1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kannabiksen laillistaminen

Matti Mörttisen kolumni: Kannabis – aika valita pienemmän pahan tie

Päätöksiä tehdään tutkitun tiedon pohjalta, paitsi silloin kun pinttyneet asenteet ja ennakkoluulot ajavat ohi. Tämä koskee myös kannabista, kirjoittaa Mörttinen.

Suomalainen huumekeskustelu on kohta kuin Nato-väittely.

Poliitikot vastustavat kannabiksen laillistamista, koska uskovat äänestäjien kavahtavan sitä. Aivan samoin kuin sotilaallista liittoutumistakin karsastetaan.

Todellisuus kuitenkin on tekemässä vanhoihin asenteisiin perustuvista linjauksista romua.

Turvallisuuspolitiikassa realismiin on reagoitu menemällä niin lähelle läntistä liittoutumista kuin on mahdollista liittymättä jäseneksi.

On luotu ”töpseli seinään” -valmius. On rakenneltu niin sanottu Nato-optio, joka syvemmässä tarkastelussa on yhtä looginen häkkyrä kuin Tampereella aikoinaan keksitty hajautettu matkakeskus.

Seuraavaan hallitusohjelmaan voisikin kirjata sosiaali- ja terveyspuolelle kannabisoption.

Eli edetään kohti realistista ja toimivaa päihdepolitiikkaa, mutta sallitaan miedoimpien huumeiden kauppa ja muu kuin lääkekäyttö ehkä joskus sitten, jos ja kun tuntuu siltä, että kukaan ei putoa eduskunnasta sen seurauksena.

Jo vuosikymmenet on ollut selvää, että huumeiden nykyisen kriminalisoinnin suurin voittaja on järjestynyt rikollisuus.

Ihan niin kuin kieltolain suurimpia hyötyjiä olivat Algoth Niska ja muut pirtua pikaveneillä Suomenlahden yli salakuljettaneet sankarit.

Poliisilla on parempaakin tekemistä kuin kannabispuskien kotikasvattamoiden kyttääminen.

Sankareitahan heistä on tehty nykytodellisuudessa. Jonain päivänä samaa sankaruusviittaa soviteltaneen tämän päivän tötsytrokareiden niskaan.

Jo vuosikymmenet on myös ollut selvää, että poliisilla on parempaakin tekemistä kuin kannabispuskien kotikasvattamoiden kyttääminen.

Jo vuosikymmenet on ollut selvää, että huumeriippuvaisen on helpompi hakeutua hoitoon, jos ei tarvitse pelätä sen johtavan rangaistustoimiin.

Yksinkertaistaen: laillinen kannabisbisnes olisi pienemmän pahan tie.

Ja huomatkaa siis sana ”paha”. Huumeet ja niiden jatkuva käyttö ovat pahasta. Alkoholi ja sen jatkuva käyttö on pahasta.

Tupakasta nyt puhumattakaan.

Mutta eri myrkkyihin suhtautuminen on nyky-Suomessa kovin riippuvaista siitä, mitkä kansankerrokset eli luokat niitä mitenkin runsaasti käyttävät.

Tupakka on yhä enemmän köyhien ja kouluttamattomien pahe (siirryt toiseen palveluun). Sitä on sujuvaa rajoittaa asteittain niin, että se ajautuu marginaaliin. Viinalla lotrataan paremmissakin piireissä. Sen saatavuus on koko ajan parantunut, ja hintakin pysynyt käytännössä kohtuullisena.

Käyttö painottuu nuoriin suomalaisiin. Ja nuoret äänestävät laiskemmin kuin vanhat. Sen poliitikko toki tietää.

Kannabiksen käytön sosiaalisia rakenteita on vaikea tunnistaa. Aineen laittomuus on siihenkin osasyy. Selvää on toki se, että käyttö painottuu nuoriin suomalaisiin.

Ja nuoret äänestävät laiskemmin kuin vanhat. Sen poliitikko toki tietää.

Olin 1970-luvulla useissa amerikkalaisissa nuorten kotibileissä. Sain ”crazy Finn” -lisänimen maisteltuani raakaa vodkaa. Paikalliset ryystivät kaljaa – ja polttivat pilveä.

En poltellut. Jos olisin niin tehnyt ja jäänyt kiinni, vaihto-oppilaskauteni olisi päättynyt saman tien.

En ole ajatellut ryhtyä pössyttelemään vanhoilla päivillänikään, vaikka kannabis laillistettaisiin. Eräs aikuinen kollega kertoi aikoinaan saaneensa Amsterdamissa marihuanakokeilusta niin ahdistavan olon, että pelkäsi henkensä puolesta.

Kannabikseen liittyy pieni psykoosiriski, jos käyttäjällä on siihen alttius (siirryt toiseen palveluun). Harvoilla on. Tuskin juuri minulla riskiä on, mutta en välitä ottaa selvää.

Riskejä, etenkin pienen pieniä, liittyy kaikkeen inhimilliseen. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Rokotuksissakin on riskejä. Rokotukset kuitenkin otan, koska riskit on tutkittu ja ottamatta jättämisen riskit ovat monituhatkertaiset.

Päätöksenteon on hyvä perustua tutkittuun tietoon. Niin sanovat poliitikotkin, ainakin jos ollaan tekemisissä uuden ja yllättävän vaaran, vaikkapa koronapandemian kanssa.

Äänestäjien oletettujen mielipiteiden myötäily tuo vaaleissa paremman tuloksen.

Mutta annas olla, kun eteen tulee ikiaikaisilla asenteilla ja ennakkoluuloilla marinoitu aihe. Silloin poliitikko osaa laskea.

Laskutoimituksen tulos on, että äänestäjien oletettujen mielipiteiden myötäily tuo vaaleissa paremman tuloksen kuin tutkittuun tietoon ja avoimeen pohdintaan turvautuminen.

Onneksi kansa aina joskus kasvattaa edustajiaan. Näin kävi, kun avioliitto tasa-arvoistettiin viime vuosikymmenellä.

Uusia opintoviikkoja voi poliitikoille olla vielä luvassa. Ainakin pari sopivaa aihetta kurssikokonaisuuksiksi on jo tarjolla opetussuunnitelmiin.

Matti Mörttinen

Kirjoittaja on pirkanmaalainen tietokirjailija ja toimittaja, joka ei ainakaan vetänyt henkeen.

Kolumnista voi keskustella 29.9. klo 23:00 asti.

Lue aiheesta lisää:

Päivi Happonen: Milloinkahan joku keksii ehdottaa, että heroiinia pitäisi saada lähikaupasta?

Analyysi: Vihreät perustelee kannabiksen laillistamista haittojen ehkäisyllä – aloite haiskahtaa eliitin ohituskaistalta suosikkipäihteelle