1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Suomen historia

Hailuodon murhaperjantai oli poikkeuksellinen verilöyly – vanhat tarinat isostavihasta elävät vielä 300 vuotta rauhan jälkeenkin

Isoviha päättyi päivälleen 300 vuotta sitten. Se oli Suomen historiassa pelon ja terrorin aikaa, jolloin kansaa tuhottiin, kidutettiin ja surmattiin tai vietiin orjiksi. Hailuodossa tapettiin yhden yön aikana perimätiedon mukaan 800 ihmistä.

Hailuodossa tapahtui isonvihan suurin yksittäinen joukkotuho. Vanhat tarinat elävät saarella yhä. Video: Paulus Markkula / Yle
Hailuodossa tapahtui isonvihan suurin yksittäinen joukkotuho. Vanhat tarinat elävät saarella yhä. Video: Paulus Markkula / Yle

Isoksivihaksi myöhemmin nimetty Suomen miehitysaika alkoi, kun venäläiset nousivat maihin Suomenlahdella vuonna 1713 ja pohjoiseen edetessään miehittivät Suomen.

Pahimmilleen vihollissotilaiden harjoittama terrori yltyi sen jälkeen kun Ruotsin sotajoukot hävisivät Etelä-Pohjanmaalla Napuen kylän pelloilla venäläisiä vastaan käydyn taistelun helmikuussa 1714.

Siviilit ja hävinneet sotilaat pakenivat vihollisjoukkojen tieltä: osa metsiin ja erämaihin rakennettuihin piilopirtteihin. Osa taas pyrki meren kautta Ruotsiin.

Kiinni otetut kokivat kovan kohtalon. Saalista tavoitelleet vihollisjoukot etenivät pitkin Pohjanmaata ja kiduttivat systemaattisesti kiinni jääneitä pieksemällä, polttamalla ja paistamalla saadakseen nämä paljastamaan, mihin olivat kätkeneet omaisuutensa.

Nuorimmat ja työkykyisimmät otettiin kiinni ja myytiin orjiksi. Historiantutkija Heikki Ylikangas kertoo blogissaan (siirryt toiseen palveluun), että esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalta vietiin noin 1 700 lasta ja nuorta orjiksi Venäjälle.

Orjia käytettiin muun muassa uuden pääkaupungin Pietarin rakentamisessa, upseerien palvelijoina sekä sotaan lähetettyjen maaorjien korvaajina.

Isonvihan suurin yksittäinen joukkotuho tapahtui Oulun edustalla sijaitsevassa Hailuodossa, jossa yhden yön aikana tapettiin perimätiedon mukaan 800 ihmistä. Heistä suurin osa oli paennut mantereelta ja siten pyrkinyt turvaan vihollisen hirmuteoilta.

Uhrien määrä on valtava, mutta vielä hurjemmalta se tuntuu, kun määrä suhteutetaan silloiseen väkilukuun. Aihetta on käsitelty myös Ylelle vuonna 2015 tehdyn Pimeä historia -dokumenttisarjan jaksossa Viimeisellä rannalla.

Siinä sarjan tekijät Teemu Keskisarja ja Marko Kämäräinen pohtivat, mitä Hailuodon joukkosurma tarkoittaisi, jos se tapahtuisi nykyaikana. Historioitsija Keskisarjan mukaan hirmuteko tarkoittaisi tänä päivänä Helsingin Hietasaaressa peräti 10 000 ihmisen surmaa.

Syyskuun murhaperjantai

Nykyisin lähes yhtenäinen Hailuodon pääsaari oli vielä 1700-luvulla jakautunut kolmeksi saareksi, joita kulkukelpoiset väylät erottivat.

Yksi pakoreiteistä kulki pitkin vanhaa kalastajien ja kauppiaiden käyttämää rannikkoväylää Hailuodon kautta pohjoiseen, kertovat hailuotolaiset Markku Piekkola ja Pertti Rapinoja, joiden omaakin sukuhistoriaa isoviha on sivunnut.

