Hyppää sisältöön

Professori tutkimusrahoituksesta leimahtaneesta keskustelusta: "Tässä ilmapiirissä työskentely alkaa olla lähes sietämätöntä"

Tutkimusrahoituksen leikkaamisesta on syntynyt keskustelu siitä, millaista tutkimusta pitäisi ja saa rahoittaa. Tutkijat pitävät kansainväisesti vertaisarvioituja päätöksiä ainoina oikeina, sillä tieteen vaikuttavuutta on hankala mitata yksioikoisesti.

Professori Jukka Westermarck pitää Suomen tiedepolitiikkaa vääristyneenä. Kuva: Markku Sandell / Yle

Keväällä hallituspuolueet sopivat 35 miljoonan euron leikkauksista tutkimusrahoitukseen. Valtiovarainministeriön elokuussa julkistamassa budjettiesityksessä Suomen Akatemian valtuus uusien tutkimushankkeiden rahoittamiseen laskee 361 miljoonasta eurosta 310 miljoonaan euroon.

Jos tutkimusrahoitusta leikataan lähivuosina tätä vauhtia, tarkoittaa se käytännössä sitä, että tutkimusta tehdään vähemmän. Osaksi nämä leikkaukset vaikuttavat myös yliopistoissa ja korkeakouluissa annettavaan opetukseen, joka perustuu uusimpaan tutkimukseen.

Sosiaalisessa mediassa on kommentoitu kärkevästi erilaisia ison rahoituksen saaneita tutkimushankkeita, joiden tarkoitus on tutkimushankkeen otsikon perusteella kommentoijan mielestä turhaa tiedettä.

Tulilinjalle on joutunut muun muassa Suomen Akatemian seulan läpäisseitä hankkeita. Niiden rahoituspäätöksen takana on hakemusten kansainvälinen vertaisarviointi.

Moni tutkimushanke jää tekemättä rahoituksen puuttuessa

Keskustelu eri alustoilla on käynyt vilkkaana ja yksi aktiivisista puheenvuorojen käyttäjistä on Suomen tiedeakatemian hallituksen jäsen ja Turun yliopiston syöpäbiologian professori Jukka Westermarck.

Hänen mukaansa heitot Twitterissä ja muualla voidaan jättää omaan arvoonsa, mutta poliitikkojen ja opetusministeriön olisi syytä muuttaa käsityksiään.

– Se, että korkean tason virkamiehet ministeriössä, jonka työtehtävänä olisi parantaa tieteentekemisen edellytyksiä, kyseenalaistaa meidän työtämme, vie moraalisen pohjan koko tältä työltä. Tässä ilmapiirissä työskentely alkaa olla lähes sietämätöntä.

Westermarckin viesti ministeriölle on, että sen pitäisi järjestää tutkijoille mahdollisimman hyvät työolot eikä haitata heidän työskentelyään.

Tällä hetkellä Suomen Akatemian rahoitushakemuksista hylätään noin 90 prosenttia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että korkeatasoisia, hyvät arviot saaneita hankkeita jää ilman rahoitusta.

Professoriliitto vaati sunnuntaina julkaistussa kannanotossaan tiedeleikkausten perumista.

Mitä on tieteen vaikuttavuus?

Professorin mukaan tutkimusrahoituksen leikkaus tarkoittaa hänen oman tutkimusryhmänsä kannalta vähentyvää tutkimusta. Westermarckin ryhmän perustutkimus tuottaa tietoa, jota tarvitaan syövän monimuotoisen ilmenemisen ymmärtämiseen.

Westermarck muistuttaa, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoituksen eli tki-rahoituksen osa-alueet vaikuttavat eri tavoin.

– Kehityksen ja innovaatioiden vaikuttavuus on eri asia kuin tutkimuksen vaikuttavuus. Korkeatasoisen tutkimuksen vaikuttavuus on sitä, että me luomme uutta ymmärrystä. Miten sitä ymmärrystä käytetään, on sitten K:n ja I:n asia, professori sanoo.

Vihreiden kansanedustaja Mari Holopainen on itse toiminut tutkimustehtävissä Aalto-yliopistossa. Väitöskirja on tekeillä. Holopaisen mukaan tutkimuksen vaikuttavuuden arviointi on vaikeaa.

– On täysin absurdi ajatus, että me kansanedustajat voisimme tietää, minkä tyyppiseen tutkimukseen rahaa kannattaa ohjata, kun me emme sitä työtä tee.

Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston päällikkö Atte Jääskeläinen on puheenvuoroissaan nostanut tutkimuksen vaikuttavuuden yhdeksi rahoituksen saamisen edellytykseksi.

Elokuussa tutkimuspalveluhenkilöille pidetyssä tilaisuudessa vaikuttavuudesta puhunut Jääskeläinen vastaa sähköpostitse Ylelle.

– Ehdotin nostamaan keskusteluun tutkimuksen vaikuttavuuden – sen laajassa yhteiskunnallisessa merkityksessä – koska tutkimuksen vaikuttavuuden ymmärtäminen ja siitä viestiminen aktiivisesti edesauttaisi sitä, että tutkimuksen merkitys ymmärretään ja sitä halutaan rahoittaa. Vaikuttavuus on keskeisessä roolissa useiden yliopistojen strategioissa ja myös tieteen piirissä sitä pyritään varsin laajasti edistämään.

