Hyppää sisältöön

EU-maat aitaavat kilvan itärajaa siirtolaisten varalta, myös Baltiaan nousee satoja kilometrejä aitaa – "Säälittävää politiikkaa", sanoo professori

Suomalaisyhtiö GRK urakoi raja-aitaa Kaakkois-Viroon Venäjän-vastaiselle rajalle. Samanlaisia esteitä tehdään parhaillaan myös Puolan ja Liettuan ulkorajoille.

Unkarin ja Serbian välinen rajavyöhyke näytää nykyään tältä. Kahden aidan vyöhykkeestä on tullut malli, jota kopioidaan myös muualla itärajalla. Kuva: Tibor Rosta / AOP

Suomalainen infrayhtiö GRK urakoi raja-aitaa Viron kaakkoiskulmassa Võrumaalla.

Mutta toimitusjohtaja Juha Toimela ei voi kertoa urakasta paljoakaan.

– Joudun vetoamaan sopimuksen kohtiin vaitiolovelvollisuudesta.

Hankkeesta on puhuttu niukasti. Viro on tiedottanut, että kyseessä on Viron ja Venäjän väliselle metsämaalle nouseva 2,5 metriä korkea teräsaita, joka on päällystetty piikkilankakerällä.

Ensimmäisen 23 kilometrin rakentaminen on loppusuoralla. Sitten rakennetaan 35 kilometrin jatke, jonka pitäisi valmistua vuonna 2025. Molemmissa GRK:n (entinen Graniittirakennus Kallio) kumppanina on virolainen rakennusyhtiö Merko Ehitus.

Viron tavoite on mullistaa Venäjän-rajansa valvonta.

Rajasta noin 70 kilometriä kulkee Narvajokea pitkin ja runsaat 130 kilometriä Peipsijärven poikki. Loput 130 kilometriä on maarajaa. Sen Viro aitaa lähes kokonaan.

– Aita on vain osa uudistusta. Isompi tavoite on, että voimme valvoa koko itärajaa teknisesti kellon ympäri, sanoo Viron poliisin ja rajavartiolaitoksen rajavalvontayksikön varajohtaja Egert Belitšev puhelimitse Ylelle.

Tämä tarkoittaa muun muassa reaaliaikaista kameravalvontaa koko rajalle. Valmista on määrä olla vuonna 2027.

Baltia rakentaa, komissio hyväksyy

EU-ulkorajoille rakennetaan pikatahtia aitoja myös etelämpänä.

Liettua päätti elokuussa, että se ryhtyy rakentamaan 508-kilometristä aitaa Valko-Venäjän vastaiselle rajalleen. Puola on jo pidentämässä omaa aitaansa, ja rajan muurausta umpeen suunnitellaan myös Latviassa.

Kilpavarustelu käynnistyi kesäkuussa, kun Aljaksandr Lukašenkan johtama Valko-Venäjä alkoi päästää rajan yli siirtolaisia. Tämä on tulkittu kostotoimeksi maalle määrätyistä EU-pakotteista. Puolaan, Latviaan ja Liettuaan on tullut kesän aikana yhteensä yli 10 000 siirtolaista.

Liettuan poliisi ja siirtolaisia Valko-Venäjän rajalla elokuussa. Kuva: Valdemar Doveiko / AOP

Rajalle on tuotu tilkkeeksi piikkilankaa ja rajavartioita. Yle seurasi heinäkuussa, miten suomalaiset rajavartijat osallistuivat rajavalvontaan Liettuassa EU:n "Frontex-vaihdon" kautta.

Kaikki kolme valtiota ovat viime viikkoina julistaneet kansallisen hätätilan, ja EU on hyväksynyt aitahankkeet.

– Nähdäkseni jonkinlainen fyysinen este on tässä tilanteessa välttämätön, EU:n sisäasioiden komissaari, ruotsalainen Ylva Johansson kommentoi (siirryt toiseen palveluun) elokuussa tutustuttuaan tilanteeseen Medininkain rajakylässä.

Suomi, Slovakia ja Romania ainoat aidattomat – eivätkä nekään täysin

Nykyiset hankkeet suunnilleen tuplaavat aitauksen määrän EU:n ulkorajoilla. Kun hankkeet ovat valmiit, karkeasti laskien noin kaksituhatta kilometriä EU-ulkorajaa on aidattu.

Raja-aitojen rakentaminen kiihtyi vuonna 2015, kun Unkari aitasi ensin nopeaan tahtiin oman etelärajansa ja Slovenia, Bulgaria ja Kreikka seurasivat.

Slovenia rakensi aitansa EU-sisärajalle, koska Kroatia ei kuulu vapaan liikkuvuuden mahdollistavaan Schengen-alueeseen.

Suomi, Slovakia ja Romania ovat ainoat EU-maat, jotka eivät ole vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkimainingeissa alkaneet vahvistaa EU:n itäisen ulkorajan aitausta – nyt kun Latviakin on vetänyt piikkilankaesteitä ja harkitsee aitaa.

