1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. tekstiili- ja vaatetusteollisuus

Anniina Nurmi murtaa työkseen muodin myyttejä ja pukeutuu ylpeästi samaan asuun joka päivä – nyt hän vastaa 7 väitteeseen eettisistä vaatteista

Ekovaatteisiin erikoistunut yrittäjä tajusi oman brändinsä viestinnän sisältäneen viherpesua. Nyt hän kertoo vastuullisen vaatetuotannon vaikeudesta.

Anniina Nurmi on vastuullisen vaateteollisuuden asiantuntija. Hän muun muassa sparraa vaateyrityksiä parantamaan bisnesmallejaan. Kuva: Johanna Manu / Yle

Cherish forever. Vaali ikuisesti.

Näin luki jokaisen vaatteen hoito-ohjelapussa, jonka Anniina Nurmi suunnitteli omalle vaatemerkilleen.

Brändi sai tunnustusta ekologisena, eettisenä ja läpinäkyvänä toimijana. Vaatteiden koko tuotantoketju oli Nurmen tiedossa.

Työ poikkesi paljon aiemmasta tehtävästä Luhdan Icepeak-brändin suunnittelijana. Suuressa konsernissa Nurmi ei voinut vaikuttaa tuotannon vastuullisuuteen.

– Sain briiffin, piirsin tuotteet, mailasin ohjeet Kiinaan ja muutaman viikon päästä valmiit haalarit saapuivat jo postissa.

Omaa merkkiä pyörittäessään Nurmi sai huomata, ettei vastuullisuus ole helppoa. Nyt hän myöntää oman brändinsä hoito-ohjelappujen viestin olleen viherpesua.

Vaikka hän yritti suunnitella laadukkaita vaatteita, joiden tyyli on ajaton ja tuotanto eettistä, hänen bisneslogiikkansa oli sama kuin kaikilla muillakin. Pysyäkseen kiinnostavana ja kasvattaakseen myyntiään hän päivitti mallistonsa kahdesti vuodessa ja myi osan vanhan sesongin tuotteista pois alennuksella.

Tämä kannustaa kuluttamaan enemmän kuin on tarpeen.

– En aina onnistunut vastuullisuudessa ja tein välillä kuraa. Lopulta en voinut perustella itselleni ja muille, miksi tuotan tähän maailmaan jotain uutta.

Vaatemerkki jäi tauolle, joka jatkuu edelleen.

Kolmet housut ja viisi paitaa

Nyt Anniina Nurmi on neljän vuoden ajan pukenut ylleen lähes joka päivä samanlaisen vaatekerran: mustavalkoinen raitapaita ja mustat, leveälahkeiset, hieman vajaamittaiset housut.

Raitapaitoja hänellä on viisi ja housuja kolmet.

Anniina Nurmi pukeutuu joka päivä samaan tyyliin. Se on hänen kannanottonsa pikamuotia vastaan. Kuva: Johanna Manu / Yle

Vielä pari vuotta sitten häntä nolotti myöntää, että hänellä on vain yksi tyyli.

Ei hävetä enää.

Viime vuodet Nurmi on sparrannut vaateyrityksiä parantamaan bisnesmallejaan ja pitänyt koulutuksia vastuullisuudesta. Samassa asussa esiintyminen on hänen kannanottonsa pikamuotia vastaan.

Hiljattain Nurmi julkaisi tietokirjan Rakastan ja vihaan vaatteita, joka kertoo vastuullisuuden vaikeudesta.

Nyt tuore kirjailija vastaa seitsemään väitteeseen vaateteollisuudesta.

Seitsemän väitettä eettisistä vaatteista

1. Vaateyritystä, joka käyttää Kiinassa tuotettua puuvillaa, pitäisi boikotoida.

– Jos vaateyritys käyttää Kiinassa tuotettua puuvillaa eikä pysty todentamaan tarkemmin, tuotetaanko se ympäristöä ja ihmisoikeuksia kunnioittaen, hälytyskellojen pitäisi soida. Kiinan ihmisoikeustilanne on huono etenkin uiguurien pakkotyöhön liittyvien seikkojen takia.

