Nämä opettajat vetävät 83 oppilaan ryhmää yhdessä tilassa eivätkä vaihtaisi entiseen – nyt he kumoavat 5 sitkeää myyttiä nykykoulusta

Tulliportin normaalikoulussa Joensuussa toteutuvat nykykoulun uudet trendit. Kaikki nelosluokkalaiset käyvät koulua samassa tilassa, ja perinteisiä oppiaineita on vain vähän. Tässä jutussa opettajat kertovat, miten homma saadaan toimimaan.

Opettajat Minna Haring, Mika Mononen ja Ulla Saastamoinen uskovat lujasti uusiin opetusmenetelmiin. Katso videolta, miten joensuulaiskoulussa opiskellaan.
Opettajat Minna Haring, Mika Mononen ja Ulla Saastamoinen uskovat lujasti uusiin opetusmenetelmiin. Katso videolta, miten joensuulaiskoulussa opiskellaan.

Tulliportin normaalikoulun nelosluokkalaiset Joensuussa käyvät tulevaisuuden koulua. Heidän opiskelussaan toteutuu kolme nykykoulun suurta trendiä: ilmiöoppiminen, avoin oppimistila ja yhteisopettajuus.

Käytännössä koko 83 oppilaan ryhmä käy koulua muunneltavassa 250 neliön tilassa. Ilmiöoppiminen puolestaan tarkoittaa sitä, ettei opetusta ole sidottu perinteisiin oppiaineisiin. Tilassa työskentelee kaikkiaan viisi opettajaa.

Minna Haringilla, Mika Monosella ja Ulla Saastamoisella on takanaan nyt noin neljän vuoden kokemus uudesta mallista ja sitä ennen pitkä ura opettajana perinteisessä luokassa. He ovat myös perustaneet yrityksen, joka järjestää muille opettajille koulutuksia ilmiöopettamisesta ja oppimistilojen hyödyntämisestä.

Kukaan heistä ei vaihtaisi vanhaan malliin mistään hinnasta.

Nykykoulun uusia opetusmetodeja on kritisoitu laajasti. Tässä jutussa pioneeriopettajat kommentoivat kritiikkiä ja vastaavat väitteisiin.

1. Kun monta luokallista oppilaita kootaan samaan tilaan, koulunkäynnistä tulee kaaosta

Tulliportin normaalikoulun neloset kokoontuvat aamuisin tilaan, joka muistuttaa ennemmin päiväkotia kuin luokkahuonetta. Se on opettajien mielestä mainio asia: tilassa viihdytään ja sitä voi käyttää monin tavoin.

Yksi tarvitsee välillä jumppatauon kiipeilyseinällä, toinen vetäytyy opiskelemaan villasta huovutettuun hiljaiseen kotaan.

– Tällaisessa tilassa on perinteistä luokkaa paljon monipuolisemmat mahdollisuudet tarjota kullekin parhaiten sopivat olosuhteet oppia, Minna Haring sanoo.

Opettajat muistuttavat, ettei opetus tapahdu 83 oppilaan jättilaumassa. Ryhmä jaetaan eri kokoisiin porukoihin tarpeen ja tilanteen mukaan. Opettajia ja koulunkäynninohjaajia on paikalla 4-5.

– Joskus yhdessä ryhmässä voi olla 40 lasta ja toisessa 5. Kun luokassa on monta aikuista, tällainen on mahdollista, Haring toteaa.

Ulla Saastamoinen valmistelee väitöskirjaa oppilaiden hyvinvoinnista joustavissa tiloissa. Tutkimuksessa on hyödynnetty aivosähkökäyrää mittaavia pantoja. Niillä mitattiin oppilaiden keskittymistä ja sitoutumista opiskeluun luokan eri tiloissa. Lisäksi koulussa viihtymisestä kysyttiin oppilailta aamuisin ja iltapäivisin.

– Alustavien tulosten mukaan kouluviihtyvyys oli jo aamulla erittäin hyvä ja vielä parani iltapäivää kohden, Saastamoinen sanoo.

2. Isossa ryhmässä meteli on järjetön. Avokonttorissa opiskelusta ei tule mitään

Ajatus yli 80 lapsen avokonttorista huolestuttaa erityisesti oppilaiden vanhempia.

– Se on ymmärrettävää, jos ei vielä tiedä, miten toimimme isossa tilassa, Minna Haring toteaa.

Opettajat ovat yhtä mieltä siitä, että tilasta täytyy löytyä hiljaisen työskentelyn paikkoja. Tulliportinkadun norssissa niitä ovat lasiseinällä erotettu akvaario, katsomon alle rakennettu luola ja hämärä aistihuone säkkituoleineen.

Tunti alkaa usein työnjaolla, jossa kaikki oppilaat ovat koolla. Sen jälkeen hajaannutaan pienempiin ryhmiin, joiden työskentelyä opettajat ohjaavat. Puhetta on ja saa olla.

– Saamme kyllä tämän porukan hiljaiseksi tarvittaessa, mutta on aika vanhanaikainen ajatus, että koulussa ei keskustella ja vaihdeta ajatuksia, Ulla Saastamoinen sanoo.

Silti meteli nousee esille koululaisten omissa kokemuksissa, joita Saastamoinen on kerännyt väitöstutkimustaan varten. Se on oikeastaan ainoa negatiivinen asia, jonka oppilaat mainitsevat.