Se ei tarkoita, että ne olisivat aidattomia. Suomen itärajalla on pätkittäin eläinten liikkumisen estämiseen tarkoitettua matalaa aitaa. Myös Slovakian ja Ukrainan välisellä rajalla on osin heikkokuntoista vanhaa aitaa.

Professori: Aitojen rakentaminen on "säälittävää politiikkaa"

Raja-aitojen rakentaminen ei ole ongelmatonta.

Villieläinten (siirryt toiseen palveluun) luontaiset reitit kärsivät, populaatiot eriytyvät ja eläimiä kuolee piikkilankoihin. Ihmisten kannalta kyse on siitä, rikkooko aitojen rakentaminen kansainvälisiä sopimuksia.

Oikeus saada hakea turvapaikkaa perustuu YK:n ihmisoikeusjulistukseen ja vuoden 1951 pakolaissopimukseen.

Mutta EU-maat ovat rakentaneet aitoja juuri estääkseen siirtolaisia pääsemästä alueelleen hakemaan turvapaikkaa. Kun korkea teräsaita estää maahanpääsyn, hakeminen jää haaveeksi.

Kreikan ja Turkin välinen raja-aita. Kuva: Nicolas Economou / AOP

Aidat rakentaneiden maiden näkökulmasta menetelmä on ollut menestys: turvapaikanhakijoiden määrä on pääosin vähentynyt. Mutta kansainvälisen oikeuden näkökulmasta aidat ovat harmaalla alueella.

– Maa-alueelle tehtävien seinien oikeudenmukaisuudesta ei ole olemassa ennakkoratkaisua, sanoo kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi Helsingin yliopistosta.

Koskenniemi huomauttaa, että kansainvälinen tuomioistuin on pitänyt esimerkiksi Israelin rakentamaa suojamuuria palestiinalaisalueilla laittomana. Tätä päätöstä ei kuitenkaan voi suoraan soveltaa Eurooppaan.

Vuonna 2012 taas Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT päätti, ettei Italia saa pysäyttää siirtolaisia Välimerellä ja palauttaa heitä Afrikkaan. Päätöksen jälkeen Italia on maksanut Libyalle veneiden käännyttämisestä takaisin Afrikan mantereelle.

Koskenniemen mukaan EIT:n päätöstä voi ajatella sovellettavaksi myös raja-aitoihin, sillä aidat tekevät samoin pakolaisaseman hakemisen mahdottomaksi.

Puolalaiset sotilaat vartioimassa maan Valko-Venäjän vastaista koillisrajaa elokuun lopussa. Rajalle on pikatoimena vedetty pitkä pätkä piikkilankaa. Kuva: Dominika Zarzycka / AOP

Oikeudellisen ennakkoratkaisun puuttuminen ei estä Koskenniemeä sanomasta omaa näkemystään.

– Minusta aitojen rakentaminen on säälittävää politiikkaa. Puhutaan eurooppalaisesta perinnöstä, kulttuurista ja vapauksista, mutta samalla tehdään toimenpiteitä jotka ovat tämän kanssa ristiriidassa, Koskenniemi sanoo.

Hän pitää raja-aitoja pikaratkaisuna vaikeaan ongelmaan, jonka pohjalla on EU:n kyvyttömyys uudistaa yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa.

– On tehty johtopäätös, että eipä kannata päästää ihmisiä omalle maaperälle. Tarkoitus on tehdä turvapaikkahakemusten jättäminen mahdollisimman vaikeaksi, jottei syntyisi liikehdintää kohti eurooppalaisia rajoja, Koskenniemi sanoo.

Viro: aita ei estä, vaan hidastaa

Apulaisjohtaja Egert Belitšev puolustaa Viron toimia. Hänen mukaansa turvapaikanhakijoille jää laillisia väyliä pyrkiä rajanylitykseen.

– Eikä sellaista aitaa voi edes rakentaa, joka estäisi ylitykset kokonaan. Aidan tarkoitus on viivyttää laittomia ylittäjiä niin, että meille jää aikaa reagoida ja kerätä heistä mahdollisimman paljon valvontamateriaalia, Belitšev sanoo.

– Me kutsumme aitaa viivytysaidaksi. Jos todella haluaa päästä sen yli, löytää kyllä keinot.

Politiikalla ei ole merkitystä infrahankkeisiin Virossa, GRK:n toimitusjohtaja Juha Toimela sanoo.

– Viron valtio on meille suuri asiakas, ja tämä on yksi projekti muiden joukossa.

Teknisesti raja-aita ei ole juuri sen vaativampi urakka kuin vaikkapa meluaidan teko, ja GRK:lla on jo Virossa hyvä jalansija. Se tekee parhaillaan isoja urakoita muun muassa Tallinna–Tartto-moottoritiellä ja Tarton kehätiellä.

GRK on kiinnostunut uusista urakoista, mikäli raja-aitaprojekti etenee suunnitellusti.

Lisää aiheesta:

.
.