Hyppää sisältöön

Joonas jätti puolison ja kaverit päästäkseen huumeista eroon – nyt hän on kuivilla ja palaamassa takaisin työelämään

Sosiaalisella kuntoutuksella on saatu hyviä tuloksia päihdeongelmaisten paluussa työelämään. Päihdelääkärin mielestä kuntoutusta tarvittaisiin valtakunnallisesti huomattavasti nykyistä enemmän.

Valsku-hankkeen piirissä olevia ihmisiä pöydän ääressä juttelemassa
Joonas Nieminen uskoo päässeensä viime hetkillä eroon aineista. Ilman raitistumista olisi käynyt huonosti.

Joonas Nieminen, 31, sanoo olevansa onnellinen mies. Takana on puolitoista vuotta raittiutta. Kuiville hän pääsi viime hetkellä.

Joonas Nieminen uskoo päässeensä viime hetkillä eroon aineista. Ilman raitistumista olisi käynyt huonosti.

– Jos olisin jatkanut huumeiden käyttöä, olisin linnassa tai haudassa. Elämääni nyt ei voi edes verrata entiseen.

Nieminen nauttii tavallisesta arjesta. Siitä, että hänellä on työ, liikuntaharrastuksia ja perhe tukena.

Onnellisimmillaan hän sanoo olevansa aamulla heti herättyään tai illalla nukkumaan mennessä. Enää ei ole stressiä siitä, mistä saa rahaa seuraavaan annokseen tai pelkoa, että herää sairaalan teho-osastolta.

– Nautin elämästä todella paljon. En mistään hinnasta ottaisi vanhaa elämää takaisin.

Joonas Niemisen mukaan kuntoutuminen on monen asian summa. Vanhemmat ovat olleet voimakas tuki, mutta erittäin tärkeää on ollut myös pääsy Valsku-hankkeeseen sekä tapaamiset omahoitajan kanssa. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Nieminen raitistui korvaushoidon ja oman kovan työn ansiosta. Matkalla auttoivat vanhemmat ja muut tuki-ihmiset sekä Sovatek-säätiön Valsku-hanke, josta hän eteni kuntouttavaan työtoimintaan. Sovatek on Jyväskylässä toimiva julkisen ja kolmannen sektorin perustama säätiö, joka tarjoaa päihdepalveluja ja työtoimintaa.

Valskun projektityöntekijä Minna Lapiston mukaan EU-rahoitteinen matalan kynnyksen sosiaalinen kuntoutus työelämästä syrjäytyneille on auttanut monia päihde- ja mielenterveyskuntoutujia.

– Kuntouttavan työtoiminnan lisäksi ihmisiä on lähtenyt opiskelemaan ja kaksi on päässyt ihan palkkatyöhön, sanoo Lapisto.

Määrät kuulostavat pieniltä, mutta niitäkin voidaan pitää isoina onnistumisina, sillä esimerkiksi hankkeeseen osallistuvien päihdeongelmat ovat vakavia.

Kolme vuotta täyttä työtä

Nieminen ehti käyttää aineita kymmenen vuotta. Päähuume oli subutex, Suomen yleisin väärinkäytetty opioidi. Suurin osa riippuvaisista käyttää sitä pistämällä. Niin myös Nieminen.

Kaikki alkoi viihdekäytöstä, mutta joka kasvoi päivittäiseksi. Lipeäminen tapahtui Niemisen mukaan salakavalasti.

Projektityöntekijä Minna Lapisto on jo nyt tyytyväinen hankkeen aikaansaannoksiin – ja toiminta-aikaa on vielä 1,5 vuotta jäljellä. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

– Sitä uskotteli itselleen, että kestää käyttöä koko ajan enemmän ja useampia päiviä viikossa. Siinä vaiheessa, kun tajusin olevani riippuvainen, olikin jo myöhäistä.

Kolme viimeistä vuotta huumeidenkäyttö oli Niemisen mukaan kokopäiväistä työtä: se täytti koko elämän.

– Nuorena aikuisena tuntui jotenkin coolilta, että käytti kamaa, mutta lopulta siinä ei ole todellakaan mitään hienoa.

Kaikki aika meni tuskailuun, mistä saisi rahaa ja sen avulla seuraavan annoksen. Ainoa tavoite elämässä oli pysyä “terveenä” eli pitää vieroitusoireet loitolla.

Koko elämä piti aloittaa alusta

Nieminen oli ensimmäisen kerran katkolla jo vuonna 2014. Käyttö jatkui heti, kun hän pääsi osastolta kotiin. Vuonna 2017 hän menetti ajokorttinsa ja yritti uudelleen raitistua.

Kymmenen vuoden aikana Nieminen yritti lopettaa käyttöä myös omin voimin. Kertoja on niin paljon, ettei Nieminen ole edes laskenut niitä. Parhaimmillaan hän saattoi olla selvinpäin pari viikkoa.

