Teknologiateollisuus irtautui osittain työehtosopimuksista, mutta harva työnantaja hyppää uuteen – järjestö vannoo yhä paikallisen sopimisen nimiin

Teknologiateollisuudessa lasketaan, kuinka moni yritys haluaa yhteiseen neuvottelupöytään. Metsäteollisuudessa neuvottelut takkuavat UPM:n ja Paperiliiton välillä. Uusien mallien työmarkkinasyksy on aluillaan.

Teknologiateollisuudessa neuvoteltiin työehdoista lakonauhan alla viimeksi talvella 2020. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Teknologiateollisuudessa jännitetään, kuinka moni yritys haluaa edelleen tehdä valtakunnallisen työehtosopimuksen.

Teknologiateollisuus irtautui keväällä osittain tesseistä. Jäsenyritysten, jotka haluavat yhä tehdä työehtosopimuksen, pitää liittyä juuri perustettuun Teknologiateollisuuden työnantajiin. Vanhaan järjestöön jäävät neuvottelevat paikallisia yrityskohtaisia sopimuksia.

Työntekijäpuolen neuvottelukumppanin, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kertoo kuulleensa yrityksistä, että useimmat ovat liittymässä tes-joukkoon.

– Tähän päivään mennessä yksikään yritys ei ole meille ilmoittanut, että haluaisi alkaa yrityskohtaisten työehtosopimusten neuvottelemisen meidän kanssamme.

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan vientivetoisen palkkamallin jatko on epävarma. Kuva: Jouni Immonen / Yle

Teknologiateollisuudessa ei ainakaan myönnetä pettymystä siihen, ettei firmoilla ole suurempaa uskallusta paikalliseen sopimiseen.

Teknologiateollisuuden varapuheenjohtaja Minna Helle korostaa, ettei Teknologiateollisuus pyrkinyt radikaaliin muutokseen työmarkkinoilla.

– Varmasti tämä vanha tuttu tapa säilyy pääsääntönä, mutta toivottavasti saamme syksyn ja talven aikana myöskin yrityskohtaisista työehtosopimuksista hyviä kokemuksia, jotka luovat luottamusta siihen, että se on tulevaisuudessa myöskin hyvä keino sekä työnantajille että palkansaajille.

Yleissitovuus on pelastumassa

Työehtosopimukseen arvellaan tulevan riittävästi yrityksiä, jotta sopimuksesta tulee yleissitova. Tällöin sopimuksen piirissä olisi vähintään puolet alan työntekijöistä ja sitä olisi noudatettava koko alalla, myös niissä yrityksissä, jotka eivät kuulu liittoon.

Yleissitovuuteen riittää teknologia-alan parinkymmenen suurimman yhtiön henkilöstö.

Riku Aalto korostaa, että ensin neuvotellaan valtakunnallinen sopimus ja vasta sen jälkeen halukkaiden kanssa voidaan käynnistää yrityskohtaisia neuvotteluja.

Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Minna Helle korostaa, että työnantajien tarpeet vaihtelevat, eikä yksi sopimus sovi kaikille. Kuvassa Helle kommentoi työmarkkinaneuvotteluja talvella 2020. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Teknologiateollisuus lupaa jäsenilleen apua yrityskohtaisiin neuvotteluihin. Helle korostaa, että yrityksille tarjotaan vaihtoehto, koska "yhden koon malli ei sovi kaikille".

– Valtakunnallinen sopiminen, joka on ylhäältä päin ohjattua sopimista, ei sellaisenaan toimi oikein hyvin kenellekään. Toki senkin puitteissa voidaan sopia toisin, mutta kun tehdään yrityskohtainen tes, niin silloin voidaan aidosti lähteä yrityksen ja henkilöstön omista ainutlaatuisista tarpeista.

Teollisuusliiton Aalto arvelee kuitenkin, että työnantajien tavoitteena on heikentää palkansaajien yhteisrintamaa.

– Työnantajat ovat ilmoittaneet, että he tavoittelevat direktio-oikeuden kasvattamista, mikä tarkoittaa sitä, että työpaikoilla ei enää sovittaisi niin kuin aikaisemmin vaan työnantaja määrää asiat entistä enemmän.

Järjestäytyminen vie aikaa, niin että aiempien vuosien neuvottelutahdista ollaan nyt jäljessä.

UPM ja Paperiliitto kiistelevät sopimisen tavasta

Teknologiateollisuuden irtiotto on pehmeämpi kuin Metsäteollisuuden, joka hylkäsi tessit kokonaan.

Metsäyhtiöt ovat aloitelleet neuvotteluja Paperiliiton kanssa jo keväällä.

