1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. transsukupuolisuus

Kun Rilla Porojärvi kertoi haluavansa korjata sukupuolensa, lääkäri ehdotti Viagraa – tapaus on karu esimerkki siitä, miten transihmisiä kohdellaan

Syrjäisillä alueilla lääkäreillä ei ole välttämättä tietoa transsukupuolisuudesta, sanoo sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava yhdistys. Siksi moni transihminen voi jäädä ilman apua.

Rilla Porojärvi istuu autossaan.
Sen jälkeen kun Rilla Porojärvi korjasi sukupuolensa, hän on kohdannut vihaa, pilkkaa ja yksinäisyyttä. "Olen monet itkut itkenyt. Enää en jaksa", Porojärvi sanoo. Video: Timo Sihvonen / Yle

Kovaa peliä. Ei sovi heikkohermoisille. Niin Rilla Porojärvi kiteyttää elämäntarinansa.

Tarinan, jonka yksi merkittävimmistä käännekohdista ajoittuu kesään kuusi vuotta sitten. Silloin Porojärvi matkusti kotoaan Hyrynsalmelta Helsinkiin.

Matkaan oli erityinen syy. Elämä alkaisi vihdoin omana itsenä. Tuona kesänä Porojärvi pääsi aloittamaan sukupuolenkorjauksensa.

Matka oli ollut pitkä: täynnä surua, ahdistusta ja pettymystä. Lukuisia lääkärikäyntejä ja itsetuhoisia ajatuksia.

Niille Porojärvi sai lopun, mutta tilalle tuli yksinäisyys.

Tyttö poikien pukuhuoneessa

Porojärvi muistaa edelleen testosteronia pursuavien poikien löyhkän koulun liikuntatunneilta. Mieleen on painunut myös se, kuinka aina vain pelattiin koripalloa. Kuinka pojat heittivät pallon häntä kohti aivan liian kovaa.

Jo pienestä lapsesta saakka Porojärvi oli tiennyt, että hän on tyttö, joka on syntynyt pojan kehoon. Liikuntatunneilla kokemus väärän sukupuolen vartalossa elämisestä korostui entisestään. Tuntui ahdistavalta joutua tyttönä poikien pukuhuoneeseen.

– Erään liikuntatunnin jälkeen, kun vaihdoimme vaatteita pukuhuoneessa, pojat huomasivat, että minulla oli sukkahousut jalassa. Siitä alkoi kauhea koulukiusaaminen.

Kiusaaminen jatkui koko peruskoulun ajan. Kaikki kuitenkin muuttui, kun Porojärvi pääsi ammattikouluun uuteen kaupunkiin.

– Siellä minua ei kiusattu ja olin ihan tykätty. Niitä vuosia, kun ajattelee, niin oikein naurattaa.

Koulun jälkeen Porojärvi alkoi elää elämää, jonka ajatteli olevan häntä varten. Hän teki kodin Hyrynsalmelle ja alkoi porotilalliseksi. Hänellä oli ystäviä, ja asiat olivat päällisin puolin hyvin.

Siitä huolimatta ahdistus hänen sisällään kasvoi.

Lääkärit eivät auta

– Se ei ole ihmisen arvoista elämää, Rilla Porojärvi sanoo.

Se, kun joutuu peittämään todellisen itsensä. Esittämään jotain muuta kuin oikeasti on.

Vuosien saatossa Porojärvi otti asian esille useita kertoja eri lääkäreiden vastaanotoilla. Kertoi siitä, ettei koe olevansa oma itsensä miehen vartalossa.

– Kukaan ei uskonut minua. En saanut minkäänlaista ymmärrystä.

Porojärvi kertoo, kuinka yhdellä käynnillä lääkäri totesi, että "tämä on niin pieni pitäjä, ettei täällä voi olla tuollaista". Yksi lääkäri tarjosi potenssilääke Viagraa, toinen pyysi poistumaan huoneestaan, kun kuuli, millä asialla Porojärvi on.

Mielenterveystoimistossa kerrottiin, kuinka jumala on luonut jokaisen ihmisen eikä sitä pidä lähteä muuttamaan.

Lähetettä vaikea saada

Porojärvi ei ole kokemuksiensa kanssa yksin. Sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan Trasek-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Kasper Kivistö kertoo, että moni transihminen on kertonut huonoista kokemuksistaan terveydenhuollossa.

