Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Ruokajono alkaa rukoushuoneen edestä. Se kiertää parkkipaikan ja jatkuu kävelytielle asuintalojen väliin.

Jonoon tulee ihmisiä hiljakseen. Nainen askeltaa hiukan keinuen. Hän on vielä kesämekossa, vaikka ilmassa on jo syksyä. Hän tulee läheltä, jalassa on vain vihreät kotisandaalit.

Vantaalainen Irma Vääränen, 56, on ruokajonojen veteraani. Hän on hakenut ruokakasseja Korson helluntaiseurakunnalta 1990-luvulta lähtien.

Alkuun mukana kulki kolmevuotias poika.

Poika olisi nyt kolmikymppinen. Hänet Vääränen kuitenkin menetti äkillisesti muutama vuosi sitten.

Toisen poikansa kanssa Vääräsellä on läheiset välit. Vääränen kertoo pojan aina käydessään varmistavan, että äidillä on ruokaa pakastimessa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Vääränen seisoo jonon perällä. Hänen kokemukseen perustuva arvionsa on, että jonotukseen menee vielä noin 40 minuuttia.

Jako on alkamassa. Sen huomaa heti, vaikka matkaa keulille on satoja metrejä. Siellä valmiiksi pakatut ruokakassit odottavat ottajaansa.

Vääränen kertoo, että ennen koronarajoituksia ei ollut pakko jonottaa, jos ei halunnut.

Silloin Korson helluntaiseurakunta järjesti sisällä hartaushetken ennen ruokajakoa. Rukoilemaan mennyt sai lapun, jossa oli numero. Sen kanssa sai ruokakassin.

Rukoushuoneen kautta pääsi jonon ohi.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kristillisyys vahvasti läsnä

Ruoka-apu ei pyöri enää pelkästään lahjoitusten varassa, vaan siihen käytetään myös veronmaksajien rahaa.

Ensi vuonna valtion rahoitus nousee jo pariin miljoonaan euroon. Lisäksi tukea tulee kuntien ja EU:n kautta.

Lamavuosien ruoka-apu Suomessa oli lähes pelkästään kristillistä hyväntekeväisyyttä. Edelleen kaksi kolmesta ruoka-apua jakavasta järjestöstä on taustaltaan kristillisiä.

Valtion avustusehtojen mukaan ruoan saantia ei saisi kytkeä uskonnollisten viestien kuunteluun. Käytännössä uskonnon tuputtamista katsotaan sormien läpi.

Kun Irma ja hänen poikansa ensimmäistä kertaa hakivat ruoka-apua puhuttiin vielä leipäjonoista.

Viimeisen reilun viiden vuoden aikana ruoka-apu on ammattimaistunut ja jakajien kirjo on laajentunut.

Hyväntekeväisyys on muuttunut ekoteoksi. Hävikkiruoasta halutaan päästä eroon.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Suomessa on satoja ruokaa jakavia järjestöjä. Niiden kautta kiertää kymmeniä miljoonia kiloja EU:n ruoka-apua ja lahjoitettua ruokaa.

Järjestöjen pitäisi tehdä keskenään yhteistyötä. Tosiasiassa ne kilpailevat keskenään kauppojen ja teollisuuden lahjoittamasta ruuasta.

Korsossa ruokaa vielä riittää jaettavaksi. Kaikkialla niin ei ole, sillä kaupat ovat onnistuneet parantamaan logistiikkaketjujaan ja hävikkiruokaa syntyy yhtä vähemmän.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Pienenevästä hävikkiruokapotista yhä suuremman osan saavat kaikkein suurimmat toimijat. Niitä voisi kutsua ruoka-avun tukkureiksi.

Yksi niistä on kaikessa hiljaisuudessa kasvanut niin suureksi, että sillä on jo vaikeuksia ehtiä jakaa kaikki ruoka eteenpäin.

Niinpä lahjoitusruokaa kuljetetaan rekoissa Suomesta Viroon ja Baltiaan.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Lasti Baltiaan

Mäntsälän helluntaiseurakunnan pyörittämän tukkuvaraston pihaan on kerääntynyt pieni jono. Jouni Törmänen kytkee kannettavan mikrofoninsa päälle.

– Jokainen odottaa tietysti vesi kielellä, että pääsee halliin sisälle, ja kohta sinne mennään, hän aloittaa.

– Olen aina tässä pitänyt semmosen pienen siunauksen, eli ruuat siunataan ennen kuin mennään.

Törmäsen edessä ihmiset ristivät kätensä.