Lopulta Nieminen oli valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen aineista eroon.

– Minulla oli neljä vuotta kestänyt parisuhde, mutta se oli pakko päättää, kun puoliso ei halunnut lopettaa käyttöä. Jätin myös kaikki vanhat kaverit. Koko elämä piti aloittaa alusta.

Nieminen muutti avopuolisonsa luota vanhempiensa luokse. He eivät olleet missään vaiheessa kääntäneet pojalleen selkäänsä, vaikka raitistumisyritykset toisensa perään kariutuivat.

– Olen saanut heiltä ihan uskomattoman tuen. Ilman heitä en olisi tässä.

Korvaushoidosta hyötyisi vähintään kaksinkertainen määrä

Nieminen pääsi vuodenvaihteessa 2020 korvaushoitoon. Se tarkoittaa opioidiriippuvuuden hoitamista korvaavan lääkityksen avulla.

Opioideja ovat esimerkiksi morfiini, kodeiini, heroiini ja buprenorfiini eli subutex. Hoitoon kuuluu myös psykososiaalista tukea, kuten säännölliset keskustelukäynnit omahoitajan kanssa.

Valsku-hankkeen tarkoituksena on tarjota osallistujille mahdollisuus testata omia voimavaroja ilman pelkoa seuraamuksista, jos ei sitten jaksakaan. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Hoidon tavoitteena on, että annostus on pienin mahdollinen, jolla oireet pysyvät loitolla. Päihtymystä lääkitys ei aiheuta.

Enimmäkseen Suomessa käytetään korvaushoidossa lääkkeenä Suboxonea, joka sisältää pitkävaikutteista buprenorfiinia, opioidien vasta-aine naloksonia. Sen lisäksi käytetään metadonia ja pistettävää, pitkävaikutteista buprenoriinia.

Nieminen saa metadonia.

– Se on sopinut minulle todella hyvin, hän sanoo.

A-klinikan johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki sanoo, että keskeinen tavoite on normalisoida opioidiriippuvaisen olo.

– Kaikki tietävät, että jos on hirveä nälkä tai pakahduttava jano, ei töihin voi keskittyä. Kun kerrot tuntemukset ehkä kymmenellätuhannella, saat selville, miltä opioidiriippuvaisesta tuntuu. Siten lääkitys mahdollistaa kuntoutuksen.

Simojoen mukaan korvaushoitoon pääsy tökkii edelleen Suomessa, vaikka jo vuonna 2008 tulleen asetuksen mukaan hoitoon pääsy ei enää vaadi tietyn mittaista osastovieroitusta, vaan muutkin yritykset lopettaa käyttöä voivat riittää.

A-klinikan ylilääkäri Kaarlo Simojoen mukaan noin viidennes korvaushoidossa olevista vieroittautuu lääkkeestä. Kuva: Arttu Timonen / Yle

– Alueellisia eroja on paljon, sillä jokainen kunta järjestää hoidon tavallaan. Siitä seuraa, että hoito ei ole tasapuolista ja kriteerit vaihtelevat.

Myös asenteet korvaushoitoa tarvitsevia kohtaan voivat olla kovia, niin terveydenhuollossa kuin kuntien päättäjillä.

Suomessa on noin 30 000 opioidiriippuvaista, mutta vain 4 000–5 000 heistä on korvaushoidossa. Simojoen mukaan vähintään kaksinkertainen määrä hyötyisi hoidosta.

– Opioidiriippuvaisista vain muutama prosentti pystyy lopettamaan opioidien käytön katkon avulla, mutta korvaushoidon avulla suurin osa.

Terveyden ja hyvinvoinnin tilaston mukaan opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoito on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun (siirryt toiseen palveluun). Kasvua on ollut vuosittain muutama sata. Vuonna 2015 määrä oli reilut 3 300.

Nieminen uskoo, että korvaushoito jatkuu vielä vuosia – monilla se on elinikäinen. Niemisen toiveena on lopettaa korvaushoito, kun kuntoutuminen sen sallii.

Kuntoutusta tarjolla liian vähän

Pelkkä korvaushoito lääkkeellä ei kuitenkaan riitä tiellä kuntoutumiseen. Päihdeongelmainen tarvitsee muutosta ja muuta tekemistä, sanoo projektityöntekijä Birgitta Pekkanen.

– Jos ihminen on säätänyt 24/7 kamaa, niin siinä jää aika monta tuntia vuorokauteen sitä vapaa-aikaa. Eteenpäin on vaikea päästä, ellei saa päiviin järkevää tekemistä, sanoo Pekkanen.

