1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kalanviljely

Pienet ympäristöpäästöt, mutta harvoin kannattavaa – maalle rakennetut kalankasvattamot kohtaavat monta ongelmaa

Kalankasvatuksen haittoina on pidetty ympäristöön päätyviä, vesiä rehevöittäviä ravinteita. Maalle rakennetun kasvattamon päästöt ovat merilaitoksia huomattavasti pienempiä. Ahvenmaalaainen Fifax on vuosien jälkeen saavuttamassa kannattavan tuotannon.

Kalankasvattamo Fifax haluaa tuplata tuotantonsa
Kalankasvattamo Fifax haluaa tuplata tuotantonsa

Iso teollisuushalli keskellä Eckerön mäntymetsää läntisellä Ahvenanmaalla pitää sisällään suuren kalankasvattamon.

Kirjolohen elämä alkaa Fifaxin hautomosta mätinä ja päätyy saman laitoksen isoihin altaisiin, kunnes kala on noin 16 kuukaudessa kasvanut 2,4 kilon teuraspainoon. Uusia munia otetaan sisään puoli miljoonaa noin joka kuudes viikko.

Pumppaamo imee 500 kuution altaisiin vettä läheisestä merenlahdesta 30 metrin syvyydestä. Laitoksen altaissa kiertää yhteensä 24 000 kuutiota vettä kerran tunnissa.

Fifaxin järjestelmä on tavallisia kiertovesilaitoksia vaativampi, sillä uutta vettä otetaan vain kymmeniä litroja kasvatettua kalakiloa kohden. Yleensä kiertovesilaitosten vedenkulutus on satoja ellei tuhansia litroja kalakiloa kohden. Mereen päätyy takaisin puhdistettuna vain vähän vettä.

Oma puhdistamo vastaa pienen kaupungin jätevedenkäsittelylaitosta. Liete otetaan talteen vedestä, typpi haihdutetaan ilmaan ja vedestä erotettu fosfori paketoidaan lietteeseen. Se taas kuivataan kiintoaineeksi, jota laitokselta lähtee kuorma-auton lavallisen verran vuorokaudessa.

Vastaavan kokoisilta ja muiltakin merilaitoksilta tuollainen liete päätyy veteen. Fifaxin päästöt ovat noin sadasosa meriviljelyyn verrattuna.

Kunnianhimoisella vedenpuhdistuksella ja kierrättämisellä on ollut hintansa. Vuonna 2015 aloittanut kiertovesilaitos ei ole vieläkään päässyt tuotantotavoitteeseensa. Täydellä teknisellä kapasiteetilla tuotanto aloitettiin 2020 huhtikuussa. Käytännössä koko kapasiteetin 3,2 miljoonan kilon vuotuinen kirjolohen tuotanto on tavoitteena vasta ensi vuonna.

Toimitusjohtaja Samppa Ruohtula sanoo Fifaxin olevan tyypillinen prosessiteollisuuslaitos, jonka toiminnan säätäminen vaatii aikaa. Hän arvioi, että laitoksen täytyy päästä aika lähelle täyttä kapasiteettiaan, jotta toiminta kannattaa.

– Meidän ensimmäinen tavoitteemme on saada nykyinen laitos täyteen tuotantoon ja pyörimään optimaalisesti. Se tarkoittaa, että meillä on silloin vähän yli kolmen miljoonan kilon vuosituotanto.

Kalantuotanto nousee jo ensi vuonna yli kolmen miljoonan kilon, uskoo Fifaxin toimitusjohtaja Samppa Ruohtula. Kuva: Markku Sandell / Yle

Yhtiö keräsi viime vuonna 12 miljoonaa euroa lisää pääomaa, eikä aio tyytyä jatkossa kolmen miljoonan kilon tuotantoon.

– Kalaa tarvitaan maailmassa, ja seuraava tavoite on pystyä laajentamaan ja tuplaamaan kapasiteetti, Ruohtula visioi.

Tuotannon kaksinkertaistaminen tarkoittaa käytännössä kuuden miljoonan kirjolohikilon kasvattamista vuodessa. Vastaavia ruokakalaa tuottavia laitoksia ei Euroopassa ole kuin kourallinen.