– Suo, että ruoat menevät ihmisille, jotka sitä todella tarvitsevat. Suo myös, että he osaavat kiittää Sinua, jolle kiitos kuuluu.

Mäntsälässä on alkamassa lahjoitusruoan tukkujako. Se tarkoittaa sitä, että varastolta annetaan isoja ruokamääriä eteenpäin jaettavaksi.

Hakijat ovat varustautuneet ruokakassien sijaan pakettiautoin ja rullakoin.

Virosta saapunut Reno Vedler kuuntelee siunausta muiden mukana. Hän odottaa, että pääsee lastaamaan auton juustolla, kahvilla, meloneilla ja riisillä.

Lasti on menossa Tallinnan ja Harjumaan Suurperheiden liiton jaettavaksi.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Arviolta sen verran Mäntsälästä kulkee ruokaa ulkomaille.

Viron lisäksi ruokaa kuljetetaan muualle Baltiaan, kuten Latviaan, josta on saapumassa rekka huomenna.

Ruokaa riittää ulkomaillekin, koska Mäntsälän helluntaiseurakunnan varasto on kaikessa hiljaisuudessa kasvanut ylivoimaisesti Suomen suurimmaksi lahjoitusruoan tukuksi.

Ruokaa on niin paljon, että sitä ei ehditä jakamaan eteenpäin.

– Aamen.

Törmänen avaa kätensä rististä. Ihmiset rynnistävät kohti täyttä varastohallia.

Rullakoiden pyöristä lähtevä melu peittää kaiken muun alleen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Virossa vähävarainen maksaa

Suomessa ruoan lahjoittajat edellyttävät, että lahjoitetuista elintarvikkeista ei pyydetä rahaa.

Virossa siitä kuitenkin joutuu maksamaan.

Reno Vedlerin torstaina Mäntsälästä hakema ruokalasti jaettiin Tallinnan alueen lapsiperheille perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina.

Hän kertoo, että itse ruoka ei maksa, mutta Suurperheiden liiton jäsenyydestä joutuu maksamaan.

– Hinta on vain 20 euroa kuussa, Vedler kertoo.

Ilman jäsenyyttä ruokajakoon ei ole asiaa.

Jouni Törmänen sanoo, että ei ollut tietoinen kynnysrahasta, jonka perheet joutuvat maksamaan saadakseen osallistua jakoihin Virossa.

Hän selvitti asian Virosta vasta kun MOT kysyi siitä. Törmäsen mukaan suomalaisen lahjoitusruokakassin hinta virolaiselle on noin 5-7 euroa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Politiikkaa lahjoitusruoalla

Miten Mäntsälän terminaalista sitten tuli niin suuri? Ja miten valtio ylipäänsä lähti mukaan rahoittamaan ruoka-apua, jota perinteisesti on pyörittänyt kristillinen järjestökenttä?

Taustalla on politiikka ja etenkin perussuomalaiset.

Viisi vuotta sitten helluntailaistaustainen kansanedustaja Mika Niikko ajoi yhdessä silloisen vaalipäällikkönsä Timo Valtosen kanssa ruoka-aputyöhön ensimmäisen valtion rahoituksen.

Valtonen on pitkäaikainen helluntailaisen ruoka-avun aktiivi ja nykyisin perussuomalaisten varavaltuutettu Vantaalla.

Asiasta nousi tuolloin pieni kohukin.

Otsikoita syntyi (siirryt toiseen palveluun) kun huomattiin, että valtion ruoka-apurahaa valuu sekä Niikon itsensä perustamalle yhdistykselle että vaalipäällikkö Valtosen ruoka-apujärjestölle.

Timo Valtonen kertoo suoraan, että valtio haluttiin mukaan, jotta avustustyöstä voisi saada elannon.

– Ajatus oli, että ainakin ne, jotka tekevät kokopäivätyönä, voisivat saada palkan siitä. Eihän kukaan ihminen voi sillä lailla elää, että ei maksa vuokria eikä puhelinlaskuja eikä mitään.

Tässä vaiheessa, vuonna 2016, mukaan tuli myös porvoolainen kristillinen avustusjärjestö Samaria. Sitä vetää Ismo Valkoniemi.

– Se oli täysin perussuomalaisten operaatio, heillä oli silloin ministeri Sosiaali- ja terveysministeriössä, Valkoniemi sanoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Samaria pyydettiin mukaan, koska valtionapujen hakijaksi tarvittiin kokenut ja luotettava avustusjärjestö. Valkoniemi sai hakemuksen kasaan ja melkein miljoonan euron avustus myönnettiin.

Samaria on siitä pitäen jakanut valtionavut vuosittain eteenpäin pääosin uskonnollisille ruoka-apujärjestöille.