– Jos jättää tuotteet ostamatta, on hyvä kertoa yritykselle päätöksestä. Muuten se ei saa tietää boikotista ja sen syistä.

2. On parempi suosia kotimaisia vaatemerkkejä.

– Kansantalouden ja työllisyyden näkökulmasta kotimaisen yrityksen suosiminen on hyvä asia. Ilman muita rajauksia, yrityksen kotimaisuus ei kuitenkaan tarkoita, että tuotteet olisivat vastuullisia. Monesti vain vaatteiden suunnittelu, myynti sekä markkinointi ovat Suomessa ja tuotanto muualla.

3. Jos emme osta pikamuotia, bangladeshilaiset ompelijat menettävät työnsä.

– On totta, että vaateteollisuus työllistää paljon. Ovatko työolosuhteet ja palkkaus kuitenkaan ihmisoikeuksien mukaisia? Harvemmin. Vaateteollisuuden tuottamat työpaikat globaalissa etelässä eivät pääsääntöisesti ole hyviä, eikä niitä pidä käyttää verukkeena epäeettisen tuotannon jatkamiseksi.

4. Uusia vaatteita voi hankkia huoletta, kunhan ne on tehty kierrätysmateriaaleista.

– Vaatteen valmistus kierrätysmateriaalista kertoo vain sen, että raaka-aineena ei ole käytetty uusia luonnonvaroja. Sen sijaan emme tiedä, onko vaate muuten eettinen, eli toteutuuko valmistuksessa ihmisoikeudet, mistä raaka-aine on tullut, miten ympäristöystävällinen vaatteen tuotantoprosessi on tai onko vaate laadukas ja pitkäikäinen.

5. Vastuullisin vaate on käytetty vaate.

– Käytetty vaate on parempi valinta kuin uusi, mutta vastuullisin vaate on se, minkä jo omistat. Uuden ostamisen tyydytystä ei ole hyvä korvata second hand -kaupoilla. Pitää kyseenalaistaa se, kuinka paljon ylipäänsä ostetaan.

6. Korkeampi hinta on tae vaatteen laadusta ja eettisestä sekä ekologisesta valmistuksesta.

– Hinta ei kerro materiaaleista, laadusta tai tuotannon työoloista. Korkeampi hintainen vaate voi olla laadukas ja vastuullinen, mutta yhtä hyvin korkea hinta voi tarkoittaa ainoastaan sitä, että brändi saa tuotteen myyntihinnasta isomman siivun.

– Ei pitäisi miettiä, miksi vastuulliset vaatteet ovat kalliita, vaan miksi vastuuttomat ovat niin halpoja. Halpavaatteissa ei näy vaatteen todelliset kustannukset ympäristölle ja niitä valmistaville ihmisille.

7. Yksilö voi edistää eettistä vaatetuotantoa kulutusvalinnoillaan.

– Kyllä ja ei. Sillä on merkitystä, mihin rahansa laittaa. Jos ostaminen on ainut tapa vaikuttaa, mennään kuitenkin metsään. Kuluttamalla ei voida ratkaista vaateteollisuuden ongelmia, koska nimenomaan kuluttaminen on se ongelma.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 26. syyskuuta kello 23:een saakka.

Lue myös:

Ahdistaako paluu hikisiin toimistovaatteisiin? Tyyliekspertit antavat armoa, sillä korona on muuttanut myös pukukoodia

Mukavuuden vallankumous alkoi korsettien poistumisella, mutta nykyinen massatuotanto pilasi kaiken – Millainen on tulevaisuuden mukava ja ekologinen vaate?

Reetta Pellikka, 28, hurahti neulomiseen, ja nyt hänet tunnetaan somessa helpoista skandineuleistaan – hitaan muodin arvot opetti oma mummo