Eräänä päivänä Jaana Sinersalo nielaisi uuden lääkkeen, ja tunnin kuluttua hän itki onnesta – 19 vuoden "masennus" olikin ADHD

Aikuisten ADHD:n tunnistaminen on ottanut suuria harppauksia, mutta jopa yli 100 000 suomalaista aikuista saattaa elää ilman oikeaa diagnoosia. Jaana Sinersalo ja Aapo Heinonen saivat ADHD-diagnoosinsa vasta yli kolmekymppisinä.

Jaana Sinersalo sai ensimmäisen masennusdiagnoosinsa parikymppisenä. Kun sama diagnoosi annettiin yhä uudelleen, hän alkoi epäillä. Kuva: Marjut Suomi / Yle

Jaana Sinersalo pitelee pientä lääkekapselia kädessään. Jos tämä ei toimi, niin ei sitten mikään, hän pohtii. Hän nielaisee kapselin ja odottaa.

Tunnin päästä lääke tehoaa. Koko loppupäivän Sinersalo itkee onnesta. Ajatuksia tulee päähän vain yksi kerrallaan. Tätäkö on olla normaali?

45-vuotiaalla Jaana Sinersalolla on ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, attention deficit hyperactivity disorder. Sinersalo on yksi heistä, jotka ovat saaneet diagnoosinsa vasta aikuisena.

Moni ADHD-oireinen kuvailee häiriötä samalla tavalla. On kuin päässä olisi monta telkkaria auki, ja kaikista tulee eri ohjelma. Kaukosäätimet ovat hukassa ja meteli on päätähuumaava.

Juuri kun on saamassa ohi liihottavasta ajatuksesta kiinni, se katoaa eikä koskaan palaa.

Ei oikea aikuinen

Elämässä kaikki jäi kesken. Sinersalo katsoi vierestä, kun muut opiskelivat, menivät töihin ja etenivät elämässään. Hänestä tuntui, ettei hän ole oikea aikuinen. Sinersalo liihotti koulusta ja työpaikasta toiseen.

Tuli useita masennusdiagnooseja vuosien varrella, mutta 19 vuoden aikana diagnoosi alkoi tuntua väärältä. Kun hän käveli jälleen lääkeresepti kädessä ulos lääkärin vastaanotolta kohti sairauslomaa, hän alkoi kyseenalaistaa saamaansa hoitoa.

– Ajattelin vain, että enhän minä halua tappaa itseäni. Minä toimin kyllä, mutta elämä ei vaan suju, Sinersalo kertoo.

Hän lähti itse selvittämään, mistä voisi olla kyse. Kun ADHD tuli vastaan, heräsi epäilys. Lopulta hän marssi jälleen lääkärin vastaanotolle.

– Sanoin, että tulin nyt selvittämään, onko minulla ADHD vai olenko vain tyhmä ja laiska.

Diagnoosi tuli: ADHD:n tarkkaamaton muoto eli ADD. Ei masennusta. Sinersalo oli tuolloin 39-vuotias.

Lasten häiriöstä kaikkien häiriöksi

Alun perin ADHD on ollut lasten – ja etenkin vilkkaiden poikien – oireyhtymä. Moni tarkkaamaton lapsi jäi ilman diagnoosiaan silloin, kun katse kohdistui ylivilkkaisiin lapsiin.

Dosentti, neuropsykologi Maarit Virta-Jämiän mukaan aluksi ajateltiin, että ADHD on lasten oireyhtymä, joka katoaa aikuisena.

– Nykyisin tiedetään, että osalla oireet lievittyvät aikuisena. Osalla haitta jatkuu selvänä, hän kertoo.

ADHD-liiton mukaan aikuisilla häiriön esiintyvyys on vaihdellut tutkimuksista riippuen 2–4 prosentin välillä. Moni jää edelleen ilman diagnoosia ja hoitoa, eikä ihme. ADHD:n Käypä hoito -suositus (siirryt toiseen palveluun) laajeni koskemaan aikuisia vasta vuonna 2017.

Nyt aikuisten ADHD-diagnoosit ovat yleisempiä, vaikka moni jää edelleen tuetta. Psykiatrian erikoislääkäri Mika Määttä kertoo, että Suomessa voi olla jopa yli 100 000 aikuista, joilta puuttuu ADHD-diagnoosi. Tilalla voi olla ahdistusta tai masennusta, jotka voivat johtua ADHD:n hoitamattomista oireista.

Määttä kertoo, että ADHD-tutkimuksia voi joutua odottamaan julkisessa terveydenhuollossa jopa yli vuoden. Se taas ei malttamattomille sovi.

Kuva: AOP, Riikka Tähtinen/Yle

Oirelistaus on pitkä. Kaikilla on listan oireita välillä, mutta ADHD vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi ja negatiivisesti.

