Mielipide
Tuloerot

Heikki Hiilamon kolumni: Tuloerot voivat koronan jälkeen jopa kaventua, jos uskalletaan nostaa varakkaimpien veroja

Helposti voisi ajatella, että koronapandemia kasvattaa tuloeroja kun pienipalkaiset menettävät tulojaan. Mutta tuloerot kaventuvat, jos koronavelkoja maksetaan verottamalla enemmän niitä, joilla on enemmän varoja, kirjoittaa Hiilamo.

Koronapandemia kasvattaa tuloeroja. Tämä väite on melkein itsestäänselvyys. Palvelu- ja kulttuurialojen pienituloiset työntekijät – usein naiset – menettivät vähäisetkin tulonsa. Samaan aikaan pörssiosakkeita omistavat – usein miehet – ovat saaneet ennen näkemättömiä tuottoja.

Ensisilmäys voi kuitenkin hämätä. On aivan mahdollista, että pidemmällä aikavälillä pandemia kaventaa tuloeroja.

Koronapandemia vertautuu mittakaavaltaan edellisiin koko maailmaa koetelleisiin katastrofeihin kuten maailmansotiin ja espanjantautiin vuosina 1918-1920. Itävaltalainen taloushistorioitsija Walter Scheidel luotaa kirjassaan The Great Leveler (2017) (siirryt toiseen palveluun) eriarvoisuuden historiaa niin pitkälle kuin historialliset lähteet ulottuvat.

Kirjallisten lähteiden lisäksi Scheidel käy läpi arkeologisia löydöksiä, jotka kertovat rakennuksista jääneiden jälkien, ravinnosta kertovien luunäytteiden ja hautalöydösten avulla muinaisten asuinyhteisöiden ja niiden asukkaiden välisistä hierarkioista.

Scheidelin kirja on masentava kertomus siitä, miten etuoikeudet, omaisuudet ja tulot kasautuvat pienelle eliitille, joka pönkittää asemaansa väkivallan avulla. Tämän päivän rikkauksia haaliville diktaattoreille, oligarkeille, rosvoparoneille ja muille plutokraateille löytyy esikuvia niin pitkälle kuin historia yltää.

Kirjan perusteella yhteiskunnilla on sisäänrakennettu taipumus ajautua epätasapainoon yhä pienemmän ja pienemmän eliitin kahmiessa rahat ja vallan itselleen. Kirjaa voi lukea myös kuvauksena ihmisen pohjattomasta ahneudesta, jota mikään mahti – ei edes demokratia – ole onnistunut kesyttämään.

Scheidelin kiistanalaisen teesin mukaan vain äärimmäisen väkivaltaiset tapahtumat voivat pysäyttää kasautumisen ja tasata tuloeroja vain hetkellistä muutosta pidemmällä ajalla.

Scheidel viittaa Raamatun Ilmestyskirjan kuudennessa luvussa mainittuihin neljään ratsumieheen, jotka hän nimeää sodaksi, vallankumoukseksi, valtion luhistumiseksi ja kulkutaudiksi. Vain nämä neljä tapahtumaa ja nekin vain äärimmäisissä muodoissaan voivat taloushistorioitsijan mukaan pysäyttää rikkaiden rikastumisen.

Kussakin tapahtumassa on oma logiikkansa, joka tasoittaa tuloeroja. Massiiviseen tuhoon johtava sota tasaa tuloeroja, koska se tuhoaa myös pääoman ja vie siitä saatavat tulot.

Esimerkkejä pääoman tuhoutumisesta ja kaikkein rikkaimpien suhteellisen aseman heikentymisestä ovat 1900-luvun maailmansodat

Myös vallankumouksien voima tuloerojen tasoittamisessa liittyy väkivaltaan. Lenin, Mao ja Pol Pot onnistuivat pienentämään radikaalisti tuloeroja pakkokollektivisoinnilla, joka johti miljoonien ihmisten kuolemaan.

Äärimmäisin esimerkki lienee huhtikuun 17. päivä vuonna 1975 Phnom Penhissä, jolloin sisällissodan voittaneet punaiset khmerit pakottivat kaikki pääkaupungin asukkaat jättämään omaisuutensa ja siirtymään pakkotyöhön maaseudulle.

