1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kuolema

Kuolemasta voi puhua etukäteen – 7 kysymystä ja vastausta siitä, miten läheisen kuolemaan voi valmistautua

Kuolemasta puhuminen voi helpottaa sekä käytännön järjestelyjä että auttaa surutyössä. Kysyimme asiantuntijoilta, millaisia asioita kannattaa tehdä ennen läheisen ihmisen kuolemaa.

Hautajaisjärjestelyissä tulee noudattaa kuolleen omia toivomuksia. Kuva: Marja Väänänen / Yle

Kuolemasta puhuminen on vaikeaa. Usein se kannattaa kuitenkin ottaa puheeksi kuolevan läheisen kanssa. Esimerkiksi hautajaisten järjestäminen on helpompaa sekä surun että käytännön kannalta, jos niistä on keskusteltu etukäteen.

Kokosimme tähän juttuun asioita, joita on hyvä ottaa huomioon hautajaisten järjestämisen ja surutyön kannalta.

Juttua varten on haastateltu Itä-Suomen yliopiston vanhuusoikeuden professori Anna Mäki-Petäjä-Leinosta sekä psykologi ja psykoterapeutti Soili Poijulaa. Lisäksi lähteenä on käytetty Itä-Suomen yliopiston tutkimusta Funeral Wills and the Autonomy of a Dying Person: Experiences of Older People in Palliative Care and their Carers.

1. Pitääkö hautajaisista olla kirjalliset ohjeet?

Hautaustoimilain mukaan hautajaisissa tulee lähtökohtaisesti kunnioittaa kuolleen omia toivomuksia ja katsomusta. Toiveet voivat liittyä esimerkiksi siihen, haudataanko vai tuhkataanko ruumis ja mihin kaupunkiin tai hautausmaahan vainaja haudataan.

Yksilöllisethautajaiset ovat yleistyneet viime vuosina. Ihminen voi esimerkiksi esittää toivomuksia, mitä kappaleita hautajaisissa lauletaan ja ketä hautajaisiin osallistuu. Käytännössä toiveet voivat olla niin yksityiskohtaisia kuin itse haluaa: osa esittää toiveita jopa tarjoiluille.

Toiveiden kirjoittaminen ylös voi helpottaa omaisten stressiä ja vähentää epäselvyyksiä. Yleisintä on kuitenkin se, että toiveet kerrotaan suullisesti eli niistä keskustellaan omaisten kanssa.

2. Voiko kuoleva päättää hautajaisista mitä tahansa?

Hautajaistoiveillekin on rajansa. Esimerkiksi tuhkia ei voi ripotella useampaan eri paikkaan, ja ripottelulle tarvitaan maanomistajan lupa.

Laki vaatii hautajaisilta myös arvokkuutta ja vainajan kunnioittamista. Jos kuolleen ihmisen toive ei ole kunnioittava, sitä ei voi toteuttaa toiveesta huolimatta. Tällaisia tilanteita esiintyy kuitenkin harvoin.

3. Miten kuoleman voi ottaa puheeksi?

Hautajaisista puhuminen helpottaa paitsi käytännön järjestelyjä, myös surutyötä. Tutkimuksessa puhutaan ennakoivasta suremisesta, jonka on todettu joskus helpottavan kuolemanjälkeistä aikaa.

Läheisen kuolemasta kannattaa puhua kuolevan ihmisen ehdoilla. Usein hautajaisista tai muista käytännön asioista puhuminen voi olla kuolevalle yllättävänkin helppoa. Keskustelun voi aloittaa kysymällä ihan konkreettisia kysymyksiä, kuten keitä hän haluaisi kutsua hautajaisiin.

Myös hyvien muistojen muisteleminen on usein kuolevalle tärkeää. Niistäkin voi aloittaa keskustelun.