Markku Piekkola ja Pertti Rapinoja ovat perehtyneet isonvihan aikaisiin tapahtumiin Hailuodossa. Nykyisin maatuneen kosteikon rannoilla olleessa Kirkkosalmessa tapettiin perimätiedon mukaan 800 ihmistä syyskuun lopussa 1714. Kuva: Risto Degerman / Yle

Molemmat ovat sukua saarelta viedyille nuorukaisille, jotka rauhan jälkeen palasivat sinne takaisin.

– Paenneiden venereitti kulki Hailuodon ja Hanhisen välistä ja edelleen luodon ja Santosen saaren välistä pohjoiseen, kertoo Piekkola katsellessaan Rapinojan kanssa nykyisin kortteiden täyttämää ja vesilintujen asuttamaa kosteikkoa Hailuodon Salmenrannassa.

Pakenevat Pohjanmaan rannikon asukkaat pyrkivät veneillään turvaan kohti pohjoista ja Ruotsin puolella olevia saaria, joissa myös suomalaisilla oli vanhastaan kalastuspaikkoja. Kohtalokkaalla matkalla he pysähtyivät Hailuotoon yön ajaksi.

– Silloin tässä rannalla oli paljon pieniä kalastajamökkejä, joihin osa mantereelta tulleista pakolaisista oli majoittunut. Osa nukkui veneissä tai maalle nostettujen ja käännettyjen veneiden alla, Rapinoja sanoo.

Satojen paenneiden ilmestyminen pieneen rannikon saareen kiinnitti vihollisen huomion.

– Siikajoen puolelta venäläiset näkivät veneiden liikkuvan Hailuodon tuntumassa. He arvasivat, että täällä tapahtuu jotain poikkeavaa, Rapinoja kertoo.

Perjantaiyönä syyskuun 29. päivänä Siikajoelta lähti 200 kasakan joukko kohti saaria. Se oli aseistautunut miekoin ja kirvein. Rantaan saavuttuaan joukko hyökkäsi Salmenrantaan ja suojattomien siviilien kimppuun. Verilöylyssä kuoli 800 ihmistä.

Rannan talot ryöstettiin, veneet poltettiin ja lapset ahdettiin sotalaivoihin ja vietiin orjiksi. Suurin osa uhreista oli mantereelta paenneita, osa heille turvapaikkaa tarjonneita luotolaisia.

Lue myös: Hailuodossa tapettiin satoja paikallisia ja pakolaisia "murhaperjantaina"

Sisempänä saaressa asukkaat selviytyivät verilöylystä, mutta myöhemmin talven aikana kasakat saapuivat jäätä myöten uudelleen täydentämään tuhojaan. Silloin siepattiin lisää lapsia ja nuoria orjiksi. Näin kävi myös Markku Piekkolan ja Pertti Rapinojan esivanhemmille.

Pertti Rapinoja ja Markku Piekkola eivät halua unohtaa vanhoja tapahtumia. Kuva: Risto Degerman / Yle

Tuhoa ja keisarin sotapolitiikkaa

Isonvihan taustalla vaikutti ryöstösaalista kärkkyvien sotilaiden ahneuden ja julmuuden lisäksi kylmä suurvaltapolitiikka.

Venäjän uudistajaksi ja länsimaistajaksi usein nostettu tsaari Pietari Suuri määräsi tuhottavaksi Pohjanmaan rannikon Kalajoelta pohjoiseen.

Tsaari halusi raivata sadan kilometrin syvyisen suojavyöhykkeen, jottei tappiolle joutunut Ruotsin armeija enää pääsisi hyökkäämään Venäjää ja sen uutta uljasta pääkaupunkia Pietaria vastaan.

Muuallakin Suomessa isoviha näkyi, mutta pahiten se vaikutti nimenomaan Länsi-Suomessa Pohjanmaalla ja varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla, joka oli lähimpänä Ruotsin alueita. Venäläiset joukot jatkoivat hyökkäyksiään nykyisen Suomen alueella aina Tornioon asti, mutta sotaretkiä tehtiin myös nykyisen Ruotsin alueelle saakka.

Suojavyöhykettä perusteltiin Venäjän ja pääkaupunki Pietarin suojelemisella. Ajatus turvavyöhykkeestä ei ole tuntematon Suomen myöhemmästäkään historiasta.

