Miksi muistamme Freudin ja Nietzschen, mutta emme Lou Saloméa? Uusi näytelmä esittelee tuotteliaan älykön, joka sai kohtalokkaan naisen leiman

Lou Salomé oli kirjailija, filosofi ja psykoanalyytikko. Hän rikkoi tabuja ja hurmasi miehet Sigmund Freudista Friedrich Nietzscheen. Me muistamme miehet, mutta emme heihin vaikuttanutta naista. Nyt Salomésta on tehty näytelmä KOM-teatteriin.

Miksi Lou Salomé sivuutettiin ja unohdettiin? Kysymykseen hakee vastausta Aina Bergrothin kirjoittama näytelmä Lou Salomé, joka saa kantaesityksensä helsinkiläisessä KOM-teatterissa.

Lou Andreas-Salomé (1861–1937) oli monella tapaa poikkeuksellinen. Hän syntyi Pietarissa ja hakeutui sveitsiläiseen korkeakouluun aikana, jolloin naisen odotettiin menevän naimisiin ja päätyvän kotiäidiksi. Liiallista opiskelua ei katsottu hyvällä.

Salomé ei kuitenkaan piitannut naiselle varatusta roolista. Hänestä tuli kirjailija, filosofi ja psykoanalyytikko. Hän oli tuottelias intellektuelli, mutta aikalaiskuvauksissa myös femme fatale, kohtalokas nainen, johon miehet hullaantuivat.

Salomé eli omalaatuisessa kolmiodraamassa muun muassa filosofi Friedrich Nietzschen ja kirjailija-filosofi Paul Réen kanssa. Aviossa olleen Salomén rakastettuihin kuului myös nuori runoilija Rainer Maria Rilke.

Lou Andreas-Salomélla oli omalaatuinen kolmiodraama yhdessä kirjailija Paul Reen ja filosofi Friedrich Nietzschen kanssa. Kuva on vuodelta 1882, jolloin Salomé oli 21-vuotias. Kuva: AOP

Vaikutti myös psykoanalyysin kehitykseen

50-vuotiaana Lou Salomé tapasi Saksan Weimarissa Sigmund Freudin, joka vasta muotoili mullistavaa oppialaansa, psykoanalyysia.

– Salomé itse oli tuolloin kuuluisa kirjailija mutta Freud vielä tuntematon, hyvin kyseenalaisena pidetyn uuden tieteenalan kehittäjä, Bergroth muistuttaa asetelmasta.

Salomésta tuli Freudin oppilas Itävallan Wienissä, sitten läheinen ja tärkeä kollega, jonka näkemyksiä Freud arvosti. Bergrothin mielestä Salomén rooli psykoanalyysin kehityksessä on suuri.

– Salomén kommentit ja kritiikki vaikuttivat Freudin ajatteluun ja hän myös salli Salomélle enemmän vapautta kuin muille opiskelijoilleen.

Viimeiset 25 vuotta elämästään Salomé toimi psykoanalyytikkona ja otti potilaita vastaan kotonaan. Hän kävi laajaa kirjeenvaihtoa Freudin kanssa ja vieraili myös tämän kotona.

Bergroth ajattelee, että on sääli, että Lou Salomé unohdettiin, eikä hänen tuotantoaan ole jatkokehitetty samalla tavalla kuin vaikkapa Freudin tai Nietzschen ajattelua.

– Me olisimme pidemmällä, jos olisimme voineet käydä samanlaisen kierroksen myös tämän 1900-luvun alun naisajattelijan kanssa.

Salomé kirjoitti myös seksuaalisuudesta, muun muassa Erotiikka-nimisen teoksen 1900-luvun alussa.

Lou Andreas-Salomé oli Sigmund Freudille tärkeä ja läheinen kollega. He tapasivat, kun Salomé oli 50-vuotias ja Freud vasta kehitteli psykoanalyysiaan. Tässä psykoanalyytikot saman pöydän äärellä reippaasti yli 10 vuotta myöhemmin, 1920-luvulla. Kuva: AOP

Liian tiedonjanoinen nainen on pahasta

Bergroth kertoo törmänneensä Salomén hahmoon opiskeluaikanaan ja hämmästyneensä jo silloin tämän sivuuttamisen määrää. Kun hän alkoi hahmotella aiheesta näytelmää, hän kahlasi läpi Salomésta kirjoitettua kirjallisuutta, ja provosoitui.