Tutkijat ovat tulkinneet ministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtajan haluavan varmistaa tutkimushankkeiden vaikuttavuuden jo ennen kuin tutkimuksen tuloksia on olemassa.

Toisaalta osa tutkijoista on ihmetellyt, miksi tutkimusten tuloksia ja vaikuttavuutta ei nykyään laajemmin esitellä. Tällöin olisi ehkä helpompaa arvioida myös tutkimusten vaikuttavuutta.

Voiko tutkimusta ohjailla vain tietyille aloille?

Tutkimuksen rahoitusta ohjaa vertaisarviointi, jossa jokaisesta hankkeesta erikseen arvioidaan sen merkittävyyttä tieteenalan kannalta. Tämän arvion pohjalta Suomen Akatemiassa tehdään rahoituspäätöksiä. Vertaisarviointia on kritisoitu, mutta parempaa järjestelmää ei ole käytössä.

Nyt näitä Akatemian useille vuosille ulottuvia rahoitusvaltuuksia ollaan leikkaamassa osaksi siitä syystä, että Veikkauksen rahapelituotot ovat laskeneet.

Leikkaukset osuvat erityisesti nuoriin tutkijoihin, joille Akatemian rahoitus on voinut aiemmin olla merkittävä vaihe tutkijan uralla.

Professori Jukka Westermarckin mukaan tämä johtaa nuorten tutkijoiden siirtymiseen ulkomaille, kun kotimaasta ei rahoitusta saa.

– Vertaisarviointi on ainoa tapa, että kaikkein korkeatasoisimmat tutkimushankkeet saavat rahoituksen. Kaikki muut tavat johtavat siihen, että aletaan ylhäältä ohjaamaan tutkimusta ja määräämään minkälaista tutkimusta pitää tehdä. Silloin palataan 1960-luvun Neuvostoliiton järjestelmään, missä valtio määrittää mitä tutkitaan, Jukka Westermarck sanoo.

Huuhaatiedettä ja vääriä oletuksia kritisoinut professori Juhani Knuuti on blogissaan (siirryt toiseen palveluun) Rahoittaako Suomen Akatemia huonoa tiedettä? ottanut kantaa tutkimuksen poliittiseen ohjaukseen:

"Poliittinen vaikuttaminen siihen, mikä on tieteenalojen sisällä hyvää tiedettä ja mikä ei, on moneen kertaan todettu olevan tuhoon tuomittu tie. Tutkijalähtöinen tutkimus on luontaisesti uudistuvaa silloin, kun se perustuu kilpailuun ja kansainväliseen arviointiin. Tieteen merkittävimmät keksinnöt ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, joita ei ole voitu etukäteen ennustaa."

Rahoituksen jakaminen tutkimukseen ja innovaatioihin on valintakysymys

Vihreiden kansanedustaja Mari Holopainen näkee rahoituskeskustelussa painotuseroja. Nykyhallitus on jakanut melko auliisti rahaa erilaisiin teollisuushankkeisiin.

– Sosiaalidemokraattien ja keskustan vetämissä ministeriöissä on haluttu sijoittaa esimerkiksi Suomen Malminjalostus Oy:lle ja sen liitännäishankkeille jopa 450 miljoonaa euroa. Kemin Metsä Groupin selluhankkeeseen valtion rahoja on haluttu sijoittaa yli 170 miljoonaa euroa, Mari Holopainen kummeksuu.

Hänen mukaansa kyse on valinnoista, jotka olisi voitu tehdä toisin. Vastaavilla summilla olisi saatu lisää korkeatasoista tutkimusta ja houkuteltua eri alojen kansainvälisiä huippututkijoita Suomeen.

– Uskon itse, että näillä valinnoilla olisimme tehneet taloudellisesti viisaampia päätöksiä, Holopainen sanoo.

Hän on tiedustellut Suomen Malminjalostukseen sijoitettujen miljoonien tuotto-odotuksia, mutta ei ole saanut mielestään kunnollisia vastauksia.

Osa poliitikoista on jo lupaillut tieteen rahoitusleikkausten pyörtämistä, mutta tulevan budjettiriihen tuloksista ei ole varmuutta.

Professori Jukka Westermarck pitää laajasti ottaen Suomen tiederahoituksen tilaa surkeana. Yliopistoilla ei ole suurta halua käyttää rahoitustaan korkeatasoisen tutkimuksen tukemiseen, koska ministeriökään ei hänen mukaansa palkitse yliopistoja sellaisesta tutkimuksesta.

Tieteen rahoituksen saamisen vertailu ulkomaisten tutkijakollegojen kesken saa Westermarcin hiljaiseksi.

– Kun he kuulevat, mikä on tilanne Suomessa, niin ei synny enää edes keskustelua. He toteavat meillä olevan niin matalan rahoitustason tieteessä, etteivät he halua edes lähteä vertailemaan sitä.

Lue myös:

.
.