1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. historia

Myyttisen kuningas Arthurin hovista riittää yhä uutta kerrottavaa – arkistolöytö vie lähemmäksi Merlin-velhon juuria

Keskiaikaisten kirjojen kansipapereissa oli säilynyt poikkeuksellisen varhainen versio Merlinin suhteesta Järven neitoon, ja Arthurin kiveksi kutsuttu rakennelma osoittautui arkeologisissa kaivauksissa vanhemmaksi kuin Stonehenge.

Britannian lounaiskulmalle Cornwallin rannikolle kuusi vuotta sitten pystytetty kuningas Arthurin pronssipatsas sai tekijältään Rubin Enyonilta nimeksi Gallos. Korninkielinen sana tarkoittaa valtaa ja voimaa. Kuva: Peter Brogden / Alamy / AOP

Kuningas Arthur piti nyky-Britannian lounaiskulmalla Cornwallissa 500-luvulla hovia, josta on riittänyt muisteltavaa puoleksitoistatuhanneksi vuodeksi, niin takkatulien ääreen kuin meidän päiviemme kirjoihin, elokuviin ja tv-sarjoihin.

Vaikka Arthuria, hänen velhoaan Merliniä ja muuta väkeään ei historioitsijoiden mukaan oikeasti ollutkaan, hyvä tarina on aina hyvä tarina. Bristolin (siirryt toiseen palveluun) ja Durhamin (siirryt toiseen palveluun) yliopistoissa tutkittu uusi arkistolöytö tuo siihen lisää maustetta.

Arthurista kirjoitettiin ensimmäisen kerran 800-luvulla. Silloin häntä kuvailtiin sotapäälliköksi. Maagisilta voimiltaan mahtava Merlin, Arthurin neuvonantaja, tuli tarinaan vasta myöhemmin.

Merlin on päähenkilö seitsemässä keskiaikaisen käsikirjoituksen sivussa, jotka löytyivät toissa vuonna Bristolin keskuskirjastosta aivan sattumalta. Sivut oli käytetty 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa materiaalina kirjansidonnassa.

Vanhaksi ranskaksi kirjoitettu teksti kuuluu 1200-luvun alussa Ranskassa laadittuihin proosakertomuksiin Arthurista ja hänen hovistaan.

Osa tekstistä oli kulunut lähes olemattomiin, mutta sekin oli lopulta luettavissa ramanspektroskopian ansiosta. Sähkömagneettisen säteilyn sirontaan perustuvalla menetelmällä pystytään havaitsemaan yksittäisetkin värimolekyylit.

Merlinin nimi käsikirjoituksessa. Kuva: Bristolin yliopisto

Paleografiset käsiala-analyysit ja lingvistiset tutkimukset osoittivat, että teksti oli peräisin Pohjois- tai Koillis-Ranskasta vuosien 1250 ja 1275 väliltä. Kirjoittajia näyttää olleen kaksi, mahdollisesti mestari ja hänen oppilaansa, sanovat tutkijat.

Tiede auttoi myös musteen koostumuksen jäljille. Teksti oli infrapunavalossa tummaa, mikä osoitti sen olevan noesta tehtyä lamppumustaa, selittää tutkimusta johtanut professori Leah Tehter. Tavallisempaa olisi ollut jauhaa mustetta varten väriomenoita eli tammen parkkihappoisia äkämöitä.

– Ehkä he ottivat sitä materiaalia, mitä heidän työpajansa liepeiltä oli saatavissa, Tehter tuumii.

Kopioitu teksti on vain 25–50 vuotta vanhempi kuin alkuperäinen, Suite Vulgate du Merlin. Englannissa tehdyksi löydöksi sivut ovat poikkeuksellisen varhaisia, vain yhden sukupolven päässä alkulähteestään, iloitsee Tehter.

Käsialatutkimus auttoi selvittämään myös, milloin käsikirjoitus oli ylittänyt Englannin kanaalin: joku 1300-luvun alkupuolen englantilainen oli lisännyt marginaaliin oman huomautuksensa ajalleen ja paikalleen tyypillisellä käsialalla.

Kun sivut pantiin oikeaan järjestykseen, tarina alkoi siitä, miten Arthur ja Merlin sekä Gawain ja muut pyöreän pöydän ritarit valmistautuvat taistelemaan kuningas Claudasia vastaan. Viimeisellä sivulla Merlin palaa lumoojattaren luota sittenkin Arthurin luo.

Käsikirjoitus päätyi ensin Cambridgeen tai Oxfordiin, ja aikaa myöten siitä tuli jätettä – ehkä siksi, että Arthurin legendasta alkoi olla saatavillla englanninkielisiä ja moderneja eli painettuja versioita.

Hyvää materiaalia ei kuitenkaan ollut tapana heittää hukkaan. Se kelpasi kirjoihin etu- ja takakannen sisäpaperiksi, tässä tapauksessa ranskalaiseen filosofiseen teossarjaan.

Bristolin kirjastoon kirjat ja niihin vuosisadoiksi unohtunut salaisuus päätyivät luultavasti lahjoituksena 1600-luvulla. Sivujen löytyminen saa Tehterin päättelemään, etteivät ne ole ainoat Bristolin keskuskirjaston harvinaisten teosten osastolla.

Tällaisenakin Merlin on nähty: vuonna 1963 Disney-elokuvassa Miekka kivessä Merlin auttaa nuorta Arthuria osoittamaan, että tämä on kuningasainesta. Kuva: Walt Disney Pictures / Everett Collection / AOP

Millaisia eroja vanhassa käsikirjoituksessa sitten on verrattuna uudempiin? Pieniä mutta merkittäviä, vastaavat tutkijat.