– Ensimmäisiä kertoja tavattiin pian Metsäteollisuuden ilmoituksen jälkeen, kun ensin vähän aikaa mökötettiin, Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoo.

Metsäyhtiö UPM:n ja Paperiliiton kesken on nyt jääty kiistelemään siitä, pitääkö sopimuksia tehdä yksi joka yhtiölle vai kullekin liiketoiminnalle omansa.

UPM:llä on viisi liiketoiminta-aluetta, joissa Paperiliitto on sopimuskumppani. Yhtiö perustelee tiedotteessa vaatimustaan sillä sillä, että yhtiön liiketoiminnat vastaavat kukin kooltaan vähintään keskisuurta pörssiyritystä, ja niiden tuotteet, markkinat ja toimintaympäristöt poikkeavat toisistaan.

Paperiliitto taas haluaa tehdä yhden sopimuksen per konserni.

– Kun ennen tehtiin yksi sopimus, nyt tehdään 40–50 sopimusta. Jos jokaiselle toimialueelle tehtäisiin omansa, sopimuksia tulisi toista sataa. Ei sitä kukaan hallitse, Vanhala sanoo.

Kiistaan kiertyy myös se, neuvotteleeko kaikesta liiton toimisto vai myös luottamusmiehet.

Vanhalan mukaansa yrityksistä vilkuillaan toisiin neuvottelupöytiin, vaikka tehdäänkin omaa yrityskohtaista sopimusta.

– Jonkinlaista koordinaatiota työnantajilla on.

Paperiliitto käy metsäteollisuuden yritysten kanssa paikallisia neuvotteluja. Kuvassa lastataan sellua rekan kyytiin. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Suomen mallia ei haluta romuttaa

Vientialat teknologia ja metsä ovat olleet sopimuskierrosten päänavaajia. Niiden sopimusten pohjalta on määritelty palkankorotukset muille. Tämän niin sanotun Suomen mallin mukaan muut eivät ylitä vientialojen palkankorotuksia, jotta maan kilpailukyky säilyy.

Suomen Pankki varoitti, että Suomen kustannuskilpailukyky voi heikentyä koronakriisin jälkeen. Palkat eivät saisi nousta ellei tuottavuus ole parantunut.

Työn tuottavuus vajosi Suomen Pankin mukaan muualla euroalueella Suomea enemmän, jolloin Suomi pärjäsi suhteessa paremmin. Kun muu euroalue nousee kuopasta, työn tuottavuus elpyy ja Suomen kilpailukyky voi heikentyä suhteessa euroalueeseen.

Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Lauri Kajanoja muistutti, että jos työn hinta nousee Suomessa suhteessa keskeisiin kauppakumppanimaihin ilman vastaavaa tuottavuuskehitystä, viennin ja työllisyyden näkymät heikkenevät.

Teknologiateollisuus haluaa pitää vientivetoisesta palkkamallista kiinni. Helle korostaa, että Suomi on riippuvainen vientiyritysten menestyksestä maailmalla.

– Tämän takia on fiksua, että työmarkkinoiden palkkakustannukset mitoitetaan sillä tavalla, että tuetaan vientiyritysten kilpailukykyä. Jos näin ei toimittaisi, johtaisi se ennen pitkää työllisyyden heikkenemiseen, joka sitten puolestaan heikentää julkisten hyvinvointipalveluiden rahoitusta.

Riku Aallon mukaan teknologiateollisuuden sopimuksella voi olla ohjaava vaikutus, jos se on riittävän kattava. Hänen mukaansa työnantajan tavoitteet ovat kuitenkin ristiriitaisia.

– Työnantajapuoli kertoo, että pitäisi tehdä yrityskohtaisia ratkaisuja. Toisaalta he sanovat, että pitäisi olla joku malli, jonka mukaan mennään.

Tehy ei kelpuuta vientialojen mallia

Tehyn puheenjohtajan Millariikka Rytkösen mukaan koronalisä ja palkkaohjelma ovat seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa mukana. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Muilla aloilla ei ole ennenkään hurrattu Suomen mallille.

– Joka kerran liittokierroksen alussa pompautetaan tämä niin sanottu Suomen malli esiin. Se tuntuu aika mielenkiintoiselta, koska pelkästään sana liittokierros kertoo, että lähdetään liitoittain neuvottelemaan, Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen sanoo.

– Tehy ei ole tällaiseen edelleenkään lähdössä mukaan.

Hoitoalan neuvotteluilla ei ole kiirettä, sillä työehtosopimus on voimassa helmikuun loppuun. Tavoitteita periytyy viime neuvottelukierrokselta, joukossa ovat koronalisä ja palkkaohjelma.

– Koronalisä on ajankohtainen niin kauan kuin hoitajat taistelevat etulinjassa koronaa vastaan.