1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ADHD

Katja Suvannolla diagnosoitiin adhd aikuisiällä – perusti vertaistukiryhmän ja levittää tietoisuutta korkeakoululla

Joensuulainen yliopisto-opettaja Katja Suvanto perusti helmikuussa adhd-vertaistukiryhmän korkeakoulutetuille. Ryhmä on saanut lyhyessä ajassa yli 700 jäsentä.

Katja Suvanto toimii englannin kielen opettajana Itä-Suomen yliopistossa. Adhd-diagnoosi on ollut hänelle helpotus ja selittänyt monta asiaa. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

Katja Suvannolla, 37, diagnosoitiin adhd tammikuussa 2021. Ystävä vinkkasi adhd:n mahdollisuudesta, kun hän oli lukenut, että monella aikuisella masennuksen taustalla voi olla diagnosoimaton adhd. Myös Suvannolla on masennustausta.

Adhd-diagnoosi oli suuri helpotus. Se on selittänyt montaa asiaa ja tuonut armollisuutta itseä kohtaan.

– Ennen ajattelin, että ehkä olen yksinkertaisesti laiska ihminen ja jotenkin onneton tyyppi, koska en saa tehtyä juttuja. Se on helpottavaa, että näin ei olekaan, vaan ongelmiin on löytynyt selitys ja olen saanut niihin apua, Suvanto pohtii.

Hän kiittää koronapandemiaa, että sai adhd-diagnoosin. Koronan myötä etätöihin siirryttäessä paperityön määrä kasvoi, työtä tehtiin yksin kotona ja arki muuttui Suvannolle hankalammaksi kuin koskaan aiemmin. Työpalaverit saattoivat joskus jopa unohtua.

Katja Suvanto ei ole stereotyyppinen adhd-ihminen. Hän tekee vaativaa työtä englannin opettajana yliopistolla. Hän on myös korkeakoulutettu nainen, kun adhd-diagnooseja tehdään eniten nuorille pojille. Usein adhd-ihmisten ajatellaan olevan matalasti koulutettuja.

Suvanto syö adhd-lääkkeitä. Lääkkeet eivät paranna oireyhtymää, mutta ne helpottavat elämänhallintaa ja kohentavat elämänlaatua parantamalla keskittymiskykyä.

Kuin olisi viisi telkkaria ja kolme radiota päällä samaan aikaan

Adhd näkyy töissä niin, että välillä keskittyminen on vaikeaa ja hommia kasaantuu. Suvanto opiskeli 11 vuotta maisteriksi. Tämä on tyypillistä adhd:sta kärsiville. Hän oli opiskeluaikana monessa mukana, mutta usein monet projektit tai kurssit jäivät kesken.

– Varsinkin isoja projekteja on hankala saada loppuun, kun mieli sinkoilee eri asioihin. Myös arjen asioissa on ollut hankaluuksia. Siihen lääkkeet auttavat, sillä ne parantavat keskittymiskykyä.

Suvanto kertoo, että lääkityksestä on suuri apu. Enää ei tarvitse kokea jatkuvaa stressiä siitä, että asioita ei pysty aloittamaan ja työnteko keskeytyy jatkuvasti.

Jokainen tunnistaa keskittymisen haasteet esimerkiksi avokonttorin hälinässä. Adhd-ihmisellä kyse on kuitenkin vakavammasta.

Suvannon mukaan adhd tuntuu siltä, että päässä olisi viisi telkkaria ja kolme radiota päällä samaan aikaan ja ne pitäisivät yllä jatkuvaa älämölöä. Tällainen tunne voi tulla, vaikka töitä tekisi kotona rauhallisesti yksin.

Tavallisten arjen askareiden pyörittäminen käy hankalaksi, kun mieli sinkoilee jatkuvasti eri suuntiin. Perunoiden keittäminen tai työaskareet saattavat yhtäkkiä keskeytyä, kun mieli keksii muuta tekemistä, vaikkapa käsitöiden tekemistä.

