1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. siilit

Siileistä pitää Englannissa meteliä Queen-tähti, Suomessa ei juuri kukaan – aktiivien mielestä nyt pitää herätä, tai siilejä ei enää ole

Loukkaantuneita tai aliravitsemuksesta kärsiviä siilejä hoitavat vapaaehtoiset toivoisivat, että Suomessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota siihen, mitä rauhoitetulle eläimelle on tapahtumassa.

Siiliä ruokitaan

Kasaan käpertynyt siili tuhahtaa ja raottaa silmiään hieman, kun Nina Mäkinen nostaa eläimen laatikosta ylös ja käärii tämän paperiin. On ruoka-aika.

Tällä kertaa noin 130-grammainen siili saa ruiskulla ravintorikasta toipilasruokaa.

Tämän pikkusiilin lisäksi Mäkisen kodissa Oulussa on hoidossa seitsemän muutakin piikkiselkää. Siilit on tuotu hänelle ruokintaan, koska ne eivät selviäisi nykyisenpainoisina hengissä tulevasta talvihorroksestaan.

– Löydetyillä siileillä on kaikilla ollut painoa vain parisataa grammaa tai alle, mikä on aivan liian vähän horrostamiseen. Painoa pitäisi olla vähintään 800 grammaa, Mäkinen kertoo.

Sitä, miksi juuri nämä siilit eivät ole onnistuneet kerryttämään painoa, ei varmuudella voi tietää. Ruokinnalla pyritään siihen, että ne saataisiin lopulta palautettua takaisin luontoon elinvoimaisina.

Tämänkaltainen siilien auttaminen on Suomessa pitkälti vapaaehtoisten käsissä.

Nina Mäkinen on tehnyt vapaaehtoistyötä kuutisen vuotta, Seppo Pörhö yli kymmenen ja Tiina Kinnunen jo parikymmentä vuotta. Kinnunen myös ylläpitää netissä siilitietoa jakavaa Siili kiikarissa -sivustoa.

Viime aikoina he ja monet muut Suomen siiliaktiivit ovat havahtuneet huolestuttavaan asiaan: siilejä on parin kolmen vuoden sisään alkanut kuolla enemmän kuin ennen, ja tahti näyttää nyt kiihtyvän.

Mitä on tapahtumassa?

Ruiskulla syötettävään toipilasruokaan on lisätty naudanrasvajauhetta, joka maistui tälle siilille. Eläimen selviämisestä ei kuitenkaan ole varmuutta, sillä paino ei ole oikein lähtenyt nousemaan. Kuva: Paulus Markkula / Yle

"Ongelma on suuri"

Voimakas rakentaminen, liian siistit pihapiirit, robotti- ja siimaleikkurit ja liikenne.

Siinä muutama syy siihen, miksi siilejä kuolee, uusia ei synny tai poikaset eivät selviä hengissä, arvioivat siiliaktiivit.

Seppo Pörhön mukaan esimerkiksi Oulussa lähimetsää kaadettiin jonkin aikaa sitten uuden asuinalueen tieltä juuri syksyllä, kun siilit olivat jo ehtineet mennä horrokseen.

– Silloin ne eivät yleensä selviä vaan valitettavasti kuolevat, Pörhö harmittelee.

Kun kaupunkimetsää katoaa esimerkiksi lähiöiden tai teiden tieltä, katoavat tarpeelliset talvipesintäpaikat. Samaan aikaan ihmiset pitävät pihapiirinsä niin siistinä, ettei sieltäkään löydy siileille mieluisia ryteikköjä.

– Nurmikot leikataan lyhyiksi ja risukasat kerätään pois. Pihat ovat golfkenttämaisia, ja niistä puuttuvat nykyään esimerkiksi puutarhavajat, joihin siili pääsisi tekemään pesän, Tiina Kinnunen lisää.

Hitaasti liikkuvia siilejä jää myös autojen alle, ja viime vuosina tuhoa ovat tehneet myös yleistyneet robotti- ja siimaleikkurit. Rotanloukut ja tukalat helteet (siirryt toiseen palveluun) (Ilta-Sanomat) ovat nekin koetelleet siilejä.

Myös taudit ja loiset ovat ongelma. Ruokavirastosta kerrotaan, että sinne tulee yhä enemmän kuolleita siilejä, joilla on todettu avauksessa muun muassa salmonellaa, keuhkomatoja tai suolistoloisia. Siilit ovat saattaneet olla eri tavoin loukkaantuneita tai nääntyneitä.

Nina Mäkisen mukaan on huomattavissa, että elossa olevat siilit ovat alkaneet keskittyä aiempaa enemmän pienille alueille sumppuun. Hän miettii, voiko tämä osaltaan lisätä esimerkiksi tautien leviämistä.

Siiliaktiivien mukaan tilanteeseen kannattaisi herätä, jos Suomessa halutaan nähdä siilejä vielä tulevaisuudessakin.

– Siilejä on aina välillä hävinnyt, mutta kanta on kuitenkin palautunut. Nyt näemme, että se ei enää palaudu. Ongelma on suuri, Tiina Kinnunen sanoo.

Onko siili jo uhanalainen?

Siilejä auttavat vapaaehtoiset ovat harmissaan siitä, ettei Suomessa tunnuta olevan virallisella tasolla kiinnostuneita siitä, mitä rauhoitetuille siileille tapahtuu.

He nostavat esiin, että esimerkiksi Englannissa tilanne on hyvin toisenlainen.

Siellä siilien hyvinvoinnista puhutaan julkisesti paljon enemmän: asiasta on pitänyt ääntä muun muassa siilejä rakastava superjulkkis, Queen-yhtyeen kitaristi (siirryt toiseen palveluun) Brian May. (Sky News)

Briteissä siilejä varten on myös perustettu sairaaloita ja jopa siiliambulanssi (siirryt toiseen palveluun) (BBC), kun Suomessa hoito tapahtuu enimmäkseen ihmisten omissa kodeissa: ulkovajoissa, saunoissa tai jopa olohuoneissa.

– Esimerkiksi Korkeasaaren villieläinsairaala ottaa siilejä, mutta siilejä on melkein ympäri Suomea. Ei meillä oikein ole paikkoja, mihin niitä voisi viedä, eikä ole hirveästi eläinlääkäreitäkään, jotka siilejä hoitavat, Nina Mäkinen sanoo.

Siiliaktiivit toivoisivat asennemuutosta ja pitäisivät myös tervetulleena sitä, että esimerkiksi siilien määrästä tehtäisiin jonkinlaista tutkimusta.

– Meillä pitäisi olla joku lähtöluku, jotta voisimme selvittää, täyttääkö siili jo uhanalaisuuden määritelmät, Tiina Kinnunen miettii.

Yksittäiset ihmisetkin voivat vapaaehtoistyöntekijöiden mukaan tehdä paljon.

Siileille voi esimerkiksi rakentaa horrostamispaikkoja, oman pihan voi tietoisesti pitää hiukan epäsiistimmässä kunnossa ja hellejaksoilla jättää vesiastioita eläimille.

Myös trimmereitä ja leikkureita pitäisi heidän mukaansa käyttää varoen, ja loukkaantunut tai aliravittu siili kannattaisi aina toimittaa eläinsuojeluneuvojille tai muille siilejä auttaville.

Seppo Pörhö muistuttaa, että siili on ihmisystävällinen eläin, joka ei tee pahaa kenellekään.

– Eihän siihen voi olla rakastumatta.

Hoitoon otettavaa siiliä ei saa yrittää kesyttää, vaan kontaktit sen kanssa pitää rajoittaa syöttö- ja hoitotilanteisiin. Siiliaktiivien mukaan tavoitteena pitää aina olla siilin palauttaminen luontoon. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Juttua varten on haastateltu myös eläinsuojelujärjestö SEY:n vapaaehtoista elänsuojeluneuvojaa Minna Pellistä.

Pitäisikö siileihin kiinnittää mielestäsi nykyistä enemmän huomiota, vai onko nykytilanne riittävä? Voit keskustella aiheesta 18.9. kello 23.00 asti.

Tekstiä tarkennettu 17.9. kello 11.29: Jutun yhdestä sitaatista poistettu sanat "jonkin verran". Kyseisestä sitaatista saattoi saada käsityksen, että Korkeasaaren villieläinsairaala ottaisi hoitoon vain rajallisen määrän siilejä. Sairaalassa hoidetaan kaikki sinne viedyt siilit, ja siilejä saa viedä sairaalaan mistä päin Suomea tahansa.