Toistaiseksi laitos on tehnyt tappiota ja näkymän muuttumiseen kuluu vielä tovi.

Vaikea polku tuotannon kasvattamiseen

Kiertely kalankasvattamon kolmessa hallissa antaa kuvan elintarviketeollisuuden mittakaavasta.

Vesi kiertää altaissa ja kasvavat kirjolohet uivat vastavirtaan hieman ruskeassa vedessä. Putkistoja pitkin kalat siirretään koon kasvaessa eteenpäin toisiin altaisiin.

Toimitusjohtaja Samppa Ruohtulan mukaan vesi on puhdasta ja ruskea väri johtuu bakteeritoiminnan vaikutuksesta. Kiertovesilaitoksilla on ollut vaikeuksia saada veden laatu pysymään kunnossa. Fifaxilla haasteita aiheuttaa äärimmäisen pieni uuden veden käyttö.

Viimeksi toukuussa ongelmia oli veden hapetuksen yhteydessä. Teurastukset ja toimitukset pysähtyivät ongelmien seurauksena. Kolmasosa kaloista kuoli.

Vuonna 2016 ison kalakuoleman aiheutti sähköjärjestelmän häiriö. Se pysäytti veden virtauksen, vesi lämpeni ja kaloja kuoli useita tonneja.

Kalojen ruokinta on automatisoitu. Kirjolohet ovat oppineet napauttamaan veteen ulottuvaa tankoa, jolloin rehua putoaa veteen. Rehu tulee putkistoja pitkin altaiden laidalla oleviin säiliöihin.

Vesi kiertää altaissa kerran tunnissa ison puhdistamon kautta. Sen teho vastaa pienen kaupungin jäteveden puhdistamoa. Kuva: Markku Sandell / Yle

Monimutkaisen prosessin hallinta ei ole yksinkertaista ja Fifaxilla on kertynyt siitä mappikaupalla dokumentteja. Teknisiä ongelmia on tullut vastaan useita. Perushaasteena on esimerkiksi veden lämmön pitäminen tasaisesti 15–16 asteen tasolla.

– Kun ollaan biologisen, elävän aineksen kanssa tekemisissä, niin laitoksen on optimoitava toimintansa omaan ympäristöönsä. Veden laatu ja ominaisuudet, täsmällinen kala, mitä kasvatetaan, rehut ja muut. Siinä menee aikaa, varsinkin kun skaalataan se suureen mittakaavaan, toimitusjohtaja luettelee.

Kiertovesilaitosten buumi jatkuu

Maailmalla on suunnitteilla useita sisämaan kalankasvattamoja.

Atlantic Sapphire (siirryt toiseen palveluun) rakentaa Floridaan maailman suurinta, 220 000 tonnin kapasiteetin laitosta, jonka vaiheita seurataan tarkasti. Sielläkään ei ole vältytty ongelmilta. Monen investointisuunnitelman uskotaankin jäävän toteutumatta.

Uusi takaisku Atlantic Sapphirelle sattui vastikään syyskuussa (siirryt toiseen palveluun) (15.9.2021), kun sen Tanskan laitos paloi (siirryt toiseen palveluun) käyttökelvottomaksi.

– Fifaxin kaltaisia isoja, useita tuhansia tonneja ruokakalaa vuodessa tuottavia laitoksia, jotka ovat päässeet näin pitkälle, on vähän, toimitusjohtaja Samppa Ruohtula summaa.

Hänen mukaansa Fifax on yksi Pohjois-Euroopan suurimmista jo käynnissä olevista laitoksista. Maailmalla vastaavan kokoisia laitoksia on kolmisenkymmentä.

Ahvenanmaalla tuotantoprosessin käynnistämisestä on kulunut vuosia. Rakentaminen, prosessin säätäminen ja optimointi täyteen tehoon on vienyt aikaa. Koko laitoksen prosessi käynnistettiin vasta maaliskuussa 2020, jolloin tehdas tuli valmiiksi ja leikattiin silkkinauha.

