1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lukutaito
Mielipide
lukutaito

Roope Lipastin kolumni: Lopullinen koulureformi

Suomessa pitäisi olla maailman paras koulujärjestelmä, mutta tulokset eivät tätä tue. Peruskoulusta päättävien pitäisi ymmärtää, että vähemmän on enemmän, kirjoittaa Lipasti.

Kun nykyään kirjailijana käyn kouluissa vierailulla, pidän hyvin tiukasti suuni supussa sen suhteen minkä ikäisille kirjani on tarkoitettu, sillä kirjat, jotka olen ajatellut lukemaan opetteleville, saattavat hyvinkin kulua vielä viidesluokkalaisten käsissä. En toki tahdo karkottaa heitä kirjan ääreltä sanomalla, että se on pikkulapsille.

Asia on kuitenkin jäänyt mietityttämään minua, koska meillähän pitäisi olla maailman paras koulutusjärjestelmä. Lopputuloksena peruskoululaisilla on lukuvaikeuksia, ja melkoinen osa ylemmän tason opiskelijoista kärsii mielenterveysongelmista ja uupumuksesta ennen kuin ovat saavuttaneet kunnolla edes aikuisuutta.

Niinpä olen päättänyt tehdä ikioman koulureformin. Sellaisiahan muutenkin tehdään melkein joka vuosi aina sen mukaan mikä sattuu olemaan sen vuoden trendi Opetushallituksessa.

Koulureformissani keskeinen ajatus on, että koululaiselle tärkeintä on oppia lukemaan ja laskemaan. Tämä oli muuten ohjenuorana myös Mikael Agricolalla 500 vuotta sitten, joten kaikkea kunniaa ideasta en voi vaatia itselleni.

Lukutaito on tärkeää, koska sen kautta voi oppia mitä tahansa muuta, eikä tule huijatuksikaan niin helpolla. Lukeminen on myös avain kirjoittamiseen.

Matematiikka (ja fysiikka ja kemia) taas on tärkeää, että voi aikuisena laskea timanttinsa sekä palkkaprosenttinsa. Mutta ehkä vielä tärkeämpää on, että jos osaa matematiikkaa edes jonkin verran, ymmärtää myös jotain loogisesta päättelystä.

On aina hyödyllistä tietää missä suunnassa on Ruotsi, kun suunnittelee erilaisia maanpuolustusstrategioita.

Se taas on asia josta on arjessa hyötyä, jos niistä derivaatoista ei suurimmalle osalle lopulta niin olekaan.

Toki koulussa pitää opettaa muutakin. On aina hyödyllistä tietää missä suunnassa on Ruotsi, kun suunnittelee erilaisia maanpuolustusstrategioita. Sen lisäksi on hyvä tunnistaa suippumadonlakki, jos haluaa paistaa sienipiirakkaa.

Talitintin tuntemisella voi briljeerata cityvihreiden piirissä. Historiaa tuntematon ihminen on idiootti ja totta kai myös taideaineet ovat tärkeitä ja liikunta.

Mutta suurin osa noistakin perustuu lukemiselle.

Koulureformaationi vaikuttaa myös esimerkiksi siihen, että jatkossa uusia koulukirjoja tulee vain, kun on tapahtunut jotain poikkeuksellista. Jos on vaikka keksitty uusi aakkonen ja täytyy opetella sen tekstaaminen. Maailmansodan aiheuttamat rajasiirtymät hyväksytään maantiedon kirjojen uudistamisen syyksi.

Muuten opettajat saavat pitkälle itse päättää kuinka takovat oppiaineidensa sinänsä yksinkertaiset perusteet lasten kalloon. Opetushallituksen puuttuminen opettajien arkeen kielletään, paitsi jos on oikein supererityisen painavia syitä.

Opettajat eivät saa myöskään osallistua koulunsa strategian ja visioiden kehittämiseen eivätkä koulukohtaisen opsin valmistelemiseen. Sitä kun ei jatkossa enää valmistella, sillä uudessa koulussa keskitytään vain perusasioihin, yliopisto saa sitten syventää.

Vanhempien niskoille jää opettaa lapselle käytöstavat sekä huolehtia että hän saa ruokaa ja muistaa herätä aamulla ja tehdä läksynsä. Iltapusu ja –satu tulevat pakollisiksi, sillä eivät opettajatkaan kaikkeen ehdi.

Paluu perusteisiin on tärkeää, koska nykykoulu rönsyilee liikaa. Kaikille kaikkea on kiva idea Citymarketissa, mutta ei koulussa.

Elviksestä Eminemiin -kurssi oli aina ääriään myöten täynnä.

Esimerkiksi yläkoulussa saa valita tuhannesta erilaisesta kurssista, joista melkoinen osa on laulua ja leikkiä, mistä syystä lapset tietenkin valitsevat laulun ja leikin. Meilläpäin ei esimerkiksi koskaan järjestetty venäjän kielen kursseja, koska tyttäreni olisi ollut ainoa osallistuja. Sen sijaan retkeilykursseja järjestettiin joka vuosi. Myös Elviksestä Eminemiin -kurssi oli aina ääriään myöten täynnä.

Siihen tulee nyt koulureformini myötä loppu. Kuten myös siihen, että jatkuvasti keksitään uusia pedagogisia loikkia.

Vaan onko kuitenkin ehkä vähän kapea-alaista painottaa noita iänikuisia perusjuttuja, tokihan tietoyhteiskunnassa tarvitaan esimerkiksi tietoteknisiä taitoja!

Nojaa. Käsi sydämelle: jos jätetään selkeä koodaaminen sivuun, niin ne tietotekniset taidot, mitä työelämässä tarvitaan, ovat sellaisia, jotka kuka tahansa normaalijärkinen oppii muutamassa viikossa.

Tärkein tietotekninen taito on itse asiassa lukutaito.

Siis käyttämään yleisimpiä ohjelmia, päivittämään nettisivuja, lataamaan sovelluksia, ottamaan selfieitä Instaan.

Mistä päästään siihen, että tärkein tietotekninen taito on itse asiassa lukutaito, kun pitää ymmärtää ohjeet (usein vielä englanniksi, mistä syystä opetamme jatkossakin kieliä).

Luulen, että ainoa asia mikä viime vuosikymmenten erilaisissa koulutuksen uudistuksissa on pysyvä ja hyvä havainto on, että tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän elinikäistä oppimista. Ihminen kun luultavasti joutuu elämänsä aikana hyppimään ammatista ja työstä toiseen ja siihen tarvitaan koulutusta.

Nyt kysymys kuuluukin: mitä tarvitaan siihen, että voi oppia ihan koko ikänsä? Oikein! Lukutaitoa ja matematiikan perusteita. Niiden varaan rakentuu kaikki, ja kaikki muu on isossa kuvassa kirsikoita kakussa.

Roope Lipasti

Kirjoittaja on noin 50-vuotias lietolainen kirjailija.

Kolumnista voi keskustella 21..9. klo 23.00 saakka.