoitumista vastaan, Juusola sanoo.

Juusola sanoo, että yleisesti ottaen läntisessä Aasiassa ja pohjoisessa Afrikassa demokratia on vaikeuksissa ja demokratisoitumisessa on otettu takapakkia. Hän muistuttaa, että ongelmat eivät kuitenkaan koske vain tätä aluetta, vaan demokratia on ylipäätään maailmassa alavireessä.

Juusolan mukaan esimerkiksi Lähi-idän alueella tehdyt kyselytutkimukset kuitenkin kertovat, että demokratia on halutuin hallintomuoto. Kysyntää demokratialle siis on.

Yhdysvaltain ja Britannian armeijat käynnistivät voimakkaan ilmahyökkäyksen Afganistaniin lokakuussa 2001. Kuvassa Yhdysvaltain asevoimien B-52 pommikone. Kuva: U.S. Airforce / Getty Images

Sotilaiden ehdoilla meneminen oli virhe

Afganistanin armeijan nopea luhistuminen on voinut näyttää siltä, että paikallisilla ei ollut halua taistella vapauksiensa puolesta Talibania vastaan. Joe Biden moitti, että Yhdysvallat antoi afganistanilaisille mahdollisuudet päättää omasta tulevaisuudestaan, mutta taistelutahtoa se ei voinut antaa.

Afganistanin armeijan nopean tappion syy voi kuitenkin löytyä myös Yhdysvaltain armeijasta.

Esiin on tuotu se, että Afganistanin asevoimat oli tarkoitettu toimimaan yhdessä amerikkalaisten kanssa (siirryt toiseen palveluun). Kun Yhdysvallat lopetti ilmatukensa, asevoimat eivät pystyneet enää toimimaan, vaikka taistelutahtoa olisi ollutkin.

Hannu Juusola ihmettelee, kouluttivatko ja aseistivatko länsimaat Afganistanin armeijaa aivan vääristä lähtökohdista.

– Onko ollut edes realiteettia sille, että tällä tavalla luotu Nato-tyyppinen armeija olisi mahdollinen Afganistanin todellisuudessa? Pystyykö se olemaan päivääkään toiminnassa ilman yhteistyötä? Juusola kysyy.

– Armeijoiden sitominen yhteistyöhön länsimaiden kanssa on ollut tavattoman kallis ja ilmeisen tyhmä investointi.

On ollut epäselvää, onko kyse ensisijaisesti terrorismin vastaisesta sodasta vai valtion rakentamisesta. Ristiriita ei luo hyvää pohjaa

Hannu Juusola

Juusolan ja Ruohomäen mukaan sotilaallisten väliintulojen keskeinen ongelma on ollut, että päätöksiä on tehty sotilaallisista näkökohdista. On menty sotilaiden ehdoilla.

– Interventioissa on ollut kyse eri asiasta kuin valtion rakentamisesta. Se on ollut aina alisteista muille asioille, ennen kaikkea terrorismin vastaiselle sodalle, Juusola sanoo.

– Demokratian vieminen on ollut mukana ja osa osallistujista on kokenut sen tärkeänä. On ollut epäselvää, onko kyse ensisijaisesti terrorismin vastaisesta sodasta vai valtion rakentamisesta. Tällainen ristiriita ei luo hyvää pohjaa.

Yhdysvaltalain sotilaat partioivat Fallujahin kadulla Irakissa elokuussa 2003. Kuva: Scott Nelson / Getty Images

Hitler-perustelu menee metsään

Onko demokratian levittämisessä kuitenkin tarvittu aseita?

Yhdysvalloissa vihollista on verrattu (siirryt toiseen palveluun)vuosikymmeniä Adolf Hitleriin, kun sotien tärkeyttä on selitetty amerikkalaisille.

Toisessa maailmansodassa läntiset voittajavaltiot tuhosivat niin Hitlerin natsi-Saksan kuin Japanin, jotka pakotettiin demokratiaan.

Tutkijat torjuvat kuitenkin ajatuksen, että sotilaat voisivat juurruttaa demokratiaa. Saksaa tai Japania ei pidä verrata Afganistaniin ja Lähi-itään.

Juusola huomauttaa, että Saksassa oli jo kokeiltu demokratiaa.

– Maassa lähdettiin liikkeelle aivan erityyppisistä lähtökohdista. Oli olemassa Saksa valtiona ja saksalainen identiteetti.

Ruohomäki lisää, että Saksassa ja Japanissa oli koulutettua väestöä ja yhteiskunnan instituutioita. Afganistanista ne puuttuvat ja Irakissa ne ovat heiveröisiä. Molemmissa valtion rakentaminen tunnetusti epäonnistui.

Ruohomäki sanoo, että demokratian ja ihmisoikeuksien vieminen asein on lähtökohtaisesti älytön ajatus. Yhteiskunnat muuttuvat ainoastaan sisältä päin, pikkuhiljaa.