Lasten ja aikuisten oireet voivat näyttäytyä hyvin erilaisina. Aikuisilla motorinen levottomuus saattaa iän myötä muuttua sisäisen maailman kaaokseksi.

“Ei hän ole mikään häirikkö”

34-vuotias Aapo Heinonen sai ADHD-diagnoosinsa 31-vuotiaana. Silloin erityisopettajaksi opiskelleen Heinosen kurssilla käytiin läpi ADHD:ta, ja kaikki kuvaukset vaikuttivat liian tutuilta. Heinonen tekstasi puolisolleen ja pohti ADHD:n mahdollisuutta.

Puolison reaktio oli ikimuistoinen: "Vihdoin tajusit! Olen miettinyt sitä jo kauan, mutta en ole kehdannut ehdottaa!"

Heinonen oli tyypillinen ADHD-nuori. Pyyhekumit lentelivät tunnilla ja suu kävi koko ajan. Kun sisään kerääntyy möntti, sen saa ulos vain impulsiivisella käytöksellä. Silloin pyyhekumin on lennettävä.

Lahdesta alun perin kotoisin oleva Aapo Heinonen asuu tällä hetkellä Rovaniemellä. Pohjoisen rauhallinen ympäristö lievittää ADHD-oireita, Heinonen kertoo. Kuva: Antti Mikkola / Yle

Yläasteella Heinonen kutsuttiin vanhempineen koululle palaveriin. Huono käytös ei käy päinsä, koululta sanottiin. Vaihtoehdoiksi tarjottiin joko tarkkailuluokkaa tai koulun vaihtoa. Tunteet kävivät keskustelussa kuumina. Lopulta koulukuraattori sanoi sen ääneen.

– Mutta kun Aapo ei ole mikään häirikkö. Ei hän tarkoita pahaa.

Heinonen sai jäädä. Se hetki pelasti hänet.

– Jos olisin joutunut tarkkikselle, olisin saattanut joutua suuriin ongelmiin ja huonoon seuraan. Perusturvallisuuden tunne ei järkkynyt minulla koskaan.

Silti Heinonen eli reunalla. Vuosien varrella mukaan tulivat päihteet, rahan tuhlailu ja valehtelu.

– Elin luottokortilta toiseen. On ihme, ettei minulle koskaan tullut maksuhäiriömerkintää.

Jos elämä on vaikeaa, kannattaa tutkia

Hupsuja säheltäjiä ja energisiä papupatoja? Ei aina. ADHD-oireista voi aiheutua suurta kärsimystä. Kun tuntee jatkuvasti epäonnistuvansa, itsetunto heikkenee. Ongelmat voivat olla vakavia, jos oireilu johtaa vaikkapa päihde- tai rahaongelmiin.

Dosentti, neuropsykologi Maarit Virta-Jämiä kertoo, että ADHD:n diagnosoinnin tarve on arvioitava haitan kautta.

– ADHD:hen liittyy paljon piirteitä, joita on kaikilla: väsyneenä on vaikea keskittyä tai tylsiä asioita saattaa siirtää. ADHD:ssa kuitenkin vaikeuksia on jatkuvasti, ja ne aiheuttavat merkittävää haittaa ihmisen elämässä, Virta-Jämiä kertoo.

Diagnoosi auttaa oireista kärsivää saamaan tukea ja työkaluja oireiden helpottamiseen. ADHD-oireinen voi saada lääkehoitoa tai kuntoutusta, kuten psykoterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta ja ryhmämuotoista toimintaa.

Seinät voi jättää siivouksessa maalaamatta

ADHD-diagnoosin jälkeen Jaana Sinersalon elämä muuttui. Jo ensimmäinen lääke sai ajatuksia parempaan järjestykseen. Yhden asian sai tehtyä alusta loppuun kerralla. Se oli ihmeellinen tunne.

ADHD:n on tutkittu johtuvan aivojen välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja noradrenaliinin, heikosta toiminnasta. Kun aivot ovat alivirittyneet, ne yrittävät virittää itse itseään etsimällä stimulaatiota kaikkialta.

Tämä voi näkyä esimerkiksi liikahteluna ja asiasta toiseen pomppimisena. ADHD-oireinen saattaa haastaa jopa riitaa saadakseen aivot tyytyväisiksi.

Lääkityksessä käytetään psykostimulantteja, jotka vaikuttavat heikosti toimivien aineiden toimintaan. Kun lääke kasvattaa esimerkiksi dopamiinin määrää aivoissa, aivojen ei tarvitse ponnistella itseään aktiivisemmiksi.

Sinersalo aloitti myös psykoterapian. Siellä katsottiin uhmakkaasti peiliin ja etsittiin ikäviä toimintatapoja, jotka olivat vuosikymmenien aikana juurtuneet päivittäiseen käytökseen. Kokemus oli kamalan raskas, mutta se oli käytävä läpi.

