1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. jalkapallo

Kaija Savunen hyppäsi grillikojusta jalkapalloseuran johtoon ja aukoi vuosikausia ovia futisnaisille

Kaija Savunen luotsasi raumalaisseura Pallo-Iiroja kolme vuosikymmentä. Samalla hän teki uraauurtavaa työtä naisena futiksen miehisessä maailmassa. Energisen naisen sydän pompottaa yhä vahvasti lajille.  

Kaija Savunen hämmensi jalkapallopiirejä jo 1980-luvulla toimiessaan poikajunioreiden joukkueenjohtajana. Kuva: Mika Viljanen / Yle

Sen piti olla Kaija Savusen pitkän uran huippuhetki. Ikimuistoinen ilta siitä hänelle tulikin, sillä parrasvaloissakaan raumalainen jalkapallovaikuttaja ei pystynyt täysin hillitsemään räväkkää luonnettaan.

Urheiluelämän kerma oli kokoontunut juhlimaan Suomen urheilugaalassa vuoden 2019 urotekoja. Toiminnanjohtaja Savusen seura, raumalainen Pallo-Iirot, oli valittu ehdolle vuoden urheiluseuraksi.

Kaiken kukkuraksi tarmokas jalkapallonainen oli päässyt gaalan eliittipaikalle, sillä samassa pöydässä istui juuri EM-lopputurnauspaikan varmistaneen Huuhkajien valmentaja Markku Kanerva.

Pallo-Iirot oli ehdolla vuoden 2019 urheiluseuraksi, mutta pysti meni Lahteen. Urheilugaalan suorassa tv-lähetyksessä nähtiin seuraesittelyn lisäksi toiminnanjohtaja Kaija Savusen reaktio asiaan.

Kun vuoden urheiluseura julkistettiin, Kaija Savunen oli tv-kameran tähtäimessä Pallo-Iirojen puheenjohtajan Jarmo Savikurjen kera. Palkinto meni Lahden Suunnistajille. Savusen suusta pääsi ärhäkkä voimasana. Sen näki myös tv-yleisö.

Sitten Savusen puhelimeen alkoi tulvia viestejä. Porukka kertoi nauraen, että olivat helposti lukeneet kirosanan huulilta.

– En ole koskaan sitä tallennetta myöhemmin katsonut, en ole kehdannut.

Hän nauraa hersyvästi päälle. Vielä kuukausia tapauksen jälkeen Savunen sai kuulla lipsahduksestaan Raumalla kulkiessaan.

Grillikojusta seuran johtoon

Vaikka valinta vuoden urheiluseuraksi meni muualle, on Kaija Savusen matka lähes täydellisestä pystymetsästä jalkapalloseuran johtajaksi ollut uskomaton menestystarina.

Nyt pari kuukautta eläkepäiviä viettänyt Savunen on saanut säkillisen erilaisia tunnustuksia vahvasta elämäntyöstään. Se näkyy joka päivä Raumalla. Pallo-Iirot on noin tuhannen aktiivisen pelaajan jalkapalloseura, joka liikuttaa raumalaisia taaperoista mummoihin.

Savunen houkuteltiin 1990-luvun alussa seuran johtoon Pallo-Iirojen tärkeässä tulonlähteessä annetuilla näytöillä. Päivisin työt olivat paikallisella huoltoasemalla, mutta iltaisin hän tahkosi seuralle rahaa toimeliaana myyjänä Olkiluodon suositussa grillissä.

Kun edeltäjä loikkasi kilpailevan seuran leipiin, seuraympyröissä pitkään liikkuneelle Savuselle tarjottiin toiminnanjohtajan paikkaa. Viikon miettimisajan jälkeen hän tarttui tarjoukseen.

– Olisin hypännyt ruotsinlaivaan karkumatkalle, jos olisin tiennyt, mitä vastaan tulee. Olin yksin, kaikki työt oli opeteltava alusta lähtien. Enhän minä ollut koskaan tehnyt esimerkiksi seuran tukianomuksia ja vastaavia, Savunen muistelee.

Eläkepäivilläänkin Kaija Savunen viihtyy Rauman Äijänsuon jalkapallostadionilla. Kuva: Mika Viljanen / Yle

Laji oli kuitenkin tuttu, sillä hän oli pelaajana raumalaisen naisfutiksen pioneereja samassa joukkueessa pelanneiden kahden siskonsa kanssa. Myös omat lapset viihtyivät kentällä ja Savunen seurasi lajia aktiivisesti.

Ensimmäisinä työpäivinä yllätyksiä tuli vastaan jonossa.

Siivouslasku isompi kuin palkka

Suurin niistä oli tieto siitä, että Pallo-Iiroilla oli velkaa 1,8 miljoonaa markkaa kalliiden pelaajakauppojen vuoksi. Velan kimppuun oli käytävä, mutta päätyöhön tuli heti pitkä tauko.

Pallo-Iirojen grilli oli arvokas rahanlähde Olkiluodon ydinvoimalan vuosihuoltojen aikana, jotka olivat tuolloin normaalia pidemmät. Seuran ainoaa työntekijää eli tuoretta toiminnanjohtajaa tarvittiin taas grillihommiin moneksi kuukaudeksi.

Ympäripyöreillä työpäivillä, sisulla ja päättäväisyydellä Kaija Savunen teki pienen ihmeen. Hän onnistui lopulta pitämään seuran sieraimet vedenpinnan yläpuolella. Lääkkeenä oli tiukka kulukuuri, ja osa siitä oli revittävä omasta selkänahasta.