Vaatimukset poliittisesta osallistumisesta vahvistuvat vasta, kun perusasiat, kuten infrastruktuuri, terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä on saatu kuntoon.

– Afganistanissa oli ollut ennen vuoden 2001 hyökkäystä 20 vuotta väkivaltaista konfliktia. Neuvostoliiton hyökkäyksen myötä maa tuhottiin totaalisesti, Ruohomäki muistuttaa.

Professori Hannu Juusolan mukaan Taliban-liikkeen tekojen tulisi nyt ratkaista, miten siihen suhtaudutaan lännessä. Kiukun purkamisen sijaan hän pitäisi auki mahdollisuuden, että suhteet Talibaniin voitaisiin joskus normalisoida. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva

Talibanin rynnistystä selittää se, että länsimaat saivat Afganistanissa aikaan kehitystä kaupungeissa, mutta maaseutu on monesti jäänyt oman onnensa nojaan.

Ruohomäki sanoo, että se on ruokkinut Talibanin propagandaa kaupunkien eliitistä, joka elää lännen rahoilla.

– Myös Vietnamin sodan aikana viesti oli, että Saigonin eliitti porskuttaa. Siitä nousee viha. Kaupungeissa ajellaan Lexuksilla ja köyhät nuoret miehet, jotka ovat olleet Talibanin jalkamiehiä ja kapinamoottoreita, ihmettelevät, miksi minä en saa mitään.

Tutkija: Talibania ei olisi pitänyt jättää ulkopuolelle

Jos kynnys sotilaallisiin väliintuloihin ja demokratiaan pakottamiseen nousee, onko diktaattoreilla ja hirmuhallitsijoilla entistä vähemmän syitä muuttaa toimintaansa?

Mitä länsimaat voivat tehdä?

Tutkijoiden mukaan ainakaan ei pitäisi tehdä kuten nyt on toimittu. Esimerkiksi Kanadan pääministeri Justin Trudeau sanoi heti tiistaina, että maa ei aio tunnustaa Taliban-hallintoa. Euroopan unionin kommentit ovat olleet varovaisempia.

Hannu Juusola ihmettelee, mitä länsimaat voittavat, jos Talibanille ei anneta mahdollisuuksiakaan tulla tunnustetuksi.

– Siinä puretaan enemmän kiukkua kuin ajatellaan rationaalisesti, hän arvostelee.

– Jos he vahvistavat asemansa, on parempi pyrkiä vaikuttamaan Talibaniin kuin sanoutua irti kaikesta yhteistyöstä. Ehdottomalla linjalla ei saavuteta yhtään mitään.

Tutkija Olli Ruohomäen mukaan oli virhe, ettei Talibania otettu osaksi maan uutta järjestelmää 20 vuotta sitten. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Olli Ruohomäen mukaan oli paha virhe, ettei Talibania otettu mukaan osaksi maan tulevaisuutta jo 20 vuotta sitten, kun länsijoukot hyökkäsivät maahan ja pystyttivät uuden hallinnon.

– Talibanin kanssa olisi tullut käydä neuvottelut ja ottaa osaksi uutta järjestelmää jo silloin, hän sanoo.

Ruohomäen mukaan Yhdysvallat teki samankaltaisen virheen myös Irakissa, kun Saddamin Baath-puolueeseen kuuluneet virkamiehet erotettiin sekä siviilihallinnosta että armeijasta.

– Eihän Saksassakaan kaikkia virkamiehiä natsiyhteyksien takia heivattu sodan jälkeen pois, eikä Japanissa, Ruohomäki sanoo.

Ruohomäki sanoo, että jos Taliban ja esimerkiksi palestiinalainen islamistijärjestö Hamas ovat osa yhteiskuntien dna:ta, niitä ei pysty väkivalloin kukistamaan.

– Täytyy ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyä, että on erilaisia maailmankatsomuksia.

Oliko länsimaiden Afganistaniin meno virhe 20 vuotta sitten?

– Se, että lähdetään kaatamaan maan hallinto ja kuvitellaan, että saadaan parempaa nopeasti tilalle, oli utopiaa. Terroristijohtaja Osama Bin Ladenin metsästäminen ja kiinniotto oli oikeutettu, mutta se että kaadetaan Taliban-hallinto ja sotketaan koko maa, olisi voinut mennä toisin, Ruohomäki sanoo.

Juusola arvostelee Afganistan-operaation hinta-laatusuhdetta. Rahat olisi kannattanut käyttää kalliin sotimisen sijaan esimerkiksi koulutustason parantamiseen alueella.

Hän sanoo, että demokratisoitumista pitäisi tukea eri tavalla kuin Afganistanissa ja Irakissa on tehty, hienovaraisemmin ja paikalliset olot huomioon ottaen.

Lue lisää: