1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kulttuurivieras

Näyttelijä Outi Mäenpää oli uransa huipulla, kun ikä tuli vastaan ja työtarjoukset hiipuivat: “On kuin eläisi häkissä, jonka kaltereita ei saa rikottua”

Kulttuurivieras, näyttelijä Outi Mäenpää uskoo, että maa on täynnä turhautuneita keski-ikäisiä naisia, jotka eivät saa töitä ikänsä vuoksi. Hän itse katosi valkokankailta vuosiksi, kun roolitarjoukset tyssäsivät 45-vuotiaana.

– 45-vuotiaana naisesta tulee näkymätön ja se on hyvin surullista, näyttelijä Outi Mäenpää sanoo. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Outi Mäenpää istuu autossa. Hän on matkalla kohti Hämeenlinnaa. Sieltä alkaa pressitilaisuuksien sarja, joka kuljettaa näyttelijää pitkin Suomea: Tampereelle, Vaasaan, Ouluun, Helsinkiin.

Mäenpäällä on päärooli lokakuussa ensi-iltaan tulevassa elokuvassa Vuosisadan häät. Siinä hän on Viima von Ausgezeichnet, ikääntynyt tv-psykiatri, jolla on nuori ex-poikaystävä. Kun exä menee naimisiin, Viimalle tulee kiire löytää häihin seuralainen.

Näyttelijä Outi Mäenpäällä on Mersu alla, on tuotantoyhtiön järjestämä kuljettaja ja aika kortilla. Mäenpää elää vaihteeksi taas filmitähden elämää. Viime vuosina hän on kokenut myös kolikon kääntöpuolen.

Kun nainen katoaa kuvasta

Mäenpään edellisestä pääroolista on kulunut 15 vuotta. Se oli Musta jää -elokuvassa, josta hän sai yhden lukuisista Jussi-palkinnoistaan. Sen jälkeen roolityöt tyssäsivät ja Mäenpää näytti katoavan valkokankailta.

Hän oli 45-vuotias, arvostettu ja uransa huipulla. Silti hänelle tarjottiin vain pieniä sivurooleja. Niiden tehtävä oli kannatella pääroolia, usein miestä, näytellä äitiä tai vaimoa. Mäenpäästä tuli eräällä tapaa näkymätön.

– Nuoremmille naisille on onneksi töitä. Raja menee jossain Kristan (Kosonen) ja Lauran (Birn) kohdalla. Toivon, että kun he vanhenevat, heille ei käy näin, Mäenpää kertoo puhelimitse Hämettä kohti kiitävän Mersun takapenkiltä.

Ikääntyvä miesnäyttelijä ei välttämättä koe samaa. Hänestä tulee uurteineen pikemminkin kiinnostava. Ei tarvitse katsoa kuin James Bond -elokuvia ja huomaa, että pääroolin ikääntyessä vastanäyttelijä nuorenee.

Mäenpää havainnollistaa asiaa kotimaisella esimerkillä. Kollega Sari Havas on kahdeksan vuotta entistä puolisoaan Pertti Sveholmia nuorempi.

– Uran alussa Sari pystyi näyttelemään Pertin vaimoa. Sen jälkeen Pertille tuli 10 vuotta nuoremmat, sitten 20 vuotta ja lopulta 30 vuotta nuoremmat vastanäyttelijät.

Outi Mäenpäällä on Kirkkonummella talli ja siellä kaksi omaa hevosta Jarl ja Ambra. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Miksi nuoruus on ainoa elinvoiman kriteeri?

Mäenpää on ollut mukana puolessa tusinassa elokuva- ja tv-sarjahankkeita, joissa on ollut tarkoitus kertoa iäkkäämpien naisten tarinoita. Hän on lukenut tekstit ja pitänyt niitä laadukkaina. Siitä huolimatta ne eivät ole saaneet rahoitusta.

– Sen jälkeen olen saanut käsiini pienempiä rooleja ja heikompia tekstejä, ja niille on myönnetty tuotantotukea.

Mäenpää ihmettelee, miksi näin on, miksi nuoruus tuntuu olevan ainoa elinvoiman kriteeri.

– Ymmärrän, että nuori ihminen on kaunis kuvassa. On hienoa nähdä fyysistä elinvoimaa, ihon kirkkautta ja jäntevyyttä kehossa. Mutta draama ei voi olla siloteltua. Samalla tavalla kuin elämä, draamakin sisältää kehon rapistumista, sairautta ja kuolemaa – ja nämä kaikki koskevat myös naisia.

Mäenpää ajattelee, että kyse on siitä, kenen katseen kautta maailmaa hahmotetaan ja kenen tarinoita kerrotaan.

– Olemme niin tottuneita miehen katseeseen, että sitä ei kyseenalaisteta. Se on luonnollinen asia.

Mummojen roadmovie nousi ykköseksi

Asialla on toinenkin puoli. Jos keski-iän ylittäneiden naisten tarinoita ei päädy tuotantoon, tietyiltä ihmisryhmiltä katoavat samastumiskohteet.

Mäenpää on huomannut, että Ylellä on paljon tarjontaa nuorille katsojille.

