1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kirjallisuus

Klovharun kalliolla Johanna Venho tajusi, että lähes valmista romaania Tove Janssonista on muutettava – biofiktio on suosittu, mutta vaativa laji

Kirjailija Johanna Venho halusi kirjoittaa romaanin ihailemastaan Tove Janssonista. Historiallisesta henkilöstä kirjoittaminen ei ole helppoa, sillä lukijoilla saattaa helposti olla vahvoja omia näkemyksiä aiheesta. Elämäkertaromaanit eli biofiktiot ovat tällä hetkellä suosittuja kirjallisuudessa.

Kirjailija Johanna Venho on tottunut yhdistelemään faktaa ja fiktiota. Hänen romaaninsa Syyskirja kertoo Tove Janssonista. Kuva: Mikko Koski / Yle

Rohkeus, sitä Johanna Venho ihailee ja arvostaa eniten Tove Janssonissa. Vuonna 1914 syntynyt Jansson uskalsi toteuttaa itseään monipuolisesti taiteessa ja myös yksityiselämässä. Juuri itsensä toteuttaminen on pohdituttanut Johanna Venhoa viime vuosina.

– Tove pystyi ylittämään monia ikäpolvensa raja-aitoja. Hän oli äärettömän rohkea. Tove tuntui ihmiseltä, joka on toteuttanut itseään täydesti. Sitä halusin tutkia.

Johanna Venhon ensi viikolla ilmestyvä romaani Syyskirja (WSOY) kuvaa vanhenevaa Tove Janssonia, joka viettää syksyn viimeisiä päiviä Klovharun saarella Porvoon edustalla. Lähdön tunnelmissa Jansson katsoo elämäänsä myös taaksepäin.

"Minua kiinnostaa vanhuus ja vanhojen ihmisten ajatukset. En tiedä liittyykö se omaan ikään", kertoo 50-vuotias Johanna Venho, joka kuvattiin Lauttasaaren kalliorannoilla. Kuva: Mikko Koski / Yle

Fiktion kirjoittaminen kaikkien tuntemasta hahmosta ei ole helppoa. Kaikilla on oma käsityksensä Tovesta, myös Venholla, sillä hän on lapsesta asti lukenut Janssonin tekstejä.

– Hän on sellainen kirjailija, joka on kulkenut mukana läpi elämäni. Tove Jansson oli kuitenkin hankala aihe, sillä jouduin tekemään paljon töitä, jotta löysin sen oman Toven julkisen pinnan alta.

Elämäkertaromaanit antavat uusia näkökulmia

Elämäkertaromaanit ovat suosittuja ja viime aikoina niitä on ilmestynyt useita. Muun muassa oopperalaulaja Anita Välkki, arkkitehti Aino Aalto ja taiteilija Helmi Vartiainen ovat päässeet hiljattain romaanin aiheeksi.

WSOY:n kustantaja Anna-Riikka Carlson näkee suosiolle useita syitä.

– Meidän lähihistoriassa on paljon kiinnostavia henkilöitä, joista riittää ammennettavaa. Viime vuosina kirjallisuudessa on muutenkin ollut suuntauksena käsitellä lähihistoriaa uusista näkökulmista. Lukijoita kiinnostaa, mitä on tapahtunut viimeisinä vuosikymmeninä, ja miten tähän on tultu.

Tove Janssonista on kirjoitettu elämäkertoja ja tehty myös elokuva, joka kahmi hiljattain Jussi-palkintoja. Kuva: Yle/Pekka Elomaa

Usein elämäkertaromaaneissa eli biofiktioissa ohitetaan "virallinen näkemys" ja henkilöistä tuodaan esiin uusia puolia. Siihen liittyy aina myös riskejä, sillä lukijoilla saattaa olla vankkoja käsityksiä historiallisista henkilöistä. Biofiktioita on ajoittain kritisoitu, että ne saattavat vaikuttaa liikaa mielikuviin historiallisista henkilöistä. Anna-Riikka Carlson tunnistaa ongelman.

– Meillä on Suomessa todella vahva realistisen kirjoittamisen ja lukemisen perinne. Siinä luetaan kirjallisuutta ikään kuin totena.

Kustantaja muistuttaa kuitenkin kirjailijan vapaudesta käyttää mielikuvitustaan.

– On tärkeä muistaa, että kyse on fiktiosta, ja romaani on ikään kuin vain yksi tulkinta historiallisesta henkilöstä.

Samaa sanoo Johanna Venho, jolla on kokemusta biofiktion kirjoittamisesta. Hänen edellinen romaaninsa, Finlandia-ehdokkaana ollut Ensimmäinen nainen käsitteli Sylvi Kekkosta.

– Kyse on sopimuksesta. Romaania ei lueta totena. Mietin, että jos minusta tai vaikkapa äidistäni kirjoitettaisiin romaani, se olisi vain kiinnostavaa, millaisen piirteen kirjoittaja toisi minusta esiin. Toisen elämästä kirjoittaminenhan on arvostuksen ja kiinnostuksen osoitus. Vaikka tarina toisi esiin ristiriitoja, pohjalla on yleensä myötätunto ja rakkaus kohteeseen.

"Ihmiselle on annettu mielikuvitus, joten sitä kannattaa käyttää", Johanna Venho perustelee biofiktioiden kirjoittamista. Kuva: Mikko Koski / Yle

Korostaakseen romaaniensa fiktiivisyyttä Venho on tuonut niihin myös muita hahmoja. Syyskirjan toinen päähenkilö on parikymppinen Maria, joka etsii itseään ja paikkaansa maailmassa Toven avulla.

Biologiaa opiskeleva Maria tosin muistuttaa kaukaisesti nuorta Johanna Venhoa. Myös hän opiskeli biologiaa ja oli kiinnostunut ympäristönsuojelusta.

– Mariassa on jotain samaa kuin minussa, mutta hän on silti puhdasverinen romaanihenkilö, Venho korostaa.

Vierailu Klovharulla muutti kirjaa

Vaikka elämäkertaromaanit ovat fiktiota, ne vaativat kuitenkin paljon taustatutkimusta. Johanna Venho luki Tove Janssonin tuotannon, elämäkerrat ja kirjeet. Lisäksi hän katsoi dokumenttifilmejä ja kolusi arkistoissa. Vain pieni osa valtavasta taustamateriaalista päätyi romaaniin.

–Taustatyöhön voisi käyttää loputtomasti aikaa. Minulla on yksitoista muistikirjaa täynnä merkintöjä, joista murto-osa on päätynyt kirjaan. Tavallaan se tuntuu surulliselta, kun niin paljon menee hukkaan. Toisaalta se on välttämätöntä. Kohteesta on tiedettävä paljon enemmän kuin mitä kirjaan päätyy.

Biofiktion kirjoittajalle on tärkeää kulkea myös henkilön jalanjälkiä. Johanna Venhon romaani oli jo loppusuoralla, kun hän pääsi Klovharun saarelle kirjoittamaan viikoksi.

– Heti kun astuin Klovharun kalliolle tiesin, että kirja tulee muuttumaan. Toven läsnäolo tuntui niin voimakkaana.

Klovharu on pieni kallioinen saari Pellingissä Porvoossa. Tove Jansson ja graafikko Tuulikki Pietilä hankkivat paikan itselleen noin viisikymppisinä. Siitä lähtien he viettivät kesät karulla saarella.

Nykyisin saari on ikään kuin museona, jonne voi tilauksesta päästä vierailulle.

Klovharulle pääsee silloin tällöin vierailijoita. Saaren mökki on Tuulikki Pietilän veljen, arkkitehti Reima Pietilän ja tämän puolison Raili Pietilän suunnittelema. Kuva: Yle / Hanna Othman

Johanna Venho kirjoitti romaaniaan saman ruokapöydän ääressä kuin Tove Jansson kirjoitti myöhäistuotantoaan. Pöydän päällä oli sama oranssi pöytäliina kuin Toven ja Tuulikin aikana.

– Hassua sanoa, mutta tajusin jotain Tovesta vasta siellä saaressa. Ymmärsin, miksi yksinäinen saari keskellä merta oli niin tärkeä hänelle.

Biofiktiota tulossa lisää

Johanna Venho aloitti uransa runoilijana. Hän tunnustaa kirjoittavansa yhä hyvin "runoilijamaisesti". Kieli on hänelle kaikki kaikessa, ja hän hioo ilmaisuaan perusteellisesti.

– Huomaan kirjoittavani myös proosaa samoin kuin runoutta. En etene juonivetoisesti vaan ikään kuin syväluotaan hetkeen.

"Historiallisesta henkilöstä kirjoittaminen on loputonta yritystä ymmärtää ja tulkita", sanoo Johanna Venho. Kuva: Mikko Koski / Yle

Runojen lisäksi Venho on kirjoittanut paljon lapsille. Aikuisille suunnattuja romaaneja on syntynyt neljä.

Parhaillaan Venhoa työllistää ihan "oikea" elämäkerta näyttelijä Martti Suosalosta. Mielessä pyörii myös useita vaihtoehtoja seuraavan biofiktion aiheeksi.

– Kaikki kolme ehdokasta ovat naisia, mutta en ole vielä päättänyt kenen tarinaan syvennyn.

Lue lisää:

Kirjailija Jari Järvelä ei pelkää murskata miesneromyyttiä – uudessa romaanissa valokeilaan pääsee Aino Aalto, eikä kuvaus Alvarista ole mairitteleva

Millaisia ovat fiktion Tove Jansson ja Aino Aalto, entä miltä tuntuu seksuaalinen häpeä? Autamme sinut kirjasyksyn alkuun näillä 11 vinkillä

Kun Zaida Bergrothia pyydettiin ohjaamaan elokuva Tove Janssonista, hän uskoi epäonnistuvansa - syntyi kriitikot hullaannuttanut teos