Rutto keskellä keidasta

Keskellä Perämeren kansallispuistoa, Pensaskarin saaren järvestä löytyi haitallista kanadanvesiruttoa. Pitkälle kulkeutunut vieraslaji pitää nyppiä järven pohjasta käsin.

Kasvin kaunis ulkonäkö hämää: akvaarioistakin tuttu kanadanvesirutto leviää nimensä mukaisesti kuin rutto.

Metsähallituksen meribiologi Essi Keskinen vetää kahluuhaalarit päälle ja lähtee poistamaan ruttoa järven pohjasta käsin.

Kanadanvesirutto on levinnyt laajalle Suomen makeisiin vesiin. Perämeren kansallispuistosta sitä löytyy yhdestä ainoasta paikasta: Pensaskarin saaren kluuvijärvestä.

Rutto karkasi Suomen luontoon todennäköisesti Helsingin kasvitieteellisestä puutarhasta 1800-luvun lopulla.

Ekosysteemin toiminta kärsii, jos jokin laji pääsee liian dominoivaksi. Levitessään kanadanvesirutto veisi tilaa muilta kluuvijärven lajeilta.

Todennäköisesti kanadanvesirutto on kulkeutunut järveen lintujen jaloissa tai höyhenten välissä.

Järvessä elelee muun muassa laulujoutsenpariskunta. Essi Keskinen etsii ruttoa järvestä vesikiikarilla eli tönselöllä.

Kluuvijärvessä rutto on päässyt leviämään paljon oletettua laajemmalle.

Ruttoa poistettiin tänä kesänä parin kottikärryllisen verran.

Ruton sijaintipaikat järvessä on merkitty gps-karttaan.

Ruton laajuuden lisäksi sukeltajat yllättyivät myös järven rikkaasta vesiluonnosta.

He löysivät järvestä esimerkiksi upossarpiota, joka on Suomessa uhanalainen vesikasvi. Järven pohjassa on myös näkinpartaisniitty, joka on uhanalainen luontotyyppi.

Kanadanvesiruton voi huoletta poistaa rannalta. Ulkonäkönsä puolesta sen voi sekoittaa ainoastaan uposvesitähteen.

Kasvit erottaa esimerkiksi lehtien kärjistä: uposvesitähden lehden päästä on ikään kuin leikattu v-kirjaimen muotoinen palanen pois.

Ely-keskuksen suunnittelija Eveliina Lampinen poistaa ruttoa vedestä sukeltamalla. Kaikkia ruttorihmoja on mahdotonta saada pois järvestä tänä kesänä.

Työskentely on hidasta ja laajalle levinnyt rutto pitäisi onnistua poistamaan pienintäkin osaa myöten, jotta se ei taas ensi kesänä leviäisi.

Suurimman osan poistaminen kuitenkin auttaa ylläpitämään järven ekosysteemin tasapainossa.

Vedestä poistettu rutto haudataan maahan.

Perämeren kansallispuistossa venetaksia ajava Pekka Aho kaivaa rutolle loppusijoituspaikan.

Talkoot jatkuvat ensi kesänä.

Jos järveen jää pienikin murunen ruttoa, se jatkaa leviämistään ensi keväänä heti jäiden lähdettyä.

Tekijät

Teksti

Anna Ruohonen

Kuvat ja videot

Juuso Stoor, Anna Ruohonen

Julkaistu 5.9.