– Kirjojen holhoava ja seksistinen suhtautuminen tähän liian tiedonjanoisena nähtyyn naiseen alkoi ärsyttää. Oli käsittämätöntä, että elämäkertojen kirjoittajat käyttivät sivutolkulla aikaa sen pohtimiseen, milloin hän menetti neitsyytensä ja kenelle. Se tuntui sopimattomalta, pöyristyttävältä suorastaan.

Turhautumisesta syttyi kipinä. Bergroth päätti kirjoittaa näytelmän, joka tekisi oikeutta Salomélle. Tarkoitus ei ollut esittää historiallista totuutta Salomén elämän yksityiskohdista, vaan kirjoittaa “mahdollisimman iloista ja törkeää materiaalia”.

Elämänsä hauskimman parenteesin eli näyttämöohjeen Bergroth kertoo kirjoittaneensa juuri tähän tekstiin.

– Se kuuluu näin: ”Lou Salomén orgasmi valaisee näyttämön ja ajaa tohtorit pakosalle.”

Lou Salomé (Vilma Melasniemi, keskellä) sekä tämän ystävä Ellen Key (Ella Mettänen) ja kirjailija Paul Rée (Miiko Toiviainen) lukevat päivän lehdestä Salomén kirjaa ylistävää kritiikkiä. Kuva: Noora Geagea

Mies edustaa ihmisyyttä, nainen vain naista

Kantaesityksen ohjaa Riikka Oksanen. Hänen mukaansa Lou Salomén hahmo on esityksessä ristiriitainen ja monimutkainen.

– Ja se on fantastisen upeata. Me tarvitsemme ristiriitaisia naishahmoja teatteriin. Salomé pystyi säilyttämään positiivisen draivin elämässään ja riippumatta siitä, mitä häneltä odotettiin, piti kiinni mahdollisuudesta toimia toisin, Oksanen sanoo.

Oksasen mielestä Salomén sivuuttaminen historiankirjoituksessa liittyy siihen, ketkä saavat tilaa, ketkä koetaan kiinnostaviksi ja ihmisyyden edustajiksi.

– Perinteisestihän mies edustaa ihmisyyttä ja nainen naista.

Oksanen soisi, että jokainen pohtisi muun muassa sitä, keitä me luemme ja keiden tarinoihin samastumme esimerkiksi näyttämöllä.

– Kyse on siitä, kuka mielletään uskottavaksi ja miksi me ajattelemme niin. Toivon, että esitys herättää pohtimaan näitä asioita.

Lou Salomé ensi-ilta 24.9. KOM-teatterissa, Helsingissä.

Kuuntele lisää aiheesta:

Lou Andreas-Salomé – nainen, jonka muusina olivat vuorollaan Nietzsche ja Rilke ohjelmassa Hyvät, pahat ajattelijat

– Halusin viettää aikaa naisen seurassa, joka omisti koko elämänsä maailman katsomiselle ja itsensä haastamiselle. Lou Salomé uskalsi avata silmänsä ja nähdä mahdollisimman selkeästi ja tarkasti. Se oli upea elämäntehtävä ja olen kiitollinen ajasta, jonka olen saanut uppoutua häneen, näytelmäkirjailija Aina Bergroth sanoo. Kuva: Mårten Lampén / Yle
– Salomé pystyi säilyttämään vapauden ja oman ajattelun tilan. Hän oli ihmeellisellä tavalla immuuni ympäristöstä tuleville odotuksille. Hänessä oli uskomatonta valoisuutta ja iloa, ohjaaja Riikka Oksanen kuvailee. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Millaisia ajatuksia artikkeli herätti? Keskustele aiheesta 25.9. klo 23 asti.