Hyppää sisältöön

Kun Juhani raiskattiin 16-vuotiaana, hän vaikeni vuosiksi – seksuaaliväkivaltaa kokenut mies voi pelätä homoutta, mieheyden menetystä ja uhrina olemista

Etenkin naisen raiskaamaa miestä voidaan vähätellä, mutta myös miesten välisiin raiskauksiin liittyy syviä ennakkoluuloja ja pelkoja. Ne estävät miehiä hakemasta apua.

Juhani kokee, että vuosien vaikeneminen raiskauksesta oli suuri virhe. Hän kannustaa muitakin puhumaan kokemuksistaan. Kuva: Janne Nykänen / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Juhani oli 16-vuotias, kun hän sai tekstiviestin, joka muutti hänen elämänsä kulkua. Tekstari tuli hänen koulututultaan, toiselta 16-vuotiaalta pojalta. Tämä pyysi Juhania tulemaan ulos.

Moni koulussa esitti olevansa Juhanin kaveri, mutta häntä koulukiusattiin rankasti. Tällä kertaa Juhani kuitenkin oletti, että tuttu oli lähettänyt tekstiviestin hänelle hyvin aikein.

Hänet houkuteltiin kodin lähellä olevaan metsikköön. Siellä koulukaveri pakotti Juhanin seksiin.

Juhanin tarina kertoo isommasta ilmiöstä: miksi mies vaikenee seksuaaliväkivallasta? Kuuntele Juhanin kommentit ja asiantuntijoiden näkemykset.

Juhani on nyt 27-vuotias. Nimi on muutettu ja pieni eteläsuomalainen kotipaikkakunta jätetty nimeämättä. Asia on yhä niin arkaluontoinen, ettei hän halua tulla tunnistetuksi. Miesten seksuaaliväkivaltaa koskevien ennakkoluulojen takia Juhani kuitenkin haluaa puhua asiasta.

Tekijä oli Juhanin muistin mukaan humalassa. Muistot ovat osittain hataria: traumaattinen tapahtuma on aiheuttanut sen, ettei Juhani muista edes tekijän henkilöllisyyttä kunnolla.

Juhani kulki neurologisen sairauden takia jo kouluaikana kyynärsauvan kanssa. Kun hänet raiskattiin, hän lamaantui tyystin eikä uskaltanut tehdä mitään.

Kesti kymmenisen vuotta ennen kuin Juhani kertoi asiasta edes vanhemmilleen. Silloinkaan hän ei kyennyt puhumaan.

– En pystynyt saamaan sanoja suustani, että näin on käynyt, Juhani kertoo.

Niinpä hän kertoi asiasta kirjoittamalla.

Juhani toivoisi, ettei miesten kokemia kärsimyksiä käytettäisi vasta-argumenttina naisten tasa-arvotyön lyttäämiseen. Kuva: Janne Nykänen / Yle

Juhanin kokemus tuntuu noudattavan yleistä kaavaa. Kun mies raiskataan, kestää vuosia ennen kuin hän uskaltautuu kertomaan asiasta kenellekään. Tämän ovat havainneet ilmiön kanssa työskentelevät asiantuntijat Loisto Setlementin Poikien Talossa Helsingistä, Raiskauskriisikeskus Tukinaisessa ja seksuaaliväkivallan uhrien Seri-tukikeskuksessa Helsingissä.

Valtaosassa tapauksista miehen raiskaa toinen mies. Otetaan esimerkiksi tilastokeskuksen 16–29-vuotiaiden miesten raiskausuhritilastot; tuossa ikähaarukassa Juhanikin on. Mies on sekä uhri että tekijä yli puolessa näistä tapauksista. Kaikki tapaukset eivät näy numeroissa – jos uhreilla kestää vuosia kertoa asiasta, voi olla, ettei raiskaus päädy tilastoihin.

Niin kävi Juhanin kohdalla. Hän ei koskaan tehnyt tapauksesta rikosilmoitusta, eikä päätynyt minnekään viralliseen lukuarvioon.

Numerot yksistään tuntuvat muutenkin olevan heikko todistaja tässä aiheessa.

Tilastokeskuksen luvuissa 16–29-vuotiaisiin miehiin kohdistuvat raiskaukset lasketaan kymmenissä tapauksissa, naisten vastaavat luvut sadoissa. Helsingin Poikien Talon seksuaaliväkivaltatyön vastaava työntekijä Tommi P. Pesonen kertoo kohdanneensa joinakin vuosina jopa 50 miesasiakasta: määrät tuntuvat olevan kasvussa. Poikien Talojen toiminta on suunnattu 10–29-vuotiaille.

Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki kertoo, että heille ohjautuu vuosittain muutamia miesasiakkaita. Seri-tukikeskukset tarjoavat apua, kun raiskauksesta on kulunut korkeintaan kuukausi. Helsingin Seri-tukikeskus on vastaanottanut neljän ja puolen vuoden aikana keskimäärin 15 tällaista miesasiakasta vuosittain.

– Emme usko, että se vastaa todellisuutta, sanoo Serin psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Pertti Hakkarainen.

Miksi?

"Kyllä minä pärjään"

Asiantuntijat vahvistavat toistensa tulkinnat: miehiin kohdistuvassa seksuaaliväkivallassa on raskas miehen mallin taakka, joka estää monia puhumasta.

