1. yle.fi
  2. Yle Uutiset
  3. teatteritaide

Suru ei ole aina jaloa – Tunnit, viikot, kuukaudet käsittelee kuolemaa kaikilla inhimillisillä tunteilla

Kansallisteatterin Tunnit, viikot, kuukaudet perustuu kirjailija-ohjaaja Reko Lundánin ja hänen Tina-puolisonsa romaaneihin. Ne kertovat, mitä tapahtuu kun perheen isä saa tietää kuolevansa syöpään ja millaista elämä on kun isä on kuollut. Reko Lundán kuoli aivokasvaimeen 15 vuotta sitten.

Tunnit, viikot, kuukaudet -näytelmän pariskuntaa näyttelevät Petra Karjalainen ja Timo Tuominen. Kuva: Kansallisteatteri

Tarina on pohjattoman surullinen etenkin siksi, että se on totta.

Nelihenkisen perheen kirjailija-ohjaaja isälle selviää, että hänellä on aivokasvain. Hetkellisistä toivonpilkahduksista huolimatta on pian selvää, että syöpä ei parane. Jäljellä on viikkoja tai kuukausia.

Täytyy päättää miten kerrotaan lapsille, täytyy saattaa loppuun taiteellinen työ, täytyy tehdä tiliä eletyn elämän kanssa ja täytyy jättää hyvästit. Täytyy pitää toivosta kiinni, vaikka sitä ei oikeastaan ole, ja lähtijän täytyy lohduttaa sitä, joka jää.

Sitten sen, joka jää, pitää oppia elämään. Kuiluun ei voi pudota, lastenkaan takia.

Timo Tuominen työskenteli aikoinaan paljon Reko Lundánin kanssa. Esitys syntyi Tuomisen ja säveltäjä Jussi Tuurnan aloitteesta. Kuva: Kansallisteatteri

Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto Tunnit, viikot, kuukaudet perustuu kirjailija-ohjaaja Reko Lundánin ja hänen Tina-puolisonsa yhteiseen romaaniin Viikkoja, kuukausia (2006) ja Tina Lundánin kirjaan Ensimmäinen kesä (2008).

Kirjailija-ohjaaja Reko Lundán kuoli aivokasvaimeen 15 vuotta sitten 37-vuotiaana.

Tyhjyys on tärkein lavaste

Vaikka mies pysyy hädin tolpillaan, hän lähtee puolipakolla lenkille metsään. Vaimo yrittää välttää parisuhteen muuttumista hoitosuhteeksi, mutta ei onnistu. Mies menettää sädehoidolle hiuksensa, mutta on turhamaisesti huolissaan lähinnä ulkonäkönsä rapistumisesta.

Mies pelkää vaimon löytävän uuden miehen, huonomman. Vaimo on raivoissaan miehelle, joka ei ymmärrä lohduttaa. Kun vaimo yrittää päästä miehen kuoltua eteenpäin, tulee mies kummittelemaan.

Tunnit, viikot, kuukaudet käsittelee elämän rajallisuutta ja ihmisen avuttomuutta kuoleman edessä. Se ei kuitenkaan vello surussa, vaan käy läpi koko inhimillisten tunteiden skaalan pelkistetysti.

Jussi Tuurna on säveltänyt esityksen laulut. Hän sävelsi aikoinaan paljon musiikkia myös Reko Lundánin näytelmiin. Kuva: Kansallisteatteri

Tarinaa kuljettavat pitkälti Jussi Tuurnan säveltämät laulut. Yhtye on näyttämöllä koko esityksen ajan – samalla näyttämöllä, jolle Reko Lundán teki viimeisen ohjauksensa, jossa näytteli hänen hyvä ystävänsä Timo Tuominen, joka näyttelee nyt kuollutta toveriaan. Esitys syntyi Tuomisen ja Tuurnan aloitteesta.

