1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. elokuvateatterit

Merikapteeni perusti elokuvateatterin keskelle lähiötä, mutta huvia ei kestänyt kauaa – nyt mystinen paikka on palkitun äänisuunnittelijan valtakuntaa

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Helsinkiin perustettiin lukuisia korttelikinoja. Yksi niistä oli Kino Maunula, jonka henki elää yhä: nykyisin vanhan teatterin tiloissa tehdään elokuvia. Historiantutkijan mukaan korttelikinot tekevät jälleen paluuta.

Metsäpurontie 16 on rakennettu 1950-luvulla, jolloin Maunulaan kohosi useita uusia kerrostaloja. Talon kylkeen tuli tilat elokuvateatterille, jonka jäänteet ovat yhä paikoillaan. Kuva: Sara Salmi / Yle

Kerran Kino Maunulassa esitettiin dokumenttielokuvaa Mein Kampf. Pahaksi onneksi elokuvateatterissa oli jäänyt auki venttiili, jota kautta elokuvan äänet, kuten muun muassa Hitlerin huuto, päätyivät raikumaan ympäri korttelia.

Näin on kerrottu Helsingin Maunulassa toimineesta korttelikinosta, jonka tarina jäi lopulta hyvin lyhyeksi.

306-paikkainen elokuvateatteri avattiin kesällä 1956, mutta jo kuuden vuoden päästä asiakasmäärät putosivat ja lappu lyötiin luukulle.

Kino Maunula ei kuitenkaan ole kadonnut katukuvasta. Kerrostalon jatkeeksi rakennettu, korttelikinoksi hyvin iso elokuvateatteri seisoo yhä paikallaan keskellä helsinkiläistä asuinaluetta.

Kinokorttelin henki jatkuu

Kino Maunulan aikaan sisäänkäynti elokuvateatteriin oli luonnollisesti kadun puolelta, mutta nyt lämpiön paikalla toimii pizzeria.

On kierrettävä sisäpihan kautta.

Kapean käytävän seinillä on elokuvajulisteita. Ne eivät kuitenkaan ole muistoja Kino Maunulasta.

– Tämä on siitä harvinainen paikka, että ensin täällä on katsottu elokuvia, ja sitten tehty, toteaa äänisuunnittelija Jyrki Rahkonen.

Tosiaan. Nykyään Kino Maunulan tiloissa toimii Kalevalastudio, joka tekee, leikkaa ja miksaa elokuviin ja tv-sarjoihin ääniä.

Noin 13 vuotta sitten Rahkonen etsi toiminnalleen uusia, isompia tiloja. Hän sai kuulla vanhasta korttelikinosta, joka oli jo aiemminkin toiminut kuvaus- ja äänistudiona.

Rahkonen päätyi ostamaan Kino Maunulan.

Äänisuunnittelija Jyrki Rahkosen työhuone on vanhan elokuvateatterin yläkerroksessa. Rahkosen mukaan hän ei suunnitellut tilaa alun perin itselleen, mutta huoneen tunnelma oli niin hyvä, että Rahkonen asettui sinne. Kuva: Sara Salmi / Yle
Vanhan teatterirakennuksen sisäänkäynti on nykyisin sisäpihalla. Ulko-ovesta tultaessa päädytään käytävälle, jota koristavat elokuvajulisteet. Seinällä on myös kuvat Jyrki Rahkosen lempinäyttelijöistä. Kuva: Sara Salmi / Yle

Sotavuodet olivat korttelikinojen kulta-aikaa

Korttelikinot olivat aikanaan hyvin helsinkiläinen ilmiö. Niitä perustettiin uusiin kaupunginosiin ja asuinalueille, joita rakennettiin etenkin sotien jälkeen.

Ensimmäisiä korttelikinoja oli esimerkiksi Bio Hesperia Mannerheimintiellä. Se perustettiin 1910-luvulla. Myös Kallioon nousi useita pieniä elokuvateattereita samoihin aikoihin.

– Korttelikinoja olivat yleensä teatterit, jotka olivat aika vaatimattomia ja joissa ei ollut hirveästi asiakaspaikkoja. Niitä perustettiin tiloihin, joita ei ollut suunniteltu elokuvateattereiksi, kertoo historiantutkija Urmas A. Hilapieli.

Hilapieli on erikoistunut korttelikinoihin ja kirjoittanut niistä myös kirjan. Teos Kino-Suomi, elokuvan esittämisen historia 1896–2021 julkaistaan lokakuussa.

– Korttelikinot olivat erittäin suosittuja – erityisesti lähikortteleiden asukkaille. Ne vetivät runsaasti väkeä.

Hilapielin mukaan korttelikinojen kulta-aikaa olivat sotavuodet, jolloin muut huvittelumuodot olivat vähissä.

Bio Hesperiaa voi pitää yhtenä ensimmäisenä korttelikinona Helsingissä. Se sijaitsi Mannerheimintiellä. Kuva: Dilén Börje / Helsingin kaupunginmuseo

Historia luo erityisen tunnelman

Vanhan elokuvateatterin tilat ovat sokkeloiset. Korkeassa rakennuksessa on useita jyrkkiä portaita, jotka johdattavat eri huoneisiin: esimerkiksi Jyrki Rahkonen itse työskentelee ikkunattomassa tilassa yläkerrassa.

Rahkosen mielestä kyseisessä huoneessa on paras tunnelma. Hän kehuu vanhaa rakennusta ylipäätään.

– Jokaikinen, joka tänne tulee, kehuu, että onpas täällä hyvä tunnelma. Uskon, että se johtuu juuri siitä, että täällä on se jatkuvuus elokuvanteossa. Täällä on aina tehty luovaa työtä, ja eihän se kaikki katoa.

Studion ensimmäisessä kerroksessa on suuri miksaamo. Tämän paikalla on sijainnut Kino Maunulan sali, eli valkokangas ja istumapaikat.

Katsomon takia alkuperäinen lattia oli vino.

Projektorihuone oli puolestaan toisessa kerroksessa. Huoneessa on ovi pienelle parvekkeelle, jota kautta projektorin käyttäjä toi filmit.

Kino Maunulan sali sijaitsi nykyisen miksaamon paikalla. Elokuvateatteri oli 306-paikkainen – tämä oli kinokortteliksi paljon. Kuva: Sara Salmi / Yle
Yksi huoneista on täynnä erilaisia välineitä, joilla voi tehdä foley-tehosteita, eli jälkikäteen äänitettyjä ääniä elokuviin. Kuva: Sara Salmi / Yle

Nyt tässä tilassa miksataan ja leikataan ääniä elokuviin ja tv-sarjoihin. Viime aikoina työn alla on ollut ruotsalaisia sarjoja sekä suomalaisista esimerkiksi Sorjonen ja Karppi.

– Elokuvia teemme pääosassa, vaikka tv-puolen jututkin ovat lisääntyneet, Rahkonen sanoo.

Elokuvan äänen jälkituotanto on ryhmätyötä: mukana on mun muassa foley-artisti, miksaaja sekä erilliset leikkaajat niin dialogille, tehosteille kuin foley-tehosteillekin.

– Minun tehtäväni on suunnitella ja luoda noiden osa-aluiden muodostamaa kokonaisuutta, eli tehdä äänisuunnittelua, Rahkonen kertoo.

Hän sanoo olevansa äänisuunnittelijana itseoppinut. Musiikkitausta on ollut hyvänä apuna.

Alavalinta ei ole mennyt pieleen. Tästä osoituksena sikarihuoneen – kuten Rahkonen tilaa kutsuu – kirjahyllyn päällä pönöttää Jussi-patsas.

Rahkonen voitti pystin vuoden 2003 hittielokuvasta Pahat pojat.

– Olin silloin vasta aloittanut. Olihan se hyvä duuni, mutta omasta mielestäni en silloin vielä osannut mitään. Nyt osaisin, mutta se on toinen tarina.

Sikarihuoneen kirjahyllyä koristaa Jussi-patsas, jonka Jyrki Rahkonen voitti Pahat pojat -elokuvasta. Kuva: Sara Salmi / Yle

Korttelikinot tekevät paluun

Kino Maunulan perusti merikapteeni Lars Nilsson. Samainen Nilsson johti pitkään myös Savoy-teatteria.

Ensimmäinen Kino Maunulassa esitetty elokuva oli Edvin Laineen Tuntematon sotilas.

Kinokortteleilla meni vielä 1950-luvulla hyvin, mutta seuraavalla vuosikymmenellä iski ensimmäinen kriisi: televisio yleistyi ja vei katsojat elokuvateattereista.

Muun muassa tämä koitui myös Kino Maunulan kohtaloksi, Urmas A. Hilapieli kertoo.

Vuonna 1976 otetussa ilmakuvassa teatterirakennus näkyy oikealla alareunassa. 1950-luvulla rakennetut kerrostalot ovat saaneet seurakseen jo uudempia asuinalueen kehittyessä. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / SKY-FOTO Möller

Maunulaan uutta elokuvateatteria ei ole tulossa, mutta muutoin korttelikinojen tulevaisuus näyttää jälleen lupaavalta.

Näin ainakin Hilapieli uskoo.

– Esimerkiksi Kalliossa Riviera edustaa uutta konseptia, ja sitten Kruununhaassa WHS Teatteri Union tällaista poikkitaiteellista suuntausta. Olisin valmis puhumaan korttelikinojen paluusta.

Teatterirakennuksen takana on parveke, jonne Kino Maunulan aikana kulki tikkaat. Tätä kautta filmikelat tuotiin projektorihuoneeseen. Kuva: Sara Salmi / Yle

Voit keskustella aiheesta sunnuntaina 12.9.2021 kello 23 saakka.