Simojoki sanoo, että korvaushoitoa saavien kuntouttavasta työtoiminnasta on saatu hyviä tuloksia – niitä vahvistavat myös Valsku-hankkeen saavutukset.

Valskun projektityöntekijä Birgitta Pekkanen kertoo, että matalan kynnyksen työtoimintaryhmässä Nieminen pääsi harjoittelemaan paitsi sosiaalisissa tilanteissa toimimista myös kansalaistaitoja. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Simojoen mukaan on inhimillistä, että ilman kuntoutusta jäävä täyttää tyhjyyden jotenkin elämässä. Keinoja ovat esimerkiksi Netflix, ruoka tai pahimmassa tapauksessa päihteet.

– Kuntoutuminen on moniulotteinen kokonaisuus, mutta tällä hetkellä kaikkea kuntoutusta on päihdepotilaille liian vähän tarjolla.

Nieminen oli ollut vain lyhyen aikaa korvaushoidossa, kun hänelle jo ehdotettiin mukaan lähtöä Valskuun.

– Se tuntui jo ajatuksena hankalalta, koska sosiaaliset tilanteet ja uusien ihmisten tapaaminen pelottivat.

Siitä huolimatta Nieminen päätti mennä päin pelkojaan. Eikä sitä tarvinnut katua.

– Se tuntui heti hyvältä. Alkuun tavoite oli saada päivään tekemistä, mutta samalla pääsi näkemään muita samassa tilanteessa olevia, saamaan vertaistukea ja samalla auttamaan muita.

Kolmevuotinen Valsku on nyt puolivälissä. Siihen on ehtinyt osallistua noin 50 ihmistä. Osa on käynyt paikalla vain kerran, mutta suurin osa pidempään.

– Vaikka ei olisi päässyt edes työtoiminnan alkuun, elämänhallintataidot ovat silti voineet parantua, sanoo Lapisto.

Koska Valsku on matalan kynnyksen toimintaa, se ei edellytä päihteettömyyttä. Tapaamisiin pitää kuitenkin tulla selvinpäin.

– Pelikunnossa pitää olla, mutta emme ota huumeseuloja tai puhalluta. Tarkoituksena on, että ihmiset voivat testata omia voimiaan: minkä verran ohjelmaa jaksaa päivässä ja mikä voisi olla se suunta, johon lähteä, sanoo Pekkanen.

Ei paluuta entiseen

Niemisellä ei ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa. Hän ehti olla 11 kesää töissä samassa paikassa, kunnes päihdeongelman paheneminen teki senkin mahdottomaksi.

Paluun työelämään hän aloitti viime marraskuussa kuntouttavassa työtoiminnassa Sovatekin kierrätyskaupassa kuljetusauton apumiehenä. Sen jälkeen hän on saanut ajokortin takaisin ja ylentynyt kuljettajaksi.

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat niin palkkatyö kuin opiskelu. Nieminen toivoo, että tulevassa työssä olisi vaihtelevuutta ja fyysistä tekemistä.

– Nyt mietitään, mihin voisin suuntautua. Tärkeintä on ihan normaaliin arkeen pääsy, koska se on uusi asia minulle. On mukavaa, että pääsen tutustumaan niin sanotusti normaaleihin ihmisiin.

Niemisen uusi elämä on huomattavasti aktiivisempaa kuin päihdevuodet. Hän tykkää puuhastella esimerkiksi vanhempien mökillä, käydä kuntosalilla ja lenkkeillä.

Nieminen nauttii kierrätyskaupan kuljettajan työstä, koska yksikään päivä ei ole samanlainen. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Jos huumekoukkuun oli useita syitä, samalla tavalla raitistumiseen on vaikuttanut moni asia. Tärkeimpiä ovat tukiverkko, oma tahto ja motivaatio – sekä pääsy Valskuun. Pekkanen ja Lapisto ymmärtävät Niemisen mukaan hyvin päihdekuntoutujan tilannetta ja tunteita.

Vaikka Valskun päätavoite on luoda henkilökohtainen opinto- ja työelämäpolku, Lapisto pitää tärkeänä myös oman elämän ja sosiaalisten taitojen vahvistamista.

– Päihdemaailman pelisäännöt poikkeavat tavisten elämästä. Kun ihminen tulee sieltä, uusi ympäristö voi tuntua ahdistavalta. Hän tarvitsee myös apua arjen hallintaan: siihen miten ollaan tavallisesti.

Nieminen kokee, että uudessa elämässä hänellä on vielä kaikki mahdollisuudet jäljellä. Hän on tutustunut nuorempiin sisaruksiinsakin uudestaan.

– On ollut mukava näyttää perheelle, että tuki ei ole mennyt hukkaan, vaan olen oikeasti päässyt eteenpäin.

Voit keskustella aiheesta 31.8.2021 kello 23 saakka.

.
.