Suvanto kuvailee tilannetta niin, että välillä tuntuu siltä, että aivot elävät “omaa elämäänsä” eikä niiden toimintaan pysty vaikuttamaan.

Suvannon diagnoosi on vielä tuore ja siinä on sulattelemista. Lääkitys on tuonut apua arkeen. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

Vertaistukiryhmä on tuonut lisää ymmärrystä

Suvanto haluaa kertoa sairaudestaan avoimesti ystävilleen, työkavereille yliopistolla ja somessa julkisesti, jotta tietoisuus asiasta lisääntyisi ja sitä kautta entistä useampi saisi diagnoosin. Aikuisten adhd on vahvasti alidiagnosoitu.

– Toivon, että väärät käsitykset adhd:sta vähenisivät ja että ihmiset voisivat herätä pohtimaan, voisiko juuri minulla olla adhd. Ja että entistä useampi saisi apua, kuten minä olen saanut.

Tämän vuoksi Suvanto perusti helmikuussa vertaistukiryhmän korkeakoulutetuille adhd-ihmisille Facebookiin. Ryhmä on saanut lyhyessä ajassa satoja jäseniä.

Vertaistukiryhmä on lisännyt itseymmärrystä ja tuonut merkitystä elämään. Ryhmässä on voinut jakaa kokemuksia sairaudesta, diagnoosipoluista ja ylipäänsä arjen kokemuksista.

On helpottavaa kuulla, että monilla muilla on täysin samanlaisia ongelmia arjessaan.

Lääkkeet auttavat roimasti

Lääkityksestä on ollut Suvannolle apua, mutta päivät ovat vaihtelevia. Suvanto summaa lääkkeiden vaikutuksen niin, että ne auttavat paljon, mutta eivät ole kuitenkaan mitään ihmelääkkeitä.

– Välillä on sellaisia päiviä, jolloin tuntuu että lääkkeet eivät potki. Mutta keskimäärin elämä sujuu nyt paljon paremmin kuin ennen diagnoosia ja lääkitystä.

Lääkkeiden lisäksi tieto siitä, että kärsii oireyhtymästä, helpottaa elämää, koska se lisää armollisuutta itseä kohtaan. Adhd aiheuttaa kuitenkaan toisinaan ristiriitaisia tunteita. Asiassa riittää edelleen käsiteltävää, kun diagnoosista on alle vuosi aikaa.

– Työstän edelleen jonkinlaista hyväksyntää itselleni ja siksi olen asiasta avoimesti puhunut.

Työpaikoilla ja yliopistoilla hankala varautua, mutta jotain voi tehdä

Mitä yliopisto tai työpaikat voisivat tehdä toisin, jotta Suvannon kaltaisilla ihmisillä olisi parempi olla? Suvannon mukaan esimerkiksi saavutettavuussuositusten noudattaminen, selkeät ohjeistukset ja työntekijän tai opiskelijan kuuleminen hänen tarpeissaan ovat keinoja, joita jokainen työpaikka ja korkeakoulu voivat tehdä neurokirjon ihmisten elämän helpottamiseksi.

Suvanto kertoo huomanneensa, että ihmisillä on yllättävän paljon ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä neurokirjon häiriöitä kohtaan. Ajoittain hän on kuullut törkeitä, usein oireyhtymää vähätteleviä kommentteja asiasta.

– Esimerkiksi, että eikö kaikilla ole vähän adhd ja että sinulla on nyt tällainen muotidiagnoosi. On myös sanottu, että ei sinulla voi olla adhd:tä, kun olet päässyt korkeakouluun, Suvanto kertaa.

Lue myös:

Eräänä päivänä Jaana Sinersalo nielaisi uuden lääkkeen, ja tunnin kuluttua hän itki onnesta – 19 vuoden "masennus" olikin ADHD

Toimittajalta: Olen oman elämäni The Sims -hahmo, jolta kaikki jää kesken – Haluatko sukeltaa ADHD-aikuisen päähän?