4. Kuollut läheinen ei puhunut hautajaisistaan eikä jättänyt kirjallisia ohjeita. Mitä tehdä?

Jos kuollut ei ole ilmaissut tahtoaan kirjallisesti tai suullisesti, hautajaisissa on noudatettava kuolleen oletettua tahtoa. Silloin pitää miettiä sitä, mitä ihminen olisi saattanut itse toivoa. Sen voi päätellä esimerkiksi siitä, kuuluiko hän johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

5. Kuollut läheinen ei kuulunut kirkkoon, mutta ei ollut ateistikaan. Omaiset haluaisivat hänelle kirkollisen siunauksen. Voiko sellaisen järjestää?

Joissain tilanteissa voi. Lähtökohtaisesti kuolleen oletettua tahtoa ja vakaumusta pitää kunnioittaa eli uskonnottomuus pitää huomioida.

Toisaalta kaikkien hautajaisjärjestelyiden ei tarvitse olla juuri sitä mitä kuollut olisi toivonut, vaan riittää, ettei hän olisi niitä vastustanut. Jos esimerkiksi tiedetään, että kuollut ei välittänyt siitä miten hänet haudataan, voidaan ottaa huomioon myös omaisten toiveet.

Usein myös nimenomaan toivotaan, että hautajaiset olisivat omaisten tahdon mukaiset. Sekin on vainajan toive, joka tulee huomioida.

6. Kuka päättää, miten hautajaiset järjestetään? Mitä jos läheiset ovat keskenään eri mieltä järjestelyistä?

Lain mukaan hautajaisjärjestelyistä päättää ensisijaisesti kuolleen nimeämä henkilö. Jos sellaista ei ole, päätöksen tekevät puoliso ja lähimmät perilliset tai, jos heitä ei ole, muut läheiset. Jos heitäkään ei ole, päätösvastuu siirtyy vainajan kotikunnalle.

Joskus hautajaisjärjestelyissä voi syntyä riitaa siitä, mitä vainaja olisi toivonut. Tutkimusten perusteella esimerkiksi uusperheissä järjestelyt voivat aiheuttaa usein kitkaa.

Jos yksimielisyyteen ei päästä, riidan ratkaisee viime kädessä käräjäoikeus.

Haudan paikan valitseminen voi aiheuttaa kitkaa, jos ei esimerkiksi tiedetä, mille paikkakunnalle kuollut olisi halunnut tulla haudatuksi. Kuva: Arto Loukasmäki / Yle

7. Mitä jos kuoleva ei halua puhua kuolemastaan?

Kuolemasta ei ole pakko puhua. Jos kuoleva ei itse halua siitä puhua, häntä ei voi siihen pakottaa. Silloin asioita voi käydä läpi vaikka muiden läheisten kanssa.

Kaikissa tilanteissa kuolemasta ei kannatakaan puhua. Jos vaikka syöpäsairas lapsi on loppuun asti elämäniloinen, voi miettiä, kannattaako hänen kanssaan kauheasti murehtia kuolemaa etukäteen.

Nykykulttuuriin on alkanut hiipiä ajatus "oikeanlaisesta" kuolemasta, jossa kaikki keskenjääneet asiat pitää käydä sanallisesti läpi ja paketoida kauniisti ennen kuolemaa.

Oikeassa elämässä näin käy harvoin. Jopa saattohoitopotilaan kuolema voi tulla lopulta äkkiä ja yllättäen. Jos kuolemalle on asettanut liikaa vaatimuksia eivätkä ne toteudu, kuolema voi tuntua entistä kipeämmältä.

Kannattaa hyväksyä se ajatus, että kaikkea ei saa aina selvitettyä ennen kuolemaa. Vanhoja kaunoja ei aina anneta anteeksi, eikä hyvästejä ehditä jättää kasvotusten. Se ei tee kuolemasta "huonoa" tai läheisestä epäonnistunutta.

Jos suhde kuolevaan läheiseen on ollut hyvä, hyvästeille tai anteeksipyynnöille ei välttämättä ole edes tarvetta. Hyvät muistot riittävät.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 28.9. kello 23 saakka.

Lue lisää:

Korona säikäytti ihmiset tekemään testamentteja – "Monet menettäneet yöuniaankin", sanoo lakiasiantuntija

Hautakivet voivat olla yhä persoonallisempia – uusi tekniikka auttaa