Hyppää sisältöön
Mielipide
Sortavala

Erkka Mikkonen: Sortavala hämärsi ajan ja paikan tajun, ja siinä juuri on rajantakaisen karjalaiskaupungin valtti

Venäjän Sortavalassa rakennuskanta ränsistyy, mutta koronan pakottama kotimaanmatkailubuumi voi auttaa suomalaisarkkitehtuurin pelastamisessa. Sortavalalaiset katsovat tulevaisuuteen nyt varovaisen myönteisesti, kirjoittaa Mikkonen. Blogin voi myös kuunnella.

SORTAVALA Kaikki ei tunnu täsmäävän kävellessäni iltahämärässä pitkin Sortavalan pääväylää Karjalankatua.

Tuttu arkkitehtuuri, hopeapajujen rivistö ja siellä täällä vastaan tulevat suomenkieliset sanat vievät ajatukset pois Venäjästä. Ajastakaan ei ole täyttä varmuutta: Se tuntuu pysähtyneen vuosikymmenten taakse.

Väinämöisenpuiston ympärillä seisovat jykevät jugendtalot ja juuri ennen talvisotaa valmistunut funkkistyylinen Hotelli Seurahuone tekevät illuusiosta lähes täydellisen. Suunnilleen tältä olisi voinut näyttää Suomessa pari kolme sukupolvea sitten.

Erkki Huttusen suunnittelema Seurahuone on suomalaisen funktionalismin mestariteos ja yksi Sortavalan tunnetuimmista maamerkeistä. Kuva: Erkka Mikkonen / Yle

Vierailin heinäkuussa ensi kertaa Neuvostoliitolle luovutetussa Sortavalassa.

Laatokan rannalla sijaitseva kaupunki teki vaikutuksen sen surkeasta kunnosta huolimatta. Ydinkeskustan suomalainen ilme on säilynyt lähes ennallaan, ja kaikesta huokuu aiempi vauraus.

– Suomalainen Sortavala oli pankkiirien, lääkärien ja pappien kaupunki, paikallinen oppaani kertoi äänessään ripaus ylpeyttä.

Runsaan 30 kilometrin päässä Suomen rajasta sijaitseva Sortavala on poikkeuksellinen venäläiskaupunki, jonka ainutlaatuisuuden tiedostavat myös sen nykyiset asukkaat.

Yhtä kaikki kaupungin yleisilme on surullisen ankea.

Venäläisvallan alla Sortavalasta tuli syrjäinen rajakaupunki, jonka sulkeutuneisuus suojeli myös vanhaa rakennuskantaa.

Vuosien kuluessa talot ovat kuitenkin kärsineet pahoin. Ensisilmäyksellä kohtalaisenkin näköiset rakennukset ovat lähes poikkeuksetta sisältä kehnossa tilassa.

Väinämöisenpuiston laidalla olevat jugendtalot ovat Sortavalan parhaiten säilynyttä suomalaista rakennuskantaa. Kuva: Erkka Mikkonen / Yle

Kaupunkia ovat kurittaneet niin tulipalot kuin yleinen välinpitämättömyys. Arviolta jo noin kolmannes (siirryt toiseen palveluun) suomalaisesta rakennuskannasta on tuhoutunut, ja ränsistyminen jatkuu.

Toisaalta jos Sortavala olisi säilynyt suomalaisena, ei tilanne vanhojen rakennusten osalta olisi välttämättä sen parempi. Luultavasti useimmat niistä olisivat joutuneet väistymään uusien tieltä jo kauan aikaa sitten.

Sortavalan suomalainen rakennuskanta on matkailuvaltti, jonka myös venäläiset alkavat pikku hiljaa ymmärtää.

Viime vuonna keskustaan valmistui (siirryt toiseen palveluun) jäljennös Bergin kulmaksi kutsutusta historiallisesta puutalosta, joka tuhoutui vajaa 50 vuotta sitten tulipalossa. Vieressä seisovan vanhan paloaseman maalipintaa taas oltiin nyt kunnostamassa.

Karjalankadulle rakenettu jäljennös historiallisesta Bergin kulmasta kustannettiin pietarilaisen liikemiehen rahoituksella. Kuva: Erkka Mikkonen / Yle

Pieniä askeleita kaupunkikuvan kohentamiseksi on siis otettu, mutta sarkaa ränsistyvän kaupungin pelastamisessa riittää loputtomiin. Vetoapua valtavaan urakkaan voi toivoa koronan pakottamasta kotimaanmatkailubuumista.

Karjalan tasavallasta on nimittäin tullut pandemia-aikana venäläisten suosittu matkailukohde, ja juuri Sortavalan läheisyydessä sijaitsee tasavallan kaksi tärkeää nähtävyyttä: Valamon luostari ja Ruskealan kaivospuisto.

Sortavalalaiset katsovat nyt tulevaisuuteen varovaisen myönteisesti, paikallinen keskustelukumppanini kertoi.

Vajaan 19 000 asukkaan kaupungissa on vihdoin nähty kauan kaivattuja matkailuinvestointeja. Venäjän valtion rautatieyhtiö on alkanut kehittää alueen kulkuyhteyksiä muun muassa avaamalla matkailijoille maan ensimmäisen ympärivuotisen höyryjunayhteyden.

Pietarista, ja yhä useammin myös Moskovasta, saapuvat turistit kaipaavat pelkän leirinuotion lisäksi laadukasta palvelua. Uusia elämyksiä ovat antaneet korona-aikanakin alueen karjalainen kulttuuri ja suomalainen historia.

Kun rajat taas avautuvat, pohjoista eksotiikkaa saa muualtakin – ja paljon paremmalla palvelutasolla.

Silloin niin minä kuin Suomi-ikäväänsä lohtua hakeva venäläisturistikin saatamme taas tilata lohikeittomme ja karjalanpiirakkamme toiselta puolelta rajaa.

Erkka Mikkonen

Kirjoittaja on Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja, joka on käynyt Venäjän kuudella eri aikavyöhykkeellä. Hän kommentoi tässä blogissa naapurimaan ajankohtaisia asioita.

Kolumnista voi keskustella 28.8. klo 23:00 asti.

Lue myös:

.
.