Waltteri-kissan hurja pako: kolme kuukautta ja lähes 80 kilometriä – "Pisin karkumatka, mitä tiedän", sanoo löytöeläinkodin yrittäjä

Karanneet kissat löytyvät yleensä kilometrin säteeltä kotoa muutamassa päivässä tai viikon sisään, kertoo löytöeläinkodin pitäjä Katri Raatikainen.

Waltteri karkasi jo toistamiseen. Kissa on kulkenut molemmilla kerroilla samoille suunnille. Nina Hirsiaho pohtii, mikä kissaa vetää mökiltä etelään. Kuva: Greta Virranniemi

Nina Hirsiahoa itkettää taas, kun hän katselee kissaansa Waltteria. Lemmikki oli kateissa melkein koko kesän.

Waltteri karkasi kesäkuussa perheen mökiltä Uuraisilta ja löytyi kolmen kuukauden kuluttua 74 kilometrin päästä Korpilahdelta.

Waltterin karkumatka oli poikkeuksellisen pitkä sekä kilometreissä että ajassa. Yhtä