1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. asuminen

Entinen toimittaja Marja Manninen muutti taloon, josta kukaan ei tiennyt juuri mitään – alkoi puolen vuoden työ: "Naapurit sanoivat, että ota sinä selvää"

Kun vanhan talon menneisyys alkaa vaivata, on edessä menneiden kaivuu. Näin kävi Ylen entiselle Moskovan kirjeenvaihtajalle Marja Manniselle Haminassa.

Marja Manninen katsoo 130-vuotiaan talon rappusilta nykypäivän Haminaa. Kuva: Kirsi Lönnblad/Yle

– Se on siinä: ensimmäinen (ja melko varmasti samalla viimeinen) kirjoittamani kirja.

Näin jämäkästi aloitti Marja Manninen Facebook-päivityksensä parisen viikkoa sitten 9.8.2021.

Manninen muutti miehensä Paavo Mannisen kanssa puolisentoista vuotta sitten Tampereelta Haminaan. Asunnoksi valikoitui pitkän harkinnan jälkeen aivan kaupungin keskustan tuntumassa sijaitseva vuonna 1891 valmistunut uusrenessanssitalo.

– Joku puhui Tiaisen talosta, joku taas Pauloffin talosta, Pakkalan talosta tai Yrjösen kulmasta, luettelee Marja Manninen.

Hienolla paikalla sijaitsevan arvorakennuksen menneisyys näytti olevan hämärän peitossa.

– Minua kiusasi, miten ihmeessä me olemme tulleet muuttaneeksi taloon, jonka historiaa kukaan ei tiedä.

Niinpä Marja Manniselle kävi kuten niin monelle muullekin menneisyydestä kiinnostuneelle: jos tietoa ei ole olemassa, se pitää hankkia.

– Naapurit sanoivat, että sinä olet toimittaja, ota sinä selvää, kertoo Marja Manninen.

Nyt talossa asuu neljä perhettä. Kuva: Kirsi Lönnblad/Yle

Suomen kaakkoisessa kulmassa sijaitseva Hamina tunnetaan ympyrän muotoisesta keskustan asemakaavastaan, Reserviupseerikoulusta ja Euroopan korkeimmasta lipputangosta.

Kaupungin keskustassa sijaitsee raatihuone, josta lähtee kuin säteinä tasaisesti eri suuntiin kahdeksan katua. Niistä yksi on Fredrikinkatu.

Vallikadun talolta on matkaa Haminan keskustan raatihuoneelle nelisensataa metriä. Kuva: Riikka Tähtinen/Yle

Kun Fredrikinkatua kävellessään on ylittänyt kaksi ympyräkatua, saapuu kellertävän kauniin puurakennuksen äärelle.

Se on neljän perheen rivitalo, joka on ollut paikallaan 130 vuotta.

Vallikadun talo on Haminan ainoa säilynyt uusrenessanssitalo.  Kuva: Kirsi Lönnblad/Yle

Marja Manninen aloitti lähes tyhjältä pöydältä.

– Ainoa tieto, joka piti paikkansa, oli rakennusvuosi eli 1891. Oikeastaan mitään muuta ei tiedetty.

Talossa on useita kakluuniuuneja. Oikeassa raunassa ovesta pilkottaa työpöydän ääressä Paavo Manninen. Kuva: Kirsi Lönnblad/Yle

Selvisi, että talon oli rakennuttanut silloinen kaupunginviskaali Frans Wikberg. Koko nykyinen Vallikatu oli vasta valmistunut.

– Haminan viimeisen suurpalon jälkeen haluttiin, että tontit ja talot ovat suurempia, jotta palovaara on pienempi. Wikberg rakennutti tähän kolmen asunnon talon sekä yhden asunnon talon. Lisäksi oli iso ulkorakennus, jossa olivat hevostalli, läävä ja ulkokäymälät, kertoo Marja Manninen.

Marja Manninen kertoo, miten hän perehtyi Vallikadun talon menneisyyteen ja mitä ihmettä ullakolta löytyi. Kirsi Lönnblad haastattelee.

Alkuvuosien selvittelyssä Mannista auttoi hänen veljensä, tunnettu sukutukija ja filosofian tohtori Seppo Sippu. Vuoden 1920 jälkeisen historian osalta Mannisen piti pärjätä etsimistyössä yksin.