– Yksi vanhakantainen käsitys maskuliinisesta seksuaalisuudesta on, että mies tai poika on aina metsästäjä, saalistaja, toimija. Muut ovat kohteita, Pesonen kertoo.

Kun mies sitten joutuu seksuaaliväkivallan kohteeksi, voi helposti käydä, että oma miehisyys kiistetään: en olekaan riittävän maskuliininen, miehekäs, mies, poika. Häpeä ja syyllisyys elävät vahvana.

– Vanhakantaiset ajatukset eivät välttämättä näy nuoren miehen elämässä tai toiminnassa mitenkään tänään. Kun hän huomenna joutuu raiskatuksi, ikiaikaiset myyttiset käsitykset ponkaisevat jostain nuoren miehen mieleen.

Pesonen kertoo, että 13–14-vuotiaiden parissa kisaillaan yhä siitä, miten toisen maskuliinisuus saadaan kiistettyä. Homottelua käytetään haukkumasanana, vaikka homous itsessään olisikin nuorelle neutraali asia.

– Oma tila pitää yhä raivata kyynärpäillä ja puolustaa omaa paikkaansa.

Myös pelko homoudesta on yhä läsnä. Pesosen mukaan se ei riipu raiskauksen kokeneen seksuaalisesta suuntautumisesta: ympäristömme tuottaa vaikutelman, jossa rikos on pahempi, jos tekijä ja uhri ovat samaa sukupuolta.

– Jos mies raiskaa miehen, mies menee jotenkin pilalle. Kun raiskaaja on nainen, sehän on vain kokemus miehelle, vihkiminen seksuaalisuuteen, Pesonen kiteyttää ennakkoluuloja.

Kaikki samaa sukupuolta olevien välinen seksuaaliväkivalta ei siis liity seksuaaliseen suuntautumiseen; esimerkiksi Juhanin raiskasi toinen mies, mutta Juhani itse identifioituu heteroksi.

Tommi P. Pesonen on tehnyt seksuaaliväkivaltatyötä yhdeksän vuotta. Miesten ja poikien asiakasmäärät ovat tuona aikana kasvaneet. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Seri-keskuksen psykologi Pertti Hakkaraisen vaikutelma on, että miehet kokevat uhriksi joutumisen naisia vaikeammaksi. Hänen kohtaamistaan miespuolisista uhreista pieni osa ottaa edes vastaan keskusteluapua. Silloinkin käyntimäärät ovat vähäisiä.

– On hyvin voimakas eetos siitä, että kyllä minä pärjään, Hakkarainen toteaa.

Hän kertoo, ettei osa miesasiakkaista edes löydä Seri-keskuksen tuen piiriin. Näppituntuma työntekijöiden kesken on, että miehissä ja nuorissa asiakkaissa on yksi yhtäläisyys: asia pyritään työntämään pois mielestä pitämällä elämä kiireisenä, lisäämällä työntekoa ja päihteitä.

Miksi miehet turvautuvat tähän yhdistelmään?

– Onko kyse siitä, että he ylipäätään toimivat näin kaikessa? Vai siitä, mitä itse epäilen: seksuaalinen väkivalta on miehisen kulttuurin erityisen vaikea alue, Hakkarainen pohtii.

Hän muistuttaa, että seksuaaliväkivalta on vaikeaa kaikille sukupuolille. Hän ei halua vähätellä naisten kokemaa kärsimystä: pikemminkin Hakkarainen toivoisi, että miehet ottaisivat naisilta mallia avun hakemisessa.

"Tämä aihe on sabotoitu"

Juhanikin toteaa, että miehisyyden rajoittuneet mallit estävät puhumasta seksuaaliväkivallasta. Hän mainitsee kuulleensa ajatuksesta, jonka mukaan miesuhrin pelätään muuttuvan väkivallan tekijäksi itsekin, kostaakseen kokemuksensa. Lisäksi hän kertoo pitävänsä vastenmielisenä sitä, kuinka miesten kokema kärsimys on otettu lyömäaseeksi naisten tasa-arvoliikettä ja feminismiä vastaan.

– Tämä aihe on sabotoitu, hän toteaa.

Entäs miehet? -argumentin lyöminen pöytään puistattaa Juhania. Kun sanaparia on käytetty feministien kritisoimiseen, ei asiallinenkaan miesten kokema kärsimys mene enää keskustelussa perille. Juhani pelkää, että tulee luetuksi samaan feministejä kritisoivaan joukkoon silloinkin, kun haluaisi omista syistään ja asiallisesti tuoda esiin miesten kokemaa kärsimystä.

Juhani on sittemmin hakenut ja saanut apua tilanteeseensa. Juhanilla on kokemustensa pohjalta toiveita. Hartain niistä on, että olipa uhrin sukupuoli mikä tahansa, hän saisi asiallista, tasa-arvoista apua. Juhani haluaisi myös, että uhrin sukupuoleen tuijottaminen loppuisi.

– Pääsisi eroon siitä, että olisin miespuolinen uhri tai selviytyjä, vaan selviytyjä.

Jos olet kokenut seksuaaliväkivaltaa, voit saada apua lukuisista eri paikoista. Ympäri Suomea yliopistosairaaloissa on Seri-keskuksia, joihin voi ottaa yhteyttä, jos raiskauksesta on alle kuukausi aikaa. Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tyttöjen ja Poikien talot eri paikkakunnilla ja monet kriisipuhelimet palvelevat myös.