Vasta ensi vuonna Eckeröstä voi lähteä kymmenen tonnia lohta joka päivä. Tasainen tuotanto läpi vuoden on kiertovesilaitosten etu.

Altaiden vesi oli kuvaushetkellä ruskeaa bakteeritoiminnan takia. Viimeisessä vaihessa kalat ovat virkistysaltaissa makuhaittojen välttämiseksi. Kuva: Markku Sandell / Yle

Kalankasvatus maalla vaatii uutta osaamista

Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Jouni Vielma pitää FIfaxin ongelmia tyypillisinä kiertovesilaitoksille. Hän on vieraillut Eckerössä ja keskustellut useaan otteeseen Fifaxin edustajien kanssa.

– Mitä vähemmän uutta vettä otetaan, sitä enemmän on mahdollisuus ennakoimattomiin riskeihin.

Altaiden pohjalle kertyvä liete ja kalojen ulosteet voivat kehittää myrkyllisiä yhdisteitä, jotka tappavat kaloja erityisesti merivettä käyttävissä laitoksissa. Vaikka nykyinen kiertovesikasvatuksen buumi on maailmalla jatkunut jo useita vuosia, riskienhallinta tuottaa edelleen vaikeuksia eikä tekniikka ole vakiintunut.

– Maailmalla tunnustetaan laajasti, että osaajat ovat pullonkaula tällä alalla, Vielma toteaa.

Hän työskentelee pääasiassa Luken Laukaan yksikössä, missä tutkitaan ja kehitetään maalle rakennettujen kalankasvattamojen toimintaa.

– Tuotantotavoitteet ovat selkeästi olleet ylioptimistisia. Joissain tapauksissa on tullut isojakin haavereita, jolloin tuotanto on jouduttu aloittamaan alusta.

Fifaxin puhdistamo poista vedestä typen ja forsforin. Sen jälkeen vesi kiertää takaisin kasvatusaltaisiin. Kuva: Markku Sandell / Yle

Uusien laitosten kohdalla Jouni Vielma on optimistinen: kannattavuuskin löytyy, kun tekniikkaa opitaan käyttämään. Tällä hetkellä Suomessa maalle rakennetut kalankasvattamot tekevät tappiota.

Poikaskasvatus kiertovesilaitoksissa on kannattavaa eri puolilla maailmaa. Markkinakokoisen ison kalan kasvattaminen kannattavasti on silti vielä vaikeaa. Suomessakin on Vielman mukaan suunnitteilla uusia hankkeita, kuten ympäri maailmaa, koska tarve ja mahdollisuus nähdään merkittäväksi.

Lohen hinta riippuu merikasvatetun kalan hinnasta, joka markkinoilla vaihtelee rajusti. Esimerkiksi koronapandemia on iskenyt lujaa lohen hintaan ja seurauksena kiertovesikasvatuksen kalliimmat tuotantokustannukset syövät kannattavuutta.

Luken Jouni Vielma kuvaa tilannetta niin, että jos kiertovesilaitokset eivät erilaista tuotettaan mihinkään hintapremiumiin, niin ollaan norjalaisen verkkokasvatetun lohen ja maailmanmarkkinahintojen armoilla.

– Jos hinta on hyvä, kiertovesikasvatuksen kannattavuus näyttäisi silloin paremmalta. Mutta välttämättä tulee heikompia markkinatilanteita, ja silloin kiertovesikasvatuksen korkeimmat tuotantokustannukset alkavat sattua. Kannattavuutta on vaikea saavuttaa.

Merikasvatuskaan ei ole säilynyt ongelmitta. Norjassa laitoksia vaivaavat lohitäit. Uudet laitokset rakennetaan usein avomerelle, missä vaativammat rakennelmat, logistiikka ja olosuhteet lisäävät kustannuksia. Chilessä lohenkasvatus on puolestaan kärsinyt myrkyllisten levien aiheuttamista kalakuolemista viimeksi tänä vuonna.

Lue myös:

Suomeen nousee mullistavia kalankasvattamoja – kävimme teollisuushallissa, jossa muhii vastaisku Norjan lohelle