1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. peura

Kuusipeuran haaremi kasvaa lähilihaksi hämäläistilalla – täplikäs riistaeläin on suurta herkkua myös ravintoloissa

Harjun tilalle on syntynyt kymmenessä vuodessa yli sadan kuusipeuran lauma. Tarhaeläimiä on jo niin paljon, että riistalihaa riittää myyntiin. Tilan peurat halutaan pitää villeinä, mutta ne vaativat huolellista hoitoa.

Kuusipeura aitauksessa Harjun tilalla Liesjärvellä.
Kuusipeuroja näkee eläintarhoissa ja sattumoisin luonnossa. Harjun tilan kuusipeuratarhassa Tammelassa kasvaa yli sadan eläimen lauma.

Tammelan Liesjärvellä yli satapäinen kuusipeuralauma kiitää tarhassaan tuulen lailla. Lauma kiihdyttää äänettömästi vauhtiaan ja muuttaa suuntaansa kuin yhteisestä päätöksestä. Aivan kuten lintuparvi taivaalla.

Harjun tilan isäntä Valto Mattila on kasannut eläimille houkutukseksi vastapoimittuja omenoita. Kuusipeurat tajuavat vieraiden läsnäolon eivätkä halua ryhtyä syömään. Villieläimet ovat varovaisia. Lauma elää arimman yksilön mukaan.

Ensimmäiset kymmenkunta kuusipeuraa tuotiin Harjun tilalle kymmenisen vuotta sitten Porin seudulta. Suurin osa oli naaraita, mutta joukossa oli pari pukkia. Kuusipeurat ovat lisääntyneet ja eläimiä saattaa olla nyt jopa 120. Kuusipeuratarha on Suomen oloissa suuri.

Villit eläimet ovat tarhassakin arkoja

Isäntä Valto Mattila kertoo, että tilan kuusipeurat halutaan pitää villeinä. Eivätkä ne edes näytä kesyyntyvän, vaikka tilan väki on jo monta vuotta hoitanut niitä.

– Lähelle ei pääse. Ne suojelevat vasojansa. Naaraat ja urokset ovat normaalisti eriksensä, mutta pelästyessään ne menevät yhteen laumaan kehäksi ja suojaavat toisiansa.

Laumakäyttäytyminen näkyy myös siinä, että jos joku pääsee karkuun tarhasta, se pyrkii takaisin aitaukseen.

– Jokunen tosin on lähtenyt luontoon, sanoo Valto Mattila.

Emäntä Birgitta Mattila kertoo eläinten huomaavan herkästi, kun pihaan tulee outoja ihmisiä tai ajoneuvoja. Silloin kuusipeurat kiitävät laumana taka-aitaukseen ja pysyvät siellä.

– Työkoneita ne eivät pelkää. Päinvastoin. Traktori on niille hyvin tärkeä, koska sillä tuodaan ruokaa. Ajoin yhtenä päivänä nurmikkoa, eivätkä ne pelänneet ruohonleikkuriakaan. Se oli normaalia arkea niiden mielestä, kertoo Birgitta Mattila.

Birgitta ja Valto Mattila voivat seurata pihan perältä alkavan tarhan elämää. Vastaavasti kuusipeurat seuraavat talon väen elämää, mutta eivät kesyynny. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Kuusipeurauros luo haaremin

Riistapäällikkö Visa Eronen Suomen Riistakeskuksesta kertoo, että laumassa pukit muodostavat haaremeita ja astuvat suuren määrän naaraita. Kiima-aika on varsin pitkä, syyskuusta tammikuuhun. Se on rankkaa uroksille, joita jopa menehtyy kiima-ajan koettelemuksissa.

– Urosten kaula paksunee ja lihan laatu muuttuu. Eläimet haisevat voimakkaalle, kertoo Visa Eronen.

Myös meteli on valtava.

– Kurkkuun niillä ainakin käy, kun ne örisevät niin kovaa. Mutta ei ääni sentään sisälle kuulu, eli saamme kyllä nukuttua, sanoo Valto Mattila.