Kivistö uskoo, että lähtökohtaisesti lääkärit haluavat tehdä työnsä hyvin, mutta kaikilla ei välttämättä ole tarpeeksi tietoa sukupuolen moninaisuudesta.

– Syrjäisemmillä alueilla lääkäreillä ei välttämättä ole minkäänlaista tietoa transsukupuolisuudesta. Sitten kun sellainen ihminen menee vastaanotolle, ei lääkäri tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Jotta sukupuolenkorjausprosessin saa alulle, lääkärin pitää kirjoittaa lähete joko Helsingin tai Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.

Kivistö kertoo Trasekin saaneen useita yhteydenottoja siitä, että lääkäri ei suostu kirjoittamaan lähetettä. Joskus lääkärit saattavat haluta myös tehdä itse jonkinlaisia tutkimuksia, joskus jopa fyysisiä.

– Mihinkään genitaalialueen tutkimuksiin ei pidä missään nimessä suostua saadakseen lähetettä. Se on ehdottomasti poissuljettua, Kivistö sanoo.

Toisinaan lääkärit saattavat myös kyseenalaistaa sukupuolenkorjaukseen hakevan mielenterveyden, mikä voi hidastaa prosessia entisestään.

Jos lääkäri kieltäytyy tekemästä lähetettä tai vaatii saada tehdä jonkinlaisia tutkimuksia, voi silloin ottaa yhteyttä esimerkiksi Trasekiin.

– Sieltä voi joku lähteä mukaan tueksi paikalle.

Lääkärin toiminnasta voi Kivistön mukaan myös valittaa tai mennä toiselle lääkärille. Pienemmillä paikkakunnilla se ei kuitenkaan välttämättä ole mahdollista, koska lääkäreitä on usein vähän.

"Haulikon piippua tuli katsottua paljon"

Vuosi vuodelta Porojärven paha olo kasvoi niin suureksi, että hän pelkäsi tekevänsä itselleen jotain.

– Haulikon piippua tuli katsottua melko paljon. Mutta mietin silloin, että en voi jättää koiriani yksin. Pakko minun on elää edes jotenkin.

Hän päätti hakea vielä kerran apua ja tällä kertaa saikin sitä. Porojärvi pääsi juttelemaan sairaanhoitajan kanssa, joka päätti ohjata hänet psykologin puheille.

– Psykologi sanoi minulle, että minä en näistä asioista ymmärrä mitään, mutta tiedät varmaan itse, mistä voit saada apua.

Niin Porojärvi tiesi. Psykologi teki lähetteen Helsingin yliopistollisen sairaalan sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle. Vuosi oli 2015. Oli kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Porojärvi ensimmäisen kerran oli ilmaissut halunsa korjata sukupuolensa.

Elämä alkaa

Ensimmäinen käynti sairaalassa oli jännittävä. Porojärvi muistaa päivän kuin eilisen. Miltä auringon lämmittämä Helsinki tuntui ja sairaalan aula näytti, kun hän istui odottamassa lääkäriä.

Hän muistaa, kuinka lääkäri saapui ja kutsui Porojärveä nimeltä. Sanoi, että jutellaan. He nousivat portaita seuraavaan kerrokseen, josta kesätuuli puhalsi sisään avoimesta parvekkeen ovesta.

– Kun näin avoimen oven, sanoin lääkärille, että hyppäänkö tuosta alas. Hän vastasi, että älä vielä hyppää.

Sitten Porojärvi kertoi kaiken. Hän kertoi, mistä oli tullut, miten oli sinne päätynyt ja miltä hänestä tuntui. Lääkäri ymmärsi. Hän ei kummastellut eikä kieltänyt Porojärven tunteita.

– Se lääkäri pelasti minut. Siitä alkoi elämä. Ihan erilainen kuin ennen niitä päiviä.

Sukupuolenkorjausprosessi alkoi haastatteluista, joissa käytiin perusteellisesti läpi, kuka Porojärvi on, mitä hän tuntee ja ajattelee. Haastattelut jatkuivat seitsemän kuukauden ajan, minkä jälkeen Porojärvi sai diagnoosin.

– F64.0. Eli olen transsukupuolinen.

"Nimeni on Rilla"

Vuonna 2017 Porojärvi oli Hallan paliskunnan eli poronhoitoyksikön kokouksessa. Porojärvi on ollut kyseisen paliskunnan osakas vuosikymmeniä. Aiemmin hän oli jopa johtanut paliskuntaa usean vuoden ajan.

