1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonnonsuojelu

20 vuotta sitten professori olisi esittänyt tutkijoiden vaatimaa metsien suojelun tasoa – emeritusprofessori suojelisi heti lisää valtion metsiä Etelä-Suomessa

Metsien suojelua on Suomessa pääasiassa edistetty viimeisten vuosikymmenien aikana kansallisella suojeluohjelmalla. Ohjelman suojelutavoite ei asiantuntijoiden mukaan riitä estämään luontokatoa metsissä. Suojeluala pitäisi heidän mukaansa vähintään tuplata nykyisestä.

Emeritusprofessori Rauno Ruuhijärvi on ollut yksi keskeinen suomalaisen luonnonsuojelun asiantuntija. Hänen taustalla on Kaarina Karjalaisen Patvinsuota esittävä teos, jonka suojeluun hän on vaikuttanut. Kuva: Silja Viitala / Yle

Pettymys.

Emeritusprofessori Rauno Ruuhijärven päällimmäinen tunne vuosikymmeniä jatkuneeseen luonnonsuojelun huonoon tilaan on pettymys.

On kulunut yli kaksikymmentä vuotta siitä, kun Ruuhijärvi johti toistaiseksi viimeisintä laajaa asiantuntijatyöryhmää, jonka tehtävänä oli selvittää Etelä-Suomen metsäluonnon tila ja laatia toimenpiteitä sen parantamiseksi. Silloin, kuten nytkin, suojelu on painottunut vahvasti Lapin laajoihin valtion metsiin.

Ruuhijärvi seuraa aktiivisesti luonnonsuojelusta käytävää keskustelua vielä vanhoilla päivillään.

Luonnonsuojelussa keskustelu siirtyy helposti siihen, kuinka paljon pitää suojella, jotta uhanalaiset ja sukupuuttouhan alla elävät lajit selviävät. Ruuhijärven työryhmän aikoihin alueen metsistä oli tiukasti suojeltu noin prosentti metsäalasta. Työryhmä luonnosteli pohjat, joilla suojelua olisi voinut edistää Pohjanmaalta Etelä-Suomeen asti.

Ruuhijärven ryhmän asiantuntijat kirjoittivat raportissaan (siirryt toiseen palveluun), että tiukasti suojeltu metsä on keskeisin keino metsäisten elinympäristöjen ja niissä esiintyvien lajien suojelussa. Tarve lisäsuojelulle oli olemassa, mutta työryhmä ei esittänyt raportissaan prosenttitavoitteita uhanalaisuuskehityksen pysäyttämiseksi.

– 10 prosenttia on lähin tavoite, mihin piti ja pitää pyrkiä. Suojeluohjelma, joka tehtiin meidän jälkeemme, on täysin riittämätön.

Ruuhijärvi viittaa asiantuntijatyöryhmän jälkeen perustetun ministeriöiden ja etujärjestöjen ryhmän sopimaan Metso-ohjelmaan, jonka tavoitteena on noin reilussa 20 vuodessa suojella 100 000 hehtaaria eteläsuomalaista metsää.

Metso jatkuu vuoteen 2025 asti, ja sillä lisätään nykyistä tiukan suojelun metsäalaa noin viidellä prosentilla.

Suomalaisen luonnonsuojelun pioneerin mukaan Metso oli poliittinen kompromissi, kun keskustelu luonnonsuojelusta oli vaikeaa. Metsän- ja maanomistajien tuoreessa muistissa oli EU:n Natura-suojeluohjelman toteutus ja keskustelu metsien lisäsuojelusta oli tulehtunutta.

Työryhmän jälkeen on valmistunut kaksi laajaa uhanalaisuusraporttia, joiden mukaan lajien ahdinko jatkuu: metsälajeista lähempänä sukupuuttoa on yli 800 lajia. Lähes puolet tuhansista seuratuista lajeista elää metsissä, etenkin eteläisissä metsissä.

Emeritusprofessori ja luonnonsuojelija Rauno Ruuhijärvi aloittaisi metsäluonnon lisäsuojelun valtion metsistä, joita löytyy hänen mukaansa vielä myös Etelä-Suomesta. Kuva: Silja Viitala / Yle

Ruuhijärven mukaan lajien huonoon kehitykseen ovat suurelta osin vaikuttaneet lisääntyneet hakkuut. Siksi 10 prosentinkin suojelutaso on hänen mukaansa liian alhainen.

Samalla kannalla on myös Jyväskylän yliopiston ekologian professori ja Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

– Suojelualan tason nosto 10 prosenttiin myös Etelä-Suomessa on minimitavoite. Sen jälkeen voidaan katsoa, mitä muita tarpeita vielä on, Kotiaho sanoo.

Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Aino Juslén asettelee sanansa varovaisemmin, eikä ota kantaa suojeluprosentteihin.

– Peitteisyys riittää osalle lajeista, osa lajeista voi hyötyä jatkuvasta kasvatuksesta, eikä kaikki ole niin mustavalkoista. Nykytapa ei kuitenkaan riitä, Juslén sanoo.

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan 10 prosentin luonnonsuojelun taso yhdistettynä lähes nykyisen tasoisiin hakkuisiin muuttaisi melko nopeasti metsät yhä nuoremmiksi. Samalla se vähentäisi merkittävästi teollisuuden puunsaantia.

Kymmenen prosenttia on myös taso, jota Euroopan unioni tavoittelee tiukalle suojelulle. Kyse on silloin lailla suojelluista alueista, joissa metsätalous ei ole käytännössä mahdollista. Näitä ovat muun muassa luonnonsuojelualueet ja kansallispuistot.

Tällä hetkellä ei tiedetä, onko jokaisen EU-maan suojeltava vähintään 10 prosenttia vai onko yksittäisen maan osuus pienempi tai suurempi. 10 prosentilla pyritään säilyttämään unionin jäljellä olevat vanhat luonnontilaiset tai lähes luonnontilaiset metsät.

Ruuhijärven työryhmä mietti suojelutarpeita karkeasti Oulusta etelään ja itään päin. Jos Oulusta laskee etelämmäksi, alueen metsistä on viimeisimpien tietojen mukaan tiukasti suojeltu alle 5 prosenttia. Mikäli Lappia ei lasketa mukaan, myös Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien suojeluala jää reilusti alle 10 prosentin.

Jos Lappi on mukana laskuissa, tiukasti suojeltuja metsä- ja kitumaita on noin 12 prosenttia metsäalasta. Pohjoisessa suojeluala on kasvanut hivenen, sen sijaan muualla se on pysynyt viime vuodet samalla tasolla.

Luonnonsuojelijana Ruuhijärvi on pettynyt siihen, että tiedosta huolimatta luontokadolle ei ole tehty enempää. Kuva: Silja Viitala / Yle

10 prosentin lisäksi Suomen hallituksen, EU:n ja Yhdistyneiden kansakuntien tavoitteena on suojella kevyemmin ilman esimerkiksi täydellistä metsätalouskieltoa vielä lisää maa- ja vesialueita. Tässä yhteydessä on puhuttu mahdollisesti 30 prosentin suojelutasosta.

Esimerkiksi metsäteollisuuden keskittymissä Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa suojelualaa pitäisi löytää paljon nykyistä enemmän. Kyse olisi silloin kummassakin maakunnassa ainakin 10 000 hehtaarista metsää. Metsävaratietojen mukaan alueilla yli 60 vuotiaita puita alkaa olla jo harvassa.

Tiukasti suojeltua metsäalaa on molemmissa maakunnissa muutama prosentti.

Suurin osa rauhoitetuista metsistä on Lapin maakunnan alueella. Rauhoitettu ala on laskettu Luonnonvarakeskuksen ylläpitämistä tiedoista ja siihen on laskettu mukaan metsätalouden ulkopuolella olevat suojeluluokat 1 kokonaan ja 2b. Kuva: Lähde: Luke, Grafiikka: Jyrki Lyytikkä / Yle

Puiden keski-iän alentuminen on Ruuhijärven mukaan yksi syy siihen, miksi monen mielestä 10 prosenttia on sopiva taso, jolle metsien suojelu tulisi nostaa. Sekin on Ruuhijärvelle kompromissi, sillä siellä missä suojelun tarve on suurin, vanhaa puustoa on vaikea enää löytää riittävästi.

Tiukasti suojellun metsän pinta-ala on ensimmäinen asia, mitä kaikki kolme haastateltavaa vaativat lisää.

– Lajeilla pitää olla riittävästi elinympäristöä eli ensin pitää olla pinta-alaa, jotta ne voivat olla olemassa. Tämän jälkeen elinympäristöjen laatu ja sopivat elinympäristölaikut suojelualueiden läheisyydessä tulevat tärkeiksi, Kotiaho sanoo tärkeysjärjestyksestä.

Uhanlaisuuskehityksen taittamisen kannalta yksi keskeisin keino on suojella selvästi lisää niin vanhoja metsiä kuin vielä on mahdollista. Vanhimmat talousmetsät voivat professori Kotiahon mukaan muuttua parhaiten ympäristöiksi. joissa metsäluonto menestyy.

Suojelu tarkoittaa Kotiahon ajatuksissa sitä, että metsiä pitää rauhoittaa talouskäytöltä.