Ohjaaja Tuomas Rinta-Panttilan mielestä oli alusta lähtien selvää, että esityksestä ei rakenneta spektaakkelia. – Sisältö on itsessään tarpeeksi suurta. Kuva: Esa Fills / YLE
Armi Aavikko -kuunnelmasarjasta tunnettu näytelmäkirjailija Kati Kaartinen halusi kunnioittaa Lundánien alkuperäistä tekstiä ja antaa sille esityksessä tilaa. Kuva: Esa Fills / YLE

Käsikirjoittaja Kati Kaartiselle Lundánien kirjat ovat olleet aina henkilökohtaisesti tärkeitä. Näkökulman pohtiminen tuntui alkuun jopa vähän pelottavalta. Hänestä oli tärkeää, että näyttämöversiossa näkyy alkuperäistekstien tavoin elämän kirjo, ei pelkkä luopumisen tuska.

– Jos teatterilavalla vain keskitytään pöyhimään surua viimeisen päälle, se suru häviää. Tämä taidemuoto on otettava huomioon. Esitys ei mitenkään kiellä tunteita, mutta siinä eletään elämää siinä hetkessä aivan kuin kirjoissa. Jussin ja bändin säveltämät ja minun sanoittamani laulut ovat mielestäni sellaisia suvantokohtia, joissa katsoja saa olla rauhassa niissä tunteissa joissa haluaa olla. Se tuntuu hirveän tärkeältä ja lohdulliselta.

Näyttämöratkaisu on pelkistetty ja näyttelijöitä vain kaksi. Suureen tyhjyyteen ihmisten ylle heijastuu valokuvia pariskunnan yhteisen ajan varrelta. Ohjaaja Tuomas Rinta-Panttilan mukaan tyhjyys on tärkein lavaste.

– Tässä meidän versiossamme on naisen näkökulma, hänen, joka on jäänyt yksin maailmaan. Suuri mittakaava, jonka keskellä on yksi pieni ihminen, tuntui palvelevan tätä teosta hienosti.

Esityksen lavastuksen, videot ja valot on suunnitellut Teemu Nurmelin. Valokuvat pariskunnan yhteisiltä vuosilta ovat tärkeässä roolissa. Kuva: Kansallisteatteri

Mukana kaikki rumatkin tunteet

Vaimon roolin tekevälle TTT:n Petra Karjalaiselle juuri tämän teoksen tekeminen juuri näiden ihmisten kanssa on erityisen koskettavaa.

– Me ollaan Timo Tuomisen kanssa kurssikavereita teatterikoulusta vuodelta 1991, ystäviä 30 vuoden takaa. Ja nyt teemme yhdessä tarinaa aikalaisistamme.

Petra Karjalainen on laulanut Jussi Tuurnan säveltämiä lauluja jo teatterikoululaisena. – Niitä on aivan ihana laulaa. Kuva: Kansallisteatteri

Karjalaiselle Tunnit, viikot, kuukaudet -esityksen teemojen käsittely on ollut hetkittäin raskasta, mutta näytelmän inhimillisyys, toivo ja huumori ovat auttaneet matkalla.

– Se mikä tässä on erityisen hienoa on, että surua tai rakkautta tai huolta toisesta ei kuvata pelkästään jalosti ja ymmärtävästi. Tässä ovat mukana myös kaikki mahdolliset rumat tunteet: viha, inho, pelko, raivo, väsymys. Ne kulkevat koko ajan sen rakkauden ja huolen rinnalla. Se on niin aitoa ja totta ja erityislaatuista, ettei suru ole aina jaloa.

Erityisen ihanaa Karjalaisesta on ollut saada laulaa Jussi Tuurnan säveltämiä lauluja.

– Olen saanut laulaa hänen musiikkiaan teatterikoululaisesta asti. Jussi tekee aina sävellyksiä, jotka kantavat tarinaa ja sanoituksia. Silti ne ovat yllättäviä. Niitä on ihana laulaa. Laulamisen myötä pääsee nopeasti sisälle tunteisiin, laulu menee suoraan sieluun niin, ettei välissä ole mitään.

Tunnit, viikot, kuukaudet siirtyy Tampereen Työväen Teatteriin ensi keväänä.

Pitkästä aikaa pääsee teatteriin, ja tarjolla on harvinaisen kiinnostavia ensi-iltoja – poimimme syksyn tarjonnasta 7 tärppiä