– Meteli on aina subjektiivinen kokemus, ja koulussa on aina hälinää. Desibeleillä mitattuna isossa luokassa ei ole erityisen meluisaa.

Myös tilan akustiikka on mietitty tarkkaan: lattia ei kopise, katto ja seinät on vuorattu akustiikkalevyillä.

3. Opettaja ei enää opeta. Lapselta edellytetään sellaisia itsensä johtamisen taitoja, joita ei ole kaikilla aikuisillakaan

Perinteistä opetusta, jossa opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat hiljaa, on vain vähän. Sen sijaan oppilaat ratkaisevat ongelmia ja tekevät tehtäviä ryhmässä.

– Onko oppiminen lopulta sitä, että opettaja kaataa tietoa hiljaa kuuntelevien oppilaiden päähän, Minna Haring kysyy.

Itsensä johtamisen taitoja ei tarvitse olla valmiina, niitä opetellaan aluksi ihan kädestä pitäen.

Viime vuonna lähdettiin liikkeelle siitä, että jokainen tietää oman repun paikan naulakossa. Nyt oppilaat tarkastavat luokan ulkopuolelta näyttöruudulta, mitä välineitä tarvitaan mukaan ja missä oma pienryhmä kokoontuu.

Nelosluokkalaisilla ei ole lukujärjestyksessään kovin montaa perinteistä oppiainetta. Niiden tilalla lukee “ilmiö”. Kouluvuoteen mahtuu neljä suurempaa ilmiötä, ikään kuin kehystä, jonka ympärille opetus rakennetaan. Syksy alkaa teemalla “Joensuu ennen ja nyt”.

– Perinteisillä kokeilla mitattuna lapset oppivat varmasti saman kuin ennenkin. Mutta sen päälle tulee paljon muuta, Minna Haring toteaa.

Tiimityöskentelyn ja ongelmanratkaisun taitoja tarvitaan myös tulevaisuuden työelämässä, opettajat uskovat.

Lapset oppivat myös toisiltaan ja ympäristöstä. Nyt jo yläkouluun siirtyneen ryhmän kanssa opettaja Mika Mononen veti teknologiasta kiinnostuneiden oppilaiden porukkaa. Mini-Erkeiksi kutsutut oppilaat kiersivät opettamassa pienempiä koululaisia tablettien ja tietokoneiden kanssa.

Erityisopettaja Sanna Vänskä on mukana luokassa lähes päivittäin. Tehtäviä tekemässä Sofia Serbina. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

4. Erityistä tukea vaativat oppilaat kärsivät isosta ryhmästä. Yksilöllisiä tarpeita ei voida ottaa huomioon

Perinteinen malli on tämä: luokanopettaja vetää porukkaansa yksin ja erityisopettaja on apuna silloin tällöin tai ottaa tukea tarvitsevia oppilaita opiskelemaan erilliseen tilaan.

– Aiemmin uralla olo saattoi olla aika yksinäinen ja riittämätön, kun yritti vastata oppilaiden erilaisiin tarpeisiin, Mika Mononen sanoo.

Isossa ryhmässä paikalla on aina monta aikuista ja vastuuta voidaan jakaa. Myös erityisopettaja on paikalla enemmän, koska hänen ei tarvitse jakaa aikaansa eri luokille.

– Tässä mallissa voidaan tarjota tukea siinä hetkessä, kun lapsi sitä tarvitsee, sanoo erityisopettaja Sanna Vänskä.

Tuki tuodaan mahdollisimman paljon omaan ryhmään, ei siitä irralleen. Yksi esimerkki on “klinikka”, eräänlainen päivystävä opettaja. Jos oppilas itse tai opettaja huomaa, ettei joku asia ole vielä hallussa, voi sitä kerrata klinikalla yhdessä opettajan kanssa.

Kaiken lähtökohta on oppilaantuntemus.

– Koen, että tunnen nämä kaikki 83 oppilasta. Jos huoli oppilaasta herää, tuen tarvetta voidaan käydä läpi useamman aikuisen voimin, Mika Mononen sanoo.

5. Nykykoulu vaatii opettajalta mahdottomia. Työ on raskaampaa kuin ennen

Uudet opetusmetodit vaativat opettajilta aikaa suunnitteluun ja toiminnan organisointiin. Arjen käytännöt opetellaan yhdessä lasten kanssa, vasta sitten itseohjautuvuus on mahdollista.

Mika Monosen mielestä työssä jaksaminen on parantunut. Joensuulaisopettajien tiimi on koossa jo neljättä vuotta. Yhteistyö on ehtinyt hioutua.

Opettajan oma halu tiimityöhön on välttämätöntä.

– Koen, että tiimi on meillä paljon enemmän kuin osiensa summa. Työn ilo ja innostus ovat lisääntyneet. Nykyisin tuntuisi surulliselta vetää luokkaa yksin, Mika Mononen sanoo.

Juttua täydennetty 23.8.2021 kello 10.56: Lisätty tieto siitä, että juttuun haastatelluilla opettajilla on myös yritys, joka järjestää ilmiöoppimiseen ja oppimisympäristöihin liittyviä koulutuksia.

Osallistu keskusteluun jutun aiheesta. Keskustelu on auki 24.8 klo 23:een asti.

Lue myös: