1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. hylyt

Suomenlahden pohjasta sukellettu veistos koristi 1700-luvulla uponnutta sotalaivaa – arkeologi toivoo, että se avaa mystisen hylyn salaisuutta

Historiallinen muinaismuisto nostettiin turvaan hylkyvarkailta. Laboratoriotutkimusten jälkeen se päätyy Suomen merimuseoon.

Leijonanpääkoriste oli vielä paikallaan kasuunihylyn ranapalkissa vuonna 2005. Kuva: Jouni Polkko, Badewanne.

Museoviraston meriarkeologi Minna Koivikko koki yhden uransa huippuhetkistä viikonloppuna, kun hän sai käsiinsä 1700-luvulla uponneesta hylystä nostetun leijonan päätä esittävän koristeveistoksen.

– Siinä on samaa herkkyyttä kuin oman vauvan pitelemisessä. Sitä ymmärtää, että nyt ollaan jonkin ihmeellisen äärellä.

Meriarkeologi Minna Koivikko koki ikimuistoisen hetken, kun Badewannen sukeltajat nostivat leijonanpään pintaan. Kuva: Jouni Polkko, Badewanne.

Kasuunihylyksi kutsuttu laiva löydettiin Kirkkonummen edustalta noin kuudenkymmenen metrin syvyydestä 2000-luvun alussa. Merenkulkulaitos havaitsi normaaleissa merenmittaustöissään sattumalta objektin, joka näytti hylyltä.

Museoviraston pyynnöstä vapaahetoiset sukeltajat Timo Niemi ja Jouni Polkko sukelsivat tutkimaan paikkaa ja varmistivat, että kyseessä todella oli hylky.

– Näkyvyys oli kehno, mutta kävi ilmi, että se on vanha puuhylky. Innostuimme siitä kovasti. Totesimme, että kas, laivakellokin on paikallaan telineessään laivan keulassa. Rupesimme kutsumaan sitä Aku Ankka -hylyksi, koska se on samanlainen kuin hylyt ovat Aku Ankassa, Polkko kertoo.

Harvinaisen hyvin säilynyt hylky on vieläkin monin tavoin mysteeri tutkijoille. Ei tiedetä, mistä maasta kolmekymmentä metriä pitkä sotalaiva saapui, ketkä sillä purjehtivat, tai selvisikö kukaan uponneesta laivasta hengissä.

– Tämä hylky on jännä tapaus. Se ei antaudu helpolla. Ei ole löytynyt sellaista johtolankaa, jonka avulla oltaisiin saatu purettua sen identiteetti, Koivikko sanoo.

Koristeen materiaalia ei ole vielä tutkittu, mutta Koivikko arvelee, että se saattaa olla tammipuuta. Kuva: Jouni Polkko, Badewanne.

Viikonloppuna meren syvyyksistä nostettu reliefimäinen leijonanpää koristi laivan ranapalkkia, jota käytettiin ankkureiden operointiin. Sen englanninkielinen nimitys on cathead eli kissanpää.

Koivikko ei ole varma siitä, miksi ranapalkkeja koristeltiin kissaeläimillä 1700-luvulla.

– Se on hyvä kysymys. Pitäisi mennä merimytologian puolelle. Voisikohan se johtua siitä, että kissalla on monta henkeä, hän pohtii.

Badewannen sukeltajat kartoittavat Itämeren hylkyjä. Kuva: Juho Lappalainen, Badewanne.

Museovirastolla ei ole tiimiä, joka pystyisi sukeltamaan sellaiseen syvyyteen, jossa Kasuunihylky makaa.

Vapaaehtoisista sukeltajista koostuva Badewanne-ryhmä on kartoittanut Itämeren hylkyjä jo parikymmentä vuotta. He ovat raportoineet perusteellisesti löydöksistään, kuten Kasuunihylystä. (siirryt toiseen palveluun)Badewannen sukeltajat noutivat myös leijonanpään merenpohjasta.

Koivikko sai ottaa muinaisen esineen vastaan tutkimusaluksella.

– On legendaarinen hetki, kun se tulee pintaan ja laatikko avataan. Se näkee päivänvalon satojen vuosien jälkeen. Tällaiset hetket elämässä jättävät isoja muistijälkiä. Vieläkin nousee iho kananlihalle, kun puhun tästä.

Jossain vaiheessa leijonanpää irtosi ranapalkista ja putosi merenpohjaan. Kooltaan se on noin 30 cm x 30 cm ja paksuudeltaan alle 5 cm. Kuva: Jouni Polkko, Badewanne.

Yleensä hylkyjen osat jätetään paikalleen meren pohjaan vedenalaiseksi kulttuuriperinnöksi. Sukeltajat voivat käydä kuvaamassa koristeita, jotta muutkin saavat ihailla niitä. Muinaismuistot ovat muinaismuistolain mukaan Suomen kansallisomaisuutta.

Esimerkiksi Kasuunihylyn keulakoriste on edelleen paikallaan.

– Komea mieshahmo liittyy varmaankin kreikkalaiseen mytologiaan. En tiedä, onko hän Poseidon vai kuka. Se on vielä selvittämättä.

Leijonanpää päätettiin kuitenkin nostaa ylös talteen, koska se oli irronnut ranapalkista ja pudonnut merenpohjaan.

– Valitettavasti on ihmisiä, jotka sukeltavat ja kajoavat löytöihin. Tämä komea veistospalanen saattaisi helposti lähteä vorojen mukaan.

Kasuunihylyltä on aiemmin hävinnyt muun muassa pistoolinperä ja lasipullo.

Badewanne-ryhmässä sukeltava Jouni Polkko teki Museovirastolle aloitteen leijonanpääkoristeen nostamisesta.

Vaikka Museovirasto oli huolissaan hylkyvarkaista, Polkko ei henkilökohtaisesti usko, että juuri leijonanpää olisi tarttunut helposti varkaiden matkaan.

– Se oli semmoisessa paikassa, että se ei osunut kenenkään silmään helposti, mutta ei näitä koskaan voi tietää. Päämotiivi noston ehdottamiseksi ei minulla kuitenkaan ollut, että olisin pelännyt, että se olisi sieltä hävinyt.

Polkon mielestä hylyt olisi hyvä säilyttää koskemattomina, mutta koska leijonanpää oli pudonnut paikaltaan kasvot pohjaa vasten, mikä teki sen kuvaamisesta vaikeaa, sen nostaminen tuntui järkevältä ajatukselta. Näin sitä on helpompi tutkia.

Leijonanpää on jo viety tutkittavaksi laboratorioon Kansallismuseon konservointikeskukseen.

– Toivon, että koristeen avulla saataisiin jotain lisätietoa hylystä, Koivikko sanoo.

Myöhemmin leijonanpää pääsee kaikkien ihailtavaksi Suomen merimuseoon Kotkaan.

Voit keskustella aiheesta keskiviikkona 15.9.2021 kello 23 saakka.

Juttuun on tehty korjaus 15.9. klo 16.10: Kasuunihylkyä ei löydetty kymmenisen vuotta sitten vaan se löydettiin 2000-luvun alussa.

Juttua on täydennetty Jouni Polkon kommenteilla 15.9. klo 16.10.

Lue myös:

85 metrin syvyydestä Suomenlahdesta löytyi ainutlaatuinen hylky, ja nyt se varmistui 400 vuotta vanhaksi – iän paljasti peräpeilin vuosiluku