Tämänkertainen kokous oli Porojärvelle erityisen merkittävä. Hänellä oli nimittäin jotain kerrottavaa.

– Kokouksessa sanoin, että minulla on ilmoitusluontoinen asia: nimeni on nykyään Rilla.

Joukon ylle laskeutui painostava hiljaisuus. Porojärvi muistaa, kuinka sen rikkoivat pöytää takovat nyrkit ja huuto, että tällainen ei voi olla mahdollista.

Porojärvi ei säikähtänyt reaktiota vaan jatkoi asiaansa ja kertoi, että myös hänen henkilötunnuksensa on muuttunut. Hän oli nyt juridisesti nainen.

– Sen ilmoituksen jälkeen elämä ympärilläni hiljeni. Ihmiset alkoivat karttaa minua.

Rilla Porojärvi ei kertonut kenellekään sukupuolenkorjausprosessistaan ennen kuin hän oli juridisesti nainen. Kuva: Timo Sihvonen / Yle

Vanhat ystävät eivät enää vastanneet Porojärven puheluihin ja kauppaan mennessä ihmiset kaikkosivat ympäriltä. Välttelivät kuin ruttoa.

Pikkuhiljaa yksinäisyys sai seurakseen toisenkin tunteen, pelon.

Ihmiset alkoivat huudella perään törkeyksiä ja naureskella. Yksi kuntalainen soitti uhkaavia puheluita ja tuli jopa Porojärven pihaan huutamaan. Postilaatikko rikottiin ja postit leviteltiin ympäri maantietä useita kertoja. Sen vuoksi Porojärvi on siirtänyt postit tulemaan kaupalle.

Uhkailu ja siitä syntyvä stressi alkoivat vaikuttaa myös Porojärven fyysiseen terveyteen. Nukkumisesta tuli vaikeaa, ja hän alkoi saada rytmihäiriöitä, minkä vuoksi hän hakeutui useita kertoja terveyskeskukseen.

– Saatoin saada rytmihäiriöitä pelkästään siitä, kun näin uhkailijan soittavan minulle. Niin paljon minua ahdisti.

Yksinäisyys

Sain elämäni takaisin ja samalla menetin sen. Siltä sukupuolenkorjausprosessi tuntuu Porojärvestä nyt.

Kun sukupuolenkorjaukseen liittyvät hormonihoidot alkoivat, Porojärvi tunsi, kuinka ilo palasi hänen elämäänsä. Kaikennielevä suru ja ahdistus olivat yhtäkkiä poissa.

Mutta vaikka nyt Porojärven on helpompi olla itsensä kanssa, se ei poista surua siitä yksinäisyydestä, jota hän nykyään kokee.

– En uskonut, että asiat menisivät näin. Että kerta kaikkiaan hylätään ja jään aivan yksin.

"Toivon, että löytäisin ihmisen rinnalle ja pääsisin täältä pois", Rilla Porojärvi sanoo. Kuva: Timo Sihvonen / Yle

Porojärven mielestä Hyrynsalmi ei ole hyvä asuinpaikka transsukupuoliselle. Etenkään, kun elinkeino on porotalous. Hän kuvailee ilmapiiriä hyvin ahdasmieliseksi.

Siksi hän haaveilee muutosta Etelä-Suomeen. Siellä asuu Porojärven paras ystävä, joka tuntee hänet kuin "viisipennisen". Lähteminen ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Kainuussa ovat koti ja porot.

Kaikesta huolimatta Porojärvi ei ole katunut päivääkään sitä, että päätti aloittaa matkan omaksi itsekseen.

– Minä olin niin onnellinen, että minusta tuli Rilla.

Lue seuraavaksi:

Huuteluun, naureskeluun ja osoitteluun tottunut 16-vuotias korkeushyppääjä Jere Nyström on tyttö pojan vartalossa: "Minä vain kuljen omaa polkuani"

"Koskaan ei tiedä, kuka työyhteisössä pitää sisällään painavaa salaisuutta" – Ossian Rajala, 26, kertoi sukupuolestaan työpaikallaan ja hengittää nyt vapaammin

"Luuletko olevasi nainen?" Kasper Kivistöltä tivattiin – kolme transsukupuolista kertoo, millaista on elää vuosia väärän sukupuolen henkilötunnuksella