Savunen oli tiettävästi ensimmäinen nainen jalkapalloseuran toiminnanjohtajana Suomessa, kun hän aloitti Pallo-Iiroissa vuonna 1991.

Pallo-Iirot omisti tuohon aikaan Raumalla fysikaalisen hoitolaitoksen vanhaa linja-autoasemaa vastapäätä ja seuran toimisto oli sen yläkerrassa. Rahaa ei ollut juuri mihinkään, mutta toimistoa kävi siivoamassa paikallinen siivousfirma

– Katsoin heidän laskuaan, joka oli isompi kuin kuukausipalkkani. Peruutin sopimuksen ja aloin itse siivota. Ajattelin, että saan varmaan jonkun bonuksen itselleni tämän vuoksi. En saanut.

Savunen purskahtaa iloiseen nauruun.

Jättivelka saatiin kuriin pieniä rahareikiä tukkimalla ja uusia tulonlähteitä kehittämällä.

– Ei ostettu mitään, kaikella rahalla maksettiin pois vanhoja velkoja.

Majoituksissa suihku vain miehille

Vaikka lompakko oli neulottu umpeen, urheilullinen menestys edustusjoukkuetasolla oli seuran historian parasta.

Miesten edustusjoukkue pelasi lähes koko 1990-luvun maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja vuosikymmenen päätteeksi naiset nousivat SM-sarjaan.

– Meillä oli hyviä omia junnuja ja halpoja ulkomaalaisvahvistuksia. Tosin se on sanottava, että nykyiset miesten kolmosen pelaajat ovat valovuoden edellä silloista edustusjoukkuetta. Taso on noussut paljon, Savunen pohtii.

Vuonna 1991 Pallo-Iirojen peräsimeen tarttunut Kaija Savunen on tiettävästi ensimmäinen jalkapalloseuran toiminnanjohtajana työskennellyt nainen Suomessa.

Rauman talviharjoitteluhalli on tärkeä paikka Pallo-Iirojen laajalle junioritoiminnalle. Kaija Savusen luotsaamana seura oli ehdolla vuoden 2019 urheiluseuraksi. Kuva: Mika Viljanen / Yle

Lajin mieshegemoniaa hän ryhtyi rikkomaan jo paljon aiemmin. Savunen toimi 1980-luvulla oman poikansa ikäluokan joukkueenjohtajana ja oli melkoinen kummajainen tuohon aikaan.

– Esimerkiksi turnausreissuilla törmäsin kaikenlaisiin ongelmiin. Aina sai esimerkiksi ihmetellä, että minne voisin yhteismajoituksessa mennä suihkuun. Kaikki oli varattu pojille ja miehille.

Poikajoukkueelle nainen joukkueenjohtajana ei ollut mikään ongelma, vaan Savunen kuului pukukoppikalustoon siinä kuin kuka muukin. Nyt Pallo-Iiroissa on jo paljon naisia joukkueenjohtajina, huoltajina ja myös valmentajina.

– Monet ovat itse aikanaan pelanneet meillä ja kiinnostuvat näistä hommista, kun jälkikasvu alkaa pelata. Aivan saamarin hyvä asia, Savunen sanoo.

Miehisen linnakkeen murtaja

Paksua nahkaa ja sanavalmiutta koeteltiin myös siinä vaiheessa, kun Savunen toiminnanjohtajana edusti seuraansa eri foorumeilla miehisessä jalkapallomaailmassa.

Sitä työtä helpotti samoissa piireissä uranuurtajana liikkunut porilainen jalkapallovaikuttaja Kristiina Grönroos, joka toimi pitkään muun muassa Pihlavan Työväen Urheilijoiden puheenjohtajana ja myös Palloliiton Satakunnan piirin toiminnanjohtajana 2000-luvun alussa.

Yhdessä satakuntalainen naiskaksikko rikkoi korkealla olleen lasikaton ja nousi ensimmäisinä naisina Suomen Palloliiton liittovaltuustoon asti 1990-luvun lopulla.

Vajaa kaksi kuukautta sitten Kaija Savusella alkoi uusi elämänvaihe, kun eläkepäivät koittivat yliajalla. Ohjelmaa Savusen eläkepäiviin tarjoavat muun muassa viisi lastenlasta, joista osa jo kirmaa pallon ja kiekon perässä. Myös golf-harrastukselle riittää nyt aikaa.

Energinen 68-vuotias ei ehkä enää avaa päivittäin Pallo-Iirojen toimiston ovea, mutta tekemistä rakkaan lajin parissa riittää. Savunen muun muassa toimii Pallo-Iirojen miesten ja välillä naistenkin peleissä kuuluttajana ja ottelun tapahtumia kirjaavana liveseuraajaana. Erityisesti mieltä lämmittää se, että Pallo-Iirojen väreissä viilettää kentillä satoja lapsia. Seuran mainioon tulevaisuuteen hän uskoo vankasti.

Naisten asema jalkapallon eri foorumeilla on kasvanut Suomessa viime vuosina. Naiset ovat ottaneet isompaa roolia niin kentällä kuin kulisseissakin. Yksi merkittävä tekijä tälle on Kaija Savusen ladunaukaisijana tekemä työ takavuosina.

– Pitihän meidän olla paljon pätevämpiä kuin miesten. Monet pitivät naisia lähinnä lipunmyyjinä tai kahvinkeittäjinä. Minä pärjäsin suoruudella ja räväkkyydellä ja sillä, että tiesin mistä puhuin.

Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 26.9. kello 23.