Sota jätti syvät jäljet

Isonvihan ajaksi määritellään yleensä miehitysaika, joka alkoi vuonna 1713 ja jatkui Uudenkaupungin rauhaan eli vuoteen 1721 saakka. Käytännössä tilanne kuitenkin muuttui miehityksen loppuvaiheessa rauhallisemmaksi ja muun muassa siviilihallinto alkoi toimia.

Yksittäisiä suomalaisten sissi-iskuja venäläisiä vastaan ja niitä seuranneita kostotoimia jatkui kuitenkin myös pahimman sorron jälkeen.

Pohjanmaasta oli tullut ensimmäistä kertaa sotatanner ja miehitysalue, josta riistettiin kaikki mahdollinen irti armeijalle ja sotilaille ennen kuin alueet hävitettiin lähes täydellisesti.

Hävittäminen oli osa ajan sodankäyntitapaa ja sotilaiden palkitsemista. Voitokkaan taistelun jälkeen heille myönnettiin neljän päivän vapaa ryöstöoikeus, jolla he hankkivat itselleen palkkioita sodasta.

Parinsadan metrin päässä Hailuodon korkeimmasta kohdasta sijaisevassa rotkossa oli isonvihan aikaan yksi naamioitu piilopaikka, jonne väki piiloutui vihollisen terrorilta. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Pohjois-Pohjanmaan Limingassa tiedetään haudatun terrorin jäljiltä 2 100 vainajaa, Oulun maalaiskunnassa 1 800 ja Pyhäjoella 1 700.

– On vaikea arvioida, mikä oli pelkästään sodan vaikutus, sillä sitä edelsi useita katovuosia ja pohjoiseen levisi 1710-luvulla myös paha rutto. Jo ennen sotajoukkojen tuloa kansa oli kokenut katovuosia, ruuan puutetta ja raskaita sotaveroja, joilla Ruotsi oli rahoittanut sodan alkuvuosia, kertoo historian dosentti Matti Enbuske Oulun yliopistosta.

Isoviha toi sodan ja terrorin aiemmin rauhassa eläneille alueille.

– Sotaretkiä on tehty jo 1400- ja 1500-luvuilla. Vaikka niiden yhteydessä puhutaan vanhasta vihasta tai pitkästä vihasta, ne olivat enemmänkin yksittäisiä iskuja, Enbuske sanoo.

– Vasta Pohjan sodan aikana Pohjanmaasta tuli varsinainen sodankäyntialue.

Historiantuntija Matti Enbuske työskentelee Oulun yliopistossa. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Uudenkaupungin rauhassa, 30. elokuuta 1721, Ruotsi menetti niin sanotun vanhan Suomen alueen eli Kaakkois-Suomen, mutta muu osa Suomea palautui Ruotsin yhteyteen. Se oli kuitenkin ensimmäinen kerta vuosisatoihin, kun koko Suomi oli melko pitkän aikaa irrotettuna Ruotsista.

Enbusken mukaan tällä oli varmasti vaikutusta siihen, että siihen asti Ruotsin osaksi mielletyssä Suomessa alkoi kehittyä ajatuksia jonkinlaisesta yhteisyydestä, vaikka kansallisuusajattelu syntyikin vasta 1800-luvun kuluessa, kun Suomi lopullisesti irtosi Ruotsista.

– Voisi ajatella, että se oli kollektiivinen, mentaalinen kokemus. Edelleenkin monet tietävät, mitä isoviha tarkoittaa. Ehkä se merkitsi omana aikanaan jotain vähän samantapaista kokemusta kuin nykypolville on merkinnyt talvisota, Matti Enbuske arvioi.

Kuuntele, kun Oulun yliopiston dosentti Matti Enbuske kertoo isostavihasta toimittaja Risto Degermanin haastattelussa.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 31. elokuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi:

300 vuotta sitten Pohjanmaalla tehtiin hirmutöitä, joista nyt tuomittaisiin kansanmurhana – "Raaimmista verilöylyistä jäivät todistamaan vain ruumiskasat"