Luhistuvissa valtioissa julkisia instituutioita on käytetty sorron ja etuoikeuksien haalimisen välineenä.

Valtion luhistuminen yhdistetään usein väestön laajaan kärsimykseen. Scheidelin mukaan luhistuminen koettelee – ainakin taloudellisesti -- suhteessa enemmän eliittejä kuin kansaa.

Tämä johtuu siitä, että luhistuvissa valtioissa julkisia instituutioita – esimerkiksi verotusta, tuomioistuimia, armeijaa ja poliisia -- on käytetty sorron ja etuoikeuksien haalimisen välineenä. Kun instituutiot luhistuvat, eliitti ei kykene enää riistämään kansaa.

Kiinnostavaa on, että esimerkiksi Somaliassa inhimillinen kehitys on ollut – toisin kuin uutisia seuraamalla voisi päätellä -- nopeampaa Siad Barren diktatuurin päättymisen jälkeen.

Scheidelin neljäs Ilmestyskirjan ratsumies on kulkutaudit. Scheidelin mukaan myös kulkutaudeissa vain kaikkein kauheimmat epidemiat ovat tasanneet tuloeroja.

Musta surma vei hautaan 30-60 prosenttia Euroopan väestöstä vuosina 1346–1353. Kulkutaudin jälkeen työntekijöistä oli pulaa, mikä nosti palkkoja monen vuosikymmenen ajan. Tämä tasasi tehokkaasti tuloeroja.

Kaikesta kauheudestaan huolimatta koronapandemiaa ei voi liittää yhteenkään neljästä Ilmestyskirjan ratsumiehestä. Pandemia ei ole maailman sotien tapaan tuhonnut pääomaa suuressa mittakaavassa. Koronarajoitusten vastaisia mielenosoituksia on puhjennut eri puolilla maailmaa, mutta mitään vallankumousliikettä ei ole kuitenkaan näköpiirissä.

Epidemia tuskin johtaa myöskään laaja-alaiseen työvoimapulaan, mikä nostaisi palkkoja.

Sen sijaan toisen maailmansodan jälkeinen kokemus voi antaa osviittaa koronapandemian vaikutuksista tuloeroihin. Tuolloin kaikki sotiin osallistuneet maat olivat pahasti velkaantuneita. Lisää velkaa aiheutui jälleenrakennuksesta.

Yhteinen sodan kokemus synnytti myös solidaarisuutta, joka kanavoitui tahtoon rakentaa vahvoja ja kaikki kansalaiset huomioon ottamia valtioita, hyvinvointivaltioita. Velkaa maksettiin ja hyvinvointivaltioita rakennettiin korottamalla rikkaiden verotusta.

Ensimmäisiä merkkejä uudesta solidaarisesta veropolitiikan aikakaudesta on jo nähtävissä.

Tulo- ja perintöverotuksen progressio nousi ennätyslukemiin ja jäi pitkäksi aikaa korkealle tasolle. Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli aina 1980-luvulle asti poikkeuksellinen jakso maailmanhistoriassa: tuloerot tasoittuivat lähes kaikissa rikkaissa maissa.

Ensimmäisiä merkkejä uudesta solidaarisesta veropolitiikan aikakaudesta on jo nähtävissä. Yhdysvallat aikoo kiristää selvästi rikkaimpien verotusta (siirryt toiseen palveluun).

Suomessa toukokuussa 2020 raporttinsa jättänyt (siirryt toiseen palveluun) Vesa Vihriälän, Bengt Holmströmin, Sixten Korkmanin ja Roope Uusitalon ryhmä nosti esiin varakkaampaan väestöön kohdistuvien kiinteistöveron sekä listaamattomien yritysten veron kiristämisen.

Tuloerot kaventuvat, jos pandemian vahvistamat valtiot uskaltavat maksaa koronavelkoja verottamalla enemmän niitä, joilla on enemmän varoja.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa toimittajana Yleisradiossa.

Kolumnista voi keskustella 1.9. klo 23:00 asti.