Sinersalo oli vuosia kompensoinut epäonnistunutta oloaan tekemällä itseään tarpeelliseksi muille. Hän tarjosi aina apuaan, vaikkei edes pyydetty.

Oma elämä jäi varjoon, kun piti juosta pitkin kaupunkia auttamassa muita. On ollut kova paikka näyttää, että kaikki ei sovikaan.

Jaana Sinersalo rakastaa kissoja. Hänellä ja hänen puolisollaan on neljä löytökissaa. 14-vuotias Tii tuli pariskunnalle kodinvaihtajana. Kuva: Marjut Suomi / Yle

Myös arkea on viilattu parempaan muotoon. Kaikki ei kuitenkaan ole niin vakavaa.

– Viikkosiivouksessa ei tarvitse vaihtaa järjestystä ja maalata seiniä. Voi tehdä vähän kerrallaan. Kuulostaa varmaan aivan perusasialta, mutta ei se ole.

Edes kivoja asioita ei saa tehdä liikaa kerralla. Kirjastakin voi lukea vain viisi sivua, sitä ei tarvitse lukea kerralla kokonaan.

Sinersalo opiskelee informaatiotutkimusta Tampereen yliopistossa. Takana on muitakin opiskeluyrityksiä, mutta ne jäivät kesken. Yliopisto-opinnot ovat alkoivat jo tämän vuosituhannen alkupuolella.

Kun Sinersalo sai selville, mikä häntä vaivaa, hän oli ensin katkera. Hän oli ehtinyt kärsiä jo vuosikymmeniä.

– Ajattelin, että eikö tätä olisi voinut aikaisemmin hoitaa, että olisin pysynyt mukana. Mutta ei katkeruudelle voi antaa sijaa. Aion saada edes nämä kandin paperit. Se on jo osittain kunniakysymys!

Ansioluettelo tukossa

Kun Aapo Heinonen sai diagnoosinsa, hän kävi toimintaterapiassa, jonka aikana opeteltiin ihan tavallisia elämäntaitoja. Lääkitys aloitettiin. Kului vuosi, ennen kuin raha-asiat saatiin täysin kuntoon.

Heinonen on etsinyt unelmatyötään hanakasti: hänellä on peräti 33 ansioluettelomerkintää. Mikään työ ei tuntunut omalta ennen erityisopettajaksi opiskelemista. ADHD-diagnoosi oli varmistus: Hän tahtoo auttaa muita, jotka kipuilevat saman asian kanssa.

Ensin Heinonen oli pari vuotta töissä lastensuojelun avohuollon ohjaajana teini-ikäisille. Sitten hän työskenteli neljä vuotta erityisopettajana yläkoulussa. Hän opetti nuoria, joista valtaosalla on ADHD. Omat kokemukset ovat valtava voimavara nuorten ymmärtämisessä ja kohtaamisessa.

Aapo Heinonen tietää, miltä ADHD voi tuntua. Siksi hän osaa myös keksiä, mikä helpottaisi oireilevia lapsia luokkahuoneessa. Kuva: Antti Mikkola / Yle

Etenkin taito ymmärtää on Heinosen valttikortti. Hän tietää, miltä tuntuu, kun aivot huutavat dopamiinia, jonka voi saada sillä hetkellä vain impulsseja seuraamalla.

Heinonen on myös hyvä esimerkki siinä, että oireita voi oppia hallitsemaan. Elämä voi sujua, vaikka on ADHD.

Pikkuisia auttamassa

Nyt Heinonen toimii erityisopettajana ala-asteen ensimmäisellä ja toisella luokalla. Hän tahtoo olla mukana siellä, missä lasten tilanteen voi huomata ajoissa.

Kasvuympäristöllä ja elämänkokemuksilla on tutkittu olevan vaikutusta siihen, kuinka paljon haittaa häiriöstä voi elämän aikana olla.

Tunnekortit voivat auttaa Heinosen opettamia lapsia tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan. Kuva: Antti Mikkola / Yle

Heinonen kertoo, että joskus riittää sekin, että isot kokonaisuudet paloittelee jo valmiiksi lapselle. Kun päivän ohjelma on selkeä, lapsi voi valmistautua ilman yllätyksiä.

Jos luokan melu häiritsee aistiherkkää lasta, Heinonen voi huomata sen ja korjata asian vaikkapa istumajärjestelyillä. Hän osaa nähdä maailman ADHD-lapsen silmin. Se on kyky, joka auttaa tukkimaan pienimpiäkin aukkoja opetuksessa.

– On kiehtovaa, miten pienillä asioilla voi tehdä suuria muutoksia. Olen huomannut, että minulta löytyy myös sellaista ongelmanratkaisukykyä näissä tilanteissa, jota muilla ei ole. Minulla kun on tämä voimavara.

Aiheesta voi keskustella 29.8. kello 23 saakka.

Enemmän aiheesta: