Hyppää sisältöön

Kirjeenvaihtajalta: Kun kännykkä piippaa uutisen ampumavälikohtauksesta, Ruotsissa ei enää hätkähdetä

Tästä vuodesta piti tulla käännekohta ampumisissa Ruotsissa, mutta kesä on ollut hyvin väkivaltainen.

Viime yönä Tukholmassa oli neljä ampumistapausta muutaman tunnin sisällä. Kuva: Naina Helen Jama / AOP

TUKHOLMA Otetaan pieni ajatusleikki. Kuvitellaan, että seuraava olisi tapahtunut viime yönä Helsingissä:

Poliisi saa hälytyksen sunnuntai-iltana kello 20.17 ampumisesta lähiössä Helsingissä. Poliisi löytää paikalta jälkiä ammuskelusta.

Kello 23.15 poliisille tulee hälytys ampumisesta toisessa lähiössä Helsingissä. Poliisi löytää paikalta tyhjiä hylsyjä.

Seuraava hälytys tulee kello 02.30 kolmannesta lähiöstä. Sen asukkaat heräävät laukauksiin.

Kahta ihmistä on ammuttu sisäpihalla. Heidät viedään Töölön sairaalaan hengenvaarallisten vammojen takia. Toinen uhreista, parikymppinen mies, kuolee sairaalassa.

Poliisi tutkii yöllä aluetta koirapartiolla ja lennokkikameroilla. Kahdeksan ihmistä otetaan kiinni.

Kello 03.04 tulee jälleen hälytys ampumisesta lähiössä. Poliisi löytää kahdesta autosta luodin jälkiä.

Tällaista ei kuitenkaan ole tapahtunut Helsingissä. Sen sijaan tämä kaikki tapahtui (siirryt toiseen palveluun) viime yönä Tukholmassa.

Suomessa kaikilla tiedotusvälineillä olisi ollut aamulla erikoislähetykset käynnissä.

Ruotsissa tapahtumat kerrottiin aamu-uutisissa sähkeellä.

Päivän mittaan verkkosivuille on tullut enemmän juttuja siksi, että ampumisissa kuoli ihminen.

Pelkkä ampuminen ei ole enää iso uutinen Ruotsissa.

Poliisin mukaan neljä ampumista muutaman tunnin sisällä on tosin poikkeuksellista. Mutta tukholmalainen asukas ei jaksa enää välittää.

Elokuun puoliväliin mennessä (siirryt toiseen palveluun) Tukholman läänissä on ollut tänä vuonna 70 ampumista, joissa 18 ihmistä on kuollut ja 22 haavoittunut.

Koko Ruotsissa on ollut 192 ampumista. Tätä vuotta oli eletty elokuun puoleenväliin mennessä noin 230 päivää, joten siitä voi ymmärtää, miten usein ampumisia on.

Tässä kuussa 15- ja 16- vuotiaita poikia ammuttiin. Toinen heistä kuoli.

Väitän, että ylivoimainen enemmistö ruotsalaisista ei muista tapahtunutta.

Se ei johdu siitä, etteivätkö he olisi järkyttyneitä nuoren ihmisen kuolemasta vaan siitä, että ampumisia on niin paljon.

Ainoastaan silloin, kun pieni lapsi haavoittuu tai jopa kuolee sivullisena, etusivut menevät uusiksi useiksi päiviksi ja puoluejohtajat sanovat vuoronperään, että tätä ei voi hyväksyä.

Olen yrittänyt ymmärtää, mitä tavalliset ruotsalaiset ajattelevat ampumisista. Mitä mieltä he ovat tilanteesta, syistä ja siitä, miten tämä kehitys käännetään?

Keskustelut tyrehtyvät alkuunsa. Kukaan ei halua puhua tulenarasta ja vaikeasta aiheesta, varsinkaan jos ei tiedä kuuluuko keskustelukumppani oikeisto- vai vasemmistoleiriin.

Karkeasti voi jaotella, että oikeisto syyttää tilanteesta maahanmuuttoa, vasemmisto vähäosaisuutta ja syrjäytymistä.

Tuttavani selitti, että keskustelu menisi hyvin helposti riitelyksi. Siksi aiheesta on helpompi vaieta.

Nähtävissä ei juuri nyt ole mitään, mikä muuttaisi Ruotsin väkivaltatilanteen.

Sitä mukaa kun poliisi vangitsee ampujia, tilalle tulee uusia, nuoria jengiläisiä.

Poliisijohtaja Mats Löfving sanoi viime kuussa olevansa hyvin yllättynyt siitä (siirryt toiseen palveluun), miten vähän lukuisat rikollisten kiinniotot ovat vaikuttaneet ja miten nopeasti uusia nuoria jäseniä rikollisjengeihin liittyy.

Hallitus esittelee lähes viikottain uusia lakiehdotuksia jengiväkivallan kitkemiseksi. Oppositio vaatii kovempia toimia.

Asukkaat lähiöissä pelkäävät eivätkä uskalla liikkua ulkona iltaisin.

Ruotsalaiset lukevat uutisen ampumavälikohtauksesta kännykästään ja siirtyvät seuraavaan uutiseen.

Jossain on perhe, jonka lapsi ei tule koskaan kotiin.

.
.