On kuitenkin yksi poikkeus. Se korostaa ruoka-avun läpipoliittista luonnetta.

Perussuomalaiset hajosi vuonna 2017. Sosiaali- ja terveysministerin paikka säilyi puolueesta irronneilla Sinisillä.

– Sinä vuonna rahaa ei myönnetty ollenkaan tähän tarkoitukseen. Vaikutti vähän siltä, että tahtoa ei vielä silloin ollut, Valkoniemi muistelee.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Ruoka ei mene tasan

Mäntsälän helluntaiseurakunnan edustalla ruokaa odottaa yli 300 ihmistä. Jouni Törmänen kiertää levottomana jakajien joukossa. Ruokaa uhkaa jäädä yli.

– Banaanit pilaantuvat nopeasti kun niissä on kypsytyskaasut, hän selittää.

Jonottajat kiemurtelevat rukoushuoneen pihalle viritettyjen nauhojen välisissä käytävissä kuin lentokentällä. Koronan vuoksi ruuat jaetaan teltassa.

Sisällä teltassa seurakunnan vapaaehtoiset lappavat kasseihin vauhdilla meloneita, juustoa, lihaa, sipsejä, maitoa, pizzajauhoa, jugurtteja, salaattia. Ruokaa on tarjolla valtavia määriä.

Ihmiset tulevat teltasta raahaten Ikean sinisiä kasseja.

Ulkona Jouni Törmänen ohjeistaa väkeään jakamaan enemmän. Muuten ruoka pitää kuljettaa takaisin varastolle, eikä siellä ole tilaa.

Hävikkiruoka jakaantuu Suomessa hyvin epätasaisesti.

Mäntsälän ruokaterminaali kerää lahjoitusruokaa tänä vuonna peräti 10 miljoonaa kiloa. Se on yli kymmenkertaisesti verrattuna esimerkiksi Vantaan kaupungin hävikkiruokaterminaaliin, joka sekin on suuri ruoka-aputukkuri.

Suuri määrä nopeasti pilaantuvia elintarvikkeita tuottaa logistisia ongelmia.

Ruokamäärien kasvaessa myös jakajia tarvittaisiin lisää, jotta ruoka leviäisi tarvitsijoille reilummin.

Yksi syy siihen, että ruoka jää Mäntsälän varastolle jumiin, voi olla myös raha. Kaikilla ruoka-apuyhdistyksillä ei ole varaa Mäntsälän terminaalin pyytämiin tukimaksuihin.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Mäntsälän helluntaiseurakunta siirsi ruoka-avun vuoden alussa uuteen yhdistykseen. Leivän Tuki Ry:n hallitus koostuu Jouni Törmäsen perheenjäsenistä.

Sen tuloista karkeasti arvioiden kolmannes tai neljännes on veronmaksajien rahaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kuvio pyörii kuitenkin suurelta osin tuki- tai logistiikkamaksuilla.

Kun ruoka-apuyhdistys sopii hakevansa ruokaa Mäntsälän varastolta, sopimukseen kirjataan myös kuukausilahjoituksen määrä. Raha kuluu varaston vuokraan ja ruuan hakuun lahjoittajilta.

Logistiikkamaksut ovat periaatteessa vapaaehtoisia. Käytännössä niihin kannustetaan voimakkaasti.

Yhdistys saa tuottoja myös ulkomaille vietävästä ruuasta. Siitä tulee merkittävä osa Mäntsälän saamista lahjoitustuloista.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Palataan vielä Vantaalle. Irma Vääränen tallustaa ruokajaosta ruokakassi olallaan.

Tällä kertaa ruokaa riitti kaikille. Aina näin ei ole.

Kassissa on hyvää tavaraa, kuten yleensä. Yksi tuote näyttää oudommalta. Tumma suklaa ei ole tuttua merkkiä, mutta ehkä se on terveellisempää.

Alkusyksy on verhonnut Korson kirjavaksi. Tänään lähiö on kaunis.

Tänne Irma Vääränen palaa ensi viikolla ja sitä seuraavalla. Nyt kun koronarajoituksia on purettu, saattavat maanantain hartaustilaisuudetkin alkaa uudestaan.

Se nopeuttaa jonotusta.

Lue lisää:

Lisää tutkivaa journalismia

Vähävaraisten ruoka-apuna jaetaan vuosittain arviolta kymmenien miljoonien edestä elintarvikkeita, osin verovaroilla. MOT tutki, minne ruoka päätyy, millä ehdoilla sitä jaetaan ja miten rukoilemalla voi päästä ruokajonon ohi.