– On hienoa, että nuoriin satsataan, mutta yli 45-vuotiaille naisille ei ole juurikaan kotimaista viihde- ja draamatarjontaa. Se on suuri harmi, koska katsojakunnassa on minun lisäkseni valtava määrä keski-ikäisiä naisia – ja miehiä –, joille voisi suunnata heitä koskettavaa ohjelmaa.

Kysyntää kuitenkin näyttäisi olevan. Vuonna 2020 elokuvateattereissa nähtiin roadmovie mummoikään ehtineistä siskoksista. Pamela Tolan ohjaama Teräsleidit nousi vuoden katsotuimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi lähes 250 000 ihmisen yleisöllä.

Yle Areenassa puolestaan pyörii edelleen tv-sarja Paratiisi, jossahenkirikoksia selvittää – totutusta poiketen – eläkeikää lähestyvä naispoliisi (Riitta Havukainen). Sarja keräsi jo avausviikollaan ennätykselliset kaksi miljoona käynnistystä.

On tärkeä miettiä, kenen silmin katsomme maailmaa. – Olen sitä sukupolvea, joka on elänyt miehen katseen alla: minne miehen katse on kohdistunut, sinne minä olen katsonut, Outi Mäenpää sanoo. Kuva: Antti Haanpää / Yle

“On kuin eläisi häkissä”

Ikään liittyvä epäkohta ei koske vain elokuvateollisuutta ja näyttelijöitä. Mäenpää ajattelee, että maa on täynnä turhautuneita keski-iän ylittäneitä naisia, jotka ovat hoivanneet perhettä ja puolisoa, pyörittäneet arkea ja siinä sivussa tehneet omaa uraa. Yhdistelmä on vaativa.

– Heillä on halua ja tietotaitoa pitää Husin kokoinen laitos ilmassa. Kun he hakevat töitä, heitä ei palkata, koska arvioidaan, että joku nuorempi on parempi. Se turhautumisen määrä ja kapasiteetti, joka tässä menetetään!

Mäenpää ei tunnista itsessään asioita, joita ei voisi tehdä ikänsä vuoksi.

– Minussa on räväkkyyttä, voimaa ja heittäytymistä. Vaikka keho ei ole enää niin notkea, ja noustessa polvet älähtävät, olen henkisesti elämäni voimissa. Yhteiskunta ei kuitenkaan peilaa tätä kokemusta minulle takaisin.

Mäenpää kysyy, pitääkö ihmisen alkaa leikellä itseään päteäkseen ja ollakseen näkyvä. Hän kertoo tunteneensa raivoa ja surua huomatessaan, että oman ikäisten naisten tarinoita on vaikea saada tuotantoon.

– On kuin eläisi häkissä, jonka kaltereita ei saa rikottua. Osittain tunnistaa, että on itsekin ollut mukana rakentamassa kaltereita. Sitten, kun on halua rikkoa ne, ne eivät rikkoudu.

Outi Mäenpää kysyy, pitääkö ihmisen alkaa leikellä itseään päteäkseen ja ollakseen näkyvä. – Edes nuoret, jotka buustaavat itsestään tietynlaista tarinaa sosiaalisessa mediassa, eivät enää mahdu luomaansa mielikuvaan. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Viima on kuin mies ja se on kiinnostavaa

Kun Mäenpää sai koekuvausten jälkeen roolin Marja Pyykön ohjaamassa Vuosisadan häissä hänen halunsa tehdä töitä oli “uskomattoman voimakas”. Aikataulu oli tiukka, eikä sairastumiseen ollut varaa.

– Yksi tekniikan työntekijöistä sanoi kuvauksissa, että näytän siltä kuin pulssini olisi koko ajan yli sata. Heittäytymiseni oli niin voimakasta: pelkäsin, että jos en saa tätä tehtyä, ei tule seuraavaa, ei tule toista mahdollisuutta.

Elokuva käsittelee sitä, mitä julkisuus tekee ihmiselle. Tv-psykiatri Viima on luonut itsestään kuvan pärjäävänä, kauniina ja dynaamisena. Todellisuus sielussa on toinen: siellä on haavoittuvuutta ja häpeää, joka ei suostu pysymään pois.

– Ne saa pysymään hiljaisena, jos tekee hulluna töitä, urheilee raivopäisesti, syö sokeria, juo viinaa tai polttaa tupakkaa. Lopulta se jokin haluaa aina tulla kotiin.

Viiman vauhti kiihtyy ja kiihtyy. Exän häihin on löydettävä uskottava seuralainen, todistettava, että vientiä on.

– Painan menemään kuin nuori nainen tai mies ja se on mielenkiintoista. Vaikka Viima on uhri omassa elämässään, hän on kuitenkin tekijä ja kokija, eikä vain tukiroolissa.

Asiat eivät riitele, ihmiset riitelevät

Mäenpää ei ole koskaan tehnyt urasuunnitelmia, hän kertoo heittäytyneensä aina eteen avautuneista ovista suoraan sisään. Vuonna 2017 hän valmistui työnohjaajaksi ja oli tehnyt sitä ennen vuorovaikutus- ja viestintäkouluttajan töitä jo vuosia.

Hän korostaa, ettei hankkinut toista ammattia siksi, ettei näyttelijäntöitä riittänyt, vaan koska halusi opiskella.

– Loin itselleni toisen ammatin ja uran, jossa mitkään katot eivät ole esteenä, ei naiseus eikä ikä.

Mäenpää opettaa erilaisille ryhmille, miten työyhteisöissä tunnistetaan omat tunteet ja tarpeet ja miten ne ilmaistaan rakentavasti. Hän opettaa myös luovaa ideointia ja statusviestintää, eli sitä, miten ihmiset käyttävät valtaa viestinnän keinoin. Kouluttaja on tehnyt erikoisen havainnon:

– Asiat riitelevät harvoin. Ne ovat ihmisten sanomattomat tunteet ja tarpeet, jotka riitelevät.

– Jos minä palkkaisin yritykseeni ihmisiä, katsoisin vakavasti juuri yli 50-vuotiaita naisia, koska heidän voimansa ja tahtotilansa on niin kova, Outi Mäenpää sanoo. Kuva: Antti Haanpää / Yle

On vaikeaa olla esimies ja alainen

Mäenpää kertoo yllättyneensä ääripäistä: siitä, miten hienoja työyhteisöjä on olemassa, ja toisaalta siitä, miten huonosti toisessa ääripäässä ihmiset kohtelevat toisiaan, eivät käyttäydy kuin aikuiset, vaan kuin pienet lapset.

– Pahimmillaan on henkistä väkivaltaa, lievimmillään ei tervehditä toisia, ollaan mykkäkoulussa, leiriydytään, ei jaeta informaatiota, suositaan joitain työntekijöitä. On vaikeaa olla esimies ja on vaikeaa olla alainen. Siksi minua pyydetään niin paljon kouluttamaan, hän uskoo.

Mäenpää on tehnyt töitä erilaisten ammattiryhmien ja firmojen kanssa. Joukossa on pieniä ja suuria työnantajia VR:stä Finnairiin ja Nokiasta Supoon.

Parhaista tiimeistä Mäenpää on löytänyt psykologista turvallisuutta.

– Kun työyhteisö voi hyvin, se vaikuttaa tulokseen. Jos on huono johtaja tai alaiset, joilla ei ole alaistaitoja, on mahdoton yhtälö saada yritys kukoistamaan.

Mäenpää on opiskellut työnohjaajaksi ja tekee vuorovaikutus- ja viestintäkouluttajan töitä. Siinä työssä ei ole tullut ikään tai sukupuoleen liittyviä kattoja vastaan. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Ainoa ongelma on lokeroiva katse

Mäenpää asuu Kirkkonummella, jossa hänellä on talli. Sen kaksi omaa islannin- ja eestinhevosta, Jarl ja Ambra, ovat toisinaan koulutuksissa mukana. Ne ovat hyviä tunnevalmentajia.

Ihmiset viestivät ristiin: sanovat yhtä vaikka keho viestii toista. Hevonen ei toimi niin. Sen takapää ei kerro eri asiaa kuin etupää. Samankaltaista yhdensuuntaista viestintää Mäenpää opettaa ryhmille.

Ensi vuonna Mäenpää täyttää 60 vuotta. Jos saisi valita, hän pysyisi 45–50-vuotiaana, mutta vain siksi, että kehoon ei tulisi vanhuuden mukanaan tuomaa jäykkyyttä.

– Jos ajattelen itseäni alle 40-vuotiaana, ajattelen, että minulla on nyt paljon enemmän näkemyksiä, olen vapautuneempi olemaan minä itse. Uskallan olla vahva ja heikko, ehjä ja osittain rikki.

Ikääntymistä vastaan on kuitenkin turha taistella, koska sitä kamppailua ei voi voittaa.

– Meissä kaikissa on kaikki ikäkaudet läsnä. Ainoa haaste on siinä, miten minut nähdään: mihin minut yritetään lokeroida iän kautta. Kaikki tämä koskee vain ulkopuolelta tulevaa katsetta. Minun oma katseeni tulee siitä pienestä tytöstä tähän päivään saakka – ja se on minun katseeni.

Millaisia ajatuksia haastattelu herättää? Onko ikä tuonut haasteita työelämässä? Keskustele aiheesta 6.9. klo 23 asti.

– Olen henkisesti elämäni voimissa. Yhteiskunta ei kuitenkaan peilaa minulle tätä kokemusta takaisin, Outi Mäenpää sanoo. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Lue lisää:

Näyttelijä Anu Sinisalo roolistaan Sorjosessa: "54-vuotiaalle naiselle se on lottovoitto – Eurojackpot ei ole mitään sen rinnalla"

Cannesissa palkittu näyttelijä, kulttuurivieras Kati Outinen: Työvoimatoimisto tarjosi töitä joulupukin muorina

Naisten tarinat vetävät nyt elokuvasalit täyteen –Teräsleidit ja Helene takovat katsojaennätyksiä

Paratiisi-dekkarisarjan ohjaajalle avautui aurinkorannikon salaisuus – "Nyt ymmärrän, miksi sinne Fugeen mennään"