– Se kesti puolisen vuotta ja vaati aika paljon kärsivällisyyttä, naurahtaa Manninen.

Talon puutarhassa on kukkia syksyyn saakka. Kuva: Kirsi Lönnblad/Yle

Vallikadun talo peilaa omalla tavallaan kaupungin historiaa. Vaikka Hamina oli jo muun Suomen tapaan 1800-luvun loppupuolella osa Venäjää, puhuivat virkamiehet edelleen ruotsia.

– Tässäkin talossa ensimmäiset asukkaat olivat ruotsinkielisiä. He edustivat virkamiesyläluokkaa ja olivat joko kaupungin tai oikeuslaitoksen erilaisia virkamiehiä.

1900-luvun alkupuolella tapahtui muutos.

– Omistajat alkoivat olla suomenkielisiä. Tässä asui eri alojen mestareita kuten maalarimestari, räätäli ja kauppias.

Asukkaiksi alkoi tulla Mannisen mukaan jo niin sanottua tavallista väkeä.

– Mitä pidemmäksi tähän päivään tullaan, sitä enemmän tässä on asunut työväestöä, aivan tavallista kansaa ja keskiluokkaa.

Asukkaista suurin osa on ollut vuokralaisia. Heidän elämäänsä ovat varjostaneet samat asiat kuin muitakin suomalaisia: sodat ja kärsimykset.

– Oli ihmisiä, joita on ammuttu valkoisina tai punaisina. Kaikki linkittyy tähän taloon.

Talon sisustus on ajan hengen mukainen. Kuva: Kirsi Lönnblad/Yle

Vuonna 1980 talo päätyi Haminan kaupungin omistukseen. Tuolloin siinä asui paljon vuokralaisia. Myöhemmin kaupunki myi talon, ja se jäi varsin pitkäksi aikaa 1990-luvun laman kourissa tyhjilleen.

Talo kuitenkin ehdittiin suojella.

– Tämä sai suojelupäätöksen vuonna 1992, tietää Marja Manninen.

Viime vuosituhannen lopulla talo sai uudet omistajat, jotka päättivät tehdä siihen perusteellisen remontin.

Talo on tunnettu Haminassa parhaiten Tiaisen talona. Oikeasti se voisi ola Wikbergin talo, sillä sen rakennutti silloinen kaupunginviskaali Frans Wikberg vuonna 1891. Kuva: Kirsi Lönnblad/Yle

Nykyisin talo on asunto-osakeyhtiönä. 130 vuotta talo on säilynyt, ja vaikuttaa vain komistuvan.

– Tässä on hyvä kivijalka ja terveet hirret. Katto on uusittu tänä kesänä, kun vanhassa 90 vuotta vanhassa katossa oli reikiä.

Ennen eläkkeelle jäämistään Marja Manninen teki pitkän uran muun muassa Ylen uutistoimittajana. Hän oli Ylen Moskovan kirjeenvaihtajana viiden vuoden ajan vuodesta 2010 alkaen.

Marja Mannisen puoliso Paavo Manninen puolestaan työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään Ylen Lappeenrannan toimituksen uutispäällikkönä.

Marja Mannisen kirjoittama historiikki "Talo Vallikadulla" ilmestyi parisen viikkoa sitten. Kuva: Kirsi Lönnblad/Yle

Marja Manninen kirjoitti tutkimuksensa historiikiksi Talo Vallikadulla. Kirja ilmestyi hiljattain omakustanteena.

Manninen kertoo, miten kirjan kirjoittaminen oli nopeaan toimitustyöhön tottuneelle toimittajalle piinallinen kokemus.

Pian hän kuitenkin huomasi, miten tieto oman kodin menneisyydestä muuttaa ihmistä.

– Tästä on ilman muuta tullut meille läheisempi ja rakkaampi, koska nyt me tiedämme, mitä talossa on tapahtunut, miten tässä on asuttu ja keitä asukkaat ovat olleet. Tiedämme myös, miten tätä on korjattu ja laitettu. Tämä tuntuu nyt enemmän kodilta, sanoo Marja Manninen.