Hyppää sisältöön

Pekka Seppäsen kolumni: Hanki henkilökohtainen erityisavustaja

Personal shopper olisi loistava ajatus kaikilla elämänalueilla. Miltä kuulostaisi personal elintarvikkeidenostaja tai personal autonostaja, kysyy Seppänen

Kuulin radio-ohjelman (siirryt toiseen palveluun), jossa kerrottiin personal shoppereista. Personal shopper, kyllä, juuri tällä tavalla radiossa sanottiin, siis personal shopper, ei esimerkiksi pöösonl shopö.

Personal shopper on henkilö, joka lähtee asiakkaansa mukana vaatekauppaan kertomaan myyjää rehellisemmin, mitkä puserot ja housut sopisivat. Ennen vanhaanhan tällaista ihmistä kutsuttiin makutuomariksi. Mutta toisin kuin makutuomari, personal shopper laskuttaa palveluksistaan.

Personal shoppereiden ilmaantuminen on hyvä uutinen niille, jotka ovat murehtineet työpaikkojen katoamista. Ihminen on niin kekseliäs, että uusia toimenkuvia syntyy nopeammin kuin yksikään tekoäly ehtii niitä tuhota.

Personal shopperin esikuva on tietysti työnimikettä myöten personal trainer. Tai pöösonl treinö, miten vaan. Rakkaalla lapsenvahdilla on monta nimeä.

Personal trainerin eli PT:n tehtävä on junailla täsmäsopiva harjoitusohjelma liikunnan harrastajalle. PT auttaa myös välttämään virheellisiä liikeratoja ja liiallista kuormitusta.

Personal shopperin toimenkuva on samanlainen. PS opastaa hankkimaan vaatekaappiin yhteensopivia kokonaisuuksia ja torjuu hätäisimmät heräteostokset ja kamalimmat virhearvioinnit.

Asiat voi aina tehdä paremmin, ja toinen ihminen on siinä usein avuksi.

Keskimääräinen suomalainen ostaa vaatteita vuosittain noin 740 eurolla (siirryt toiseen palveluun).

Elintarvikkeita keskimääräsuomalainen ostaa moninkertaisesti. Personal shopperin lisäksi tarvittaisiin siis personal elintarvikkeidenostaja. Personal elintarvikkeidenostaja eli PE opastaisi asiakastaan edullisten ja ennen kaikkea terveellisten tuotteiden pariin.

Kolmekymmentä vuotta täyttäneistä suomalaisista nimittäin kaksi kolmannesta on ylipainoisia (siirryt toiseen palveluun).

Normaalipainoisia on vain pieni vähemmistö. Tämä tosin kertoo ylipainon lisäksi siitä, että normaali-sanaa käytetään painoa arvioitaessa aika epänormaalisti.

Joka tapauksessa monelle tekisi hyvää nostella ostoskärryyn kevyempiä tuotteita. Tervehtikäämme PE-ammattikunnan pian koittavaa syntymistä ilolla.

Olen kuullut sanottavan, että personal trainerit ja personal shopperit ovat osoitus ihmisten uusavuttomuudesta. Olen jyrkästi eri mieltä.

Asiat voi aina tehdä paremmin, ja toinen ihminen on siinä usein avuksi. Maailmassa ei liene monta huippu-urheilijaa, jolla ei olisi valmentajaa. Harva silti kutsuu huippu-urheilijoita uusavuttomiksi, saati avuttomiksi.

Personal shopperia tarvittaisiin myös silloin, kun ihminen tekee elämänsä suurimmat yksittäiset ostokset. Auton, jos minkä, ostoon olisi syytä saada mukaan rauhoittava järjen ääni eli personal autonostaja, PA.

Vielä enemmän personal ostajalle olisi tarvetta asuntokaupassa. Ikävä sanoa, mutta totta se on, että kiinteistönvälittäjä ei oikeasti ole kiinteistön välittäjä, vaan asunnon myyjä. Hän edustaa asunnon omistajaa, jolta hän myös saa palkkionsa. Asunnon ostajan puolta ei pidä kukaan.

Paitsi joskus tulevaisuudessa, kun markkinoille tulee PK, personal kiinteistön ostajasta välittävä. PK opastaa väistämään homepommit, korjausvelkaloukut, taloyhtiöansat ja stailausjuonet.

Sijoittaminen on paljon helpompaa kuin vaatteiden, ruuan, auton tai asunnon ostaminen.

On yksi ostamisen ala, jolla personal shoppereilla on jo väkevä jalansija. Tarkoitan sijoitusalaa. Maailma on täynnä rahastoyhtiöitä ja varainhoitajia, jotka laskuttavat joka vuosi satoja miljardeja euroja (siirryt toiseen palveluun) vain siksi, että ihmiset ovat laiskoja, välinpitämättömiä ja aivopestyjä luulemaan, että sijoituspäätösten tekeminen on vaikeaa.

Sijoittaminen on paljon helpompaa kuin vaatteiden, ruuan, auton tai asunnon ostaminen. Sijoitusmarkkinoilla on niin paljon toimijoita ja niin paljon viranomaisvalvontaa, että kaikkien sijoituskohteiden hinta on mahdollisimman lähellä oikeaa markkinahintaa.

On jokseenkin sama, mihin sijoittaa, kunhan ei laita kaikkia euroja samaan koriin.

Sijoitusasiantuntijat eivät ole osoittautuneet pitkällä aikavälillä yhtään paremmiksi ennustajiksi kuin arpakuutio tai tikkoja pörssilistaan heittävä apina.

Silti sijoitusavuttomat ihmiset maksavat arpakuutioille ja apinoille joka vuosi, sanoinko jo, satoja miljardeja euroja. Aivan turhaan.

Pekka Seppänen

Kolumnin kirjoittaja on riippumaton tarkkailija.

Kolumnista voi keskustella 9.9. klo 23.00 saakka.