Etenkin taistelukohtaukset ovat yksityiskohtaisempia, ja kun Merlin linjaa taistelujen strategiaa Arthurin joukkojen neljälle johtajalle, he poikkeavat tarinan myöhemmistä ja paremmin tunnetuista versioista.

Uudet versiot kertovat, että Arthurin vihollinen kuningas Claudas haavoittui reiteensä, mutta vanhassa versiossa vamman kohtaa ei mainita. Lisäys ei ole merkityksetön: reisivammoja käytettiin usein vertauksena impotenssista tai kastraatiosta.

Toinen esimerkki siitä, miten tarina näyttää aikaa myöten muhevoituneen, on Merlinin rakastuminen lumoojatar Vivieneen. Vanha versio on senkin suhteen hillitympi.

Siinäkin Merlinin kerrotaan kyllä viipyneen Vivienen lumoissa viikon mutta vastustaneen hänen seksuaalista vetovoimaansa. Myöhemmin sen sijaan alettiin kertoa Vivienin vietelleen Merlinin, vanginneen hänet ja jättäneen hänet lumottuna kuolemaan.

Vivienista tuli niissä versioissa yksi Järven neidoista.

Brittitaitelija Eleanor Fortescue-Brickdalen viime vuosisadan alussa maalaama näkemys Merlinistä ja viettelevästä Vivienista. Kuva: Artepics / AOP

Toinen kuningas Arthurin legendaan liittyvä tuore tutkimus kertoo, että keskiajalta asti Arthurin kiveksi kutsuttu kivirakennelma on varhaisempi kuin on luultukaan. Viiden ja puolen vuosituhannen ikäisenä se on vanhempi kuin Stonehenge.

Manchesterin (siirryt toiseen palveluun) ja Cardiffin (siirryt toiseen palveluun) yliopistojen kaivauksissa Herefordshiressä, Englannin ja Walesin rajamailla, kävi ilmi, että hautamonumentti liittyy miltei kilometrin päässä sijaitseviin "kuolleiden saleihin". Ne löytyivät viime vuosikymmenellä.

Kaivauksia tuolloinkin johtaneen Manchesterin yliopiston professorin Julian Thomasin mukaan alue on mitä ilmeisimmin ollut poliittisesti tai hengellisesti tärkeä jo neoliittisen kivikauden alussa, jolloin Arthurin kiven tilalla oli turpeesta kasattu kumpu.

Alueen monet rakennelmat viittaavat siihen, että sinne tultiin kokouksiin ja juhlimaan. Paikka säilytti merkityksensä vuosisatojen ajan, Thomas lisää.

Yhdessä kivessä olevien kuoppien väitetään syntyneen, kun Arthur polvistui rukoilemaan. Toisen legendan mukaan ne ovat hänen tappamansa jättiläisen kyynärpäiden painaumat.

Rakennelmassa on yhdeksän pystykiveä ja niiden päällä poikittain 23-tonninen kivenjärkäle. Alla on hautakammioon johtava käytävä. Merkkejä vainajista ei kuitenkaan ole löytynyt.

Monelle suomalaisellekin rakennelma on tavallaan tuttu: Kirjailija C. S. Lewis käytti sitä Narnia-sarjassaan Velho ja leijona -kirjan kivialttarin esikuvana.

Aslan-leijonan kuolema alttarilla on satua ja kuningas Arthur on legendaa, mutta todellistakin historiaa kivi on todistanut myös esihistorian jälkeen.

Alueella ottivat yhteen ritarit niin sanotussa ruusujen sodassa 1400-luvulla, ja kuningas Kaarle I joukkoineen pysähtyi kivellä aterialle Englannin 1600-luvun sisällissodassa.

Vuoden 3700 eaa. paikkeille ajoitettu Arthurin kivi katselee kukkulan huipulta Dorstonin kylän läheltä kohti Walesin Mustia vuoria. Kuva: Manchesterin yliopisto

Kuolleiden salit olivat kolme hyvin suurta hirsirakennusta, jotka poltettiin tahallaan, ehkä siksi, että paikallinen päällikkö oli kuollut. Tilalle kasattiin kolme hautakumpua. Vastaavia hirsirakennusten jäänteitä samalta ajalta on löydetty myös Manner-Euroopasta.

Arthurin kiven alkuperäinen turvekumpu oli ollut puupaalujen tukema ja hyvin samanlainen kuin kuolleiden salien keskuskumpu, tutkijat kertovat. Paalujen lahottua kumpu romahti ja paikalle pystytettiin kivimonumentti. Aikaa oli kulunut parisataa vuotta.

Samaan aikaan alueelle tehtiin puupaalujen reunustama polku. Ilmakuvista on yhä hahmotettavissa, miten se suuntasi Walesiin, kohti Skirrid- ja Garwayvuorten välistä solaa. Sinne on matkaa 20 kilometriä.

Tutkijoiden mukaan paaluilla on täytynyt olla merkitystä aikalaisille tärkeän matkareitin viitoittajina. Ehkä matkanpäässä oli saatavilla jotakin arvokasta raaka-ainetta, ehkä siellä asui liittolaisyhteisö, tai kenties merkitys oli hengellinen, Thomas puntaroi LiveScience (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä.

Toinen päätutkijoista, Cardiffin yliopiston professori Keith Ray, puolestaan miettii yliopistonsa verkkosivulla, onko myös Arthurin kiven alla merkkejä poltetusta hirsirakennuksesta. Sen hän toivoo selviävän, kun kaivaukset rakennelman liepeillä jatkuvat ensi kesänä.

Lue myös:

Kuningas Arthurin linnassa syötiin turkkilaisista kulhoista ja juotiin espanjalaisista laseista