Muualla Euroopassa kuusipeuraa tarhataan laajasti, mutta Suomessa tarhojen määrän otaksutaan vähentyneen. Syyksi epäillään, että tarhaus ei ole enää tarkoituksenmukaista, kun entisten tarhojen ympäristössä oleilee luonnonvaraisia kantoja. Tarhaus maksaa ja teettää työtä.

– Suomessa ei saa metsästää tarhasta, joten täällä eläimiä tarhataan lihantuotantoa varten, kertoo Visa Eronen.

Eurooppalaisen aateliston tarhaeläin

Kuusipeuroja on perinteisesti totuttu näkemään Kytäjän kartanon mailla Hyvinkään seudulla. Eläimet ovat levinneet ympäristöön kartanon istutusten myötä. Kartanon Riista Oy:n riisanhoitaja Antti Eklund kertoo, että Kytäjällä tarhataan kuusipeuroja edelleen, mutta vain siitoeläimiksi. Lihantuotantoa ei ole.

– Hoidamme niitä luonnonkantana ja laskemme eläimiä luontoon. Kanta on pieni, mutta elinvoimainen. Tällä hetkellä tarhassa on pari urosta, ja katsomme, milloin ne kannattaa päästää luontoon.

Eklund toteaa, että riistaliha kelpaa hyvin ihmisille.

– Ihmiset kyllä ostaisivat lihaa, jos sitä vain saisi jostakin.

Mattilat ostivat ensimmäiset kuusipeuransa kymmenisen vuotta sitten Porin seudulta. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Kuten muualla Euroopassa myös Suomessa kuusipeuraa on istutettu kartanoympäristöihin. Kuusipeuran leviäminen ihmisen avustuksella sai alkunsa 3 000 vuotta sitten, kun foinikialaiset kuljettivat niitä kauppa-aluksissa uhrieläimiksi Etelä-Euroopan rannikoille. Meille niitä tuotiin 1900-luvulla ilmeisesti Ruotsista, kertoo Suomen Riistakeskus Varsinais-Suomen vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson.

Lajin ominaispiirteisiin kuuluu, että se sietää hyvin siirtelyä. Tarhassa kuusipeuraa voi pitää, koska se on laumaeläin.

– Vastaavasti esimerkiksi metsäkauriilla on keskinäinen valtataistelu, eikä se ole laumaeläin, kertoo Hermansson.

Kuusipeura ei nirsoile ruokansa suhteen. Se pärjää heikkolaatuisemmalla ravinnolla kuin valkohäntäpeura ja metsäkauris, esimerkiksi kuiva heinä kelpaa hyvin.

Myös villieläimen hoitaminen vaatii työtä

Harjun tilalla Liesjärvellä kuusipeurojen tarhassa on lämmitetyt vesiautomaatit ja eläimet ruokitaan ainakin kerran päivässä, koska pelkkä laidun ei riitä edes kesällä. Eläinten vointi ja tarhan kunto tarkistetaan säännöllisesti.

– Pukit saattavat hieroa sarvillaan aitaukseen reikiä, josta pienet yksilöt voivat pujahtaa ulos luontoon. Tarha vaatii työnsä, kertoo Valto Mattila.

Ensimmäiset kuusipeurat hankittiin tammelalaistilalle lähinnä harrastukseksi, kun tyttäret halusivat eläimiä. Nyt lauma on kyllin suuri lihantuotantoa varten.

Valto Mattilan mielestä kuusipeuran lihaa ei voi verrata valkohäntäpeuran lihaan, johon ihmiset sen usein sekoittavat.

– Tämä on aivan erilaista. Väitetään, että kuusipeura on parasta lihaa, mitä luonnoneläimestä saa. Lihaa on mennyt esimerkiksi ravintoloille, kertoo Mattila.

Kuusipeuran sekoittaa helposti valkohäntäpeuraan. Kuusipeuran varmin tuntomerkki on mustan hevosenkengän näköinen kuvio hännän ympärillä. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Mattilat puhuvat peuroistaan avoimesti, toisin kuin monet muut. Tarhaamisesta on vaikea löytää tietoja. Jopa tarhojen lukumäärää sai etsimällä etsiä.

Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterissä on 37 kuusipeuratarhaa. Näistä 13 on ilmoittanut toimintamuodokseen tarhauksen lihantuotantoa varten.