Myös lahopuun lisääminen ja säästäminen hakkuissa on Kotiahon mukaan hyvä täsmäkeino, jolla hidastetaan luontokatoa.

– On väärin ajatella, että lahopuiden säästäminen varsinaisesti auttaisi luontoa. Sen säästäminen ei tuo luonnolle mitään lisää. Sillä voidaan hieman pienentää haittaa, joka hakkuista lajeille koituu, Kotiaho vertaa.

Keskusmuseon johtaja Juslén muistuttaa siitä, että vaikka metsiin liittyvien elinympäristöjen niin sanottu lajien uhanalaisuusindeksi on pysynyt seurannoissa tasaisena, useiden lajien uhanalaistuminen jatkuu. Toiset lajit ovat yleistyneet esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä.

– Meillä on pitkä, pitkä sukupuuttovelka esimerkiksi vanhojen metsien lajistossa ja lahopuulajistossa, jotka useiden arvioiden mukaan edelleen heikkenevät.

Kun järeää puustoa on vähemmän ja metsänomistaja saa siitä parhaimman tuoton, Ruuhijärven mukaan viimeinen mahdollisuus on ennallistaa metsää. Kulottamalla metsän kehitys alkaa tavallaan hitaasti uudelleen. Paremman puutteessa myös kitumaita tarvitaan lisää. Nuoremmista metsistä kehittyy useiden sukupolvien aikana vanhaa ikimetsää.

Suomen metsät ovat Ruuhijärven mukaan nuoria, mutta niistä voidaan saada aikanaan metsälajeille arvokkaita alueita. Kuva: Silja Viitala / Yle

– Puu ei kyllä riitä, kun metsäteollisuus on laajentumassa ja samalla halutaan suojella.

Suojelutarpeita on Ruuhijärven mukaan myös muualla, vaikka metsät ovat keskiössä metsävaltaisessa maassa. Kasviekologina uransa tehnyt Ruuhijärvi on soidensuojeluohjelman isä ja muistuttaa siitä, kuinka suoluontotyypeistä puolet ovat uhanalaisia. Metsäluontotyypeissä luku on selvästi suurempi.

Hän kertoo, että jo 20 vuotta sitten kaikki tarvittava tieto suojelun perusteista ja alueellisista tarpeista oli olemassa.

Myös Kotiahon ja Juslénin mukaan tiedonpuute ei ole esteenä toimille, vaikka tiede täsmentää koko ajan kuvaa lajien uhanalaisuuskehityksestä. Tällä hetkellä arvioidaan, että puolet Suomen lajeista tunnetaan niin hyvin, että niiden tilanteesta voidaan sanoa jotain varmaa. Parhaiten tunnetaan linnut.

– Meillä on valtavasti tietoa niiden eliöyhteisöjen tilasta, jotka tunnemme hyvin. Me tarvitsemme luonnontilaisia metsiä ja ympäristöja, Juslén kertoo.

Tarvittavia toimia kannattaa Juslénin mukaan suunitella niiden lajien ja näiden elinympäristövaatimusten perusteella, joista on eniten tietoa. Tätä vaativat myös alan kansainväliset tieteelliset säännöt: suojelutarpeita selvitetään ja perustellaan lajitiedoilla.

Sekä työssä että siviilissä luonnon puolta pitänyt Rauno Ruuhijärvi on sitä mieltä, että metsien tilanne on huono. Hän aloittaisi metsien lisäsuojelun valtion maista, joiden suojelulla päästään hyvään vauhtiin kohti parempaa suojelutasoa.

Ruuhijärvi tietää, että Metsähallituksen hallinnassa on kymmeniä tuhansia hehtaareja suojelunarvoisia varttuneita metsiä. Niitä löytyy Hämeestä Evolta, Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta.

Rauno Ruuhijärvi asuu Vantaalla. Vanhaa metsää on aivan eteläisessä Suomessa vähän jäljellä. Rehevimmät metsät on hakattu ja otettu muuhun käyttöön. Tästä huolimatta metsiä riittää hänen mielestä myös suojeltavaksi. Kuva: Silja Viitala / Yle

Lue myös:

Luonnonsuojelun lisääminen uhkaa metsäteollisuuden puunsaantia – Tutkija: Jo nykyhakkuita ja luonnonsuojelua vaikea yhdistää

Valtion kokoinen hakkuuaukko

Astu Aittosaareen, jossa luonto saa nyt kukoistaa rauhassa – kukaan ei tiedä, paljonko metsiä pitäisi suojella, mutta kaikki lajit eivät siedä hakkuita

Raportti: Luontokatoa ja ilmastonmuutosta ei voi ratkaista erikseen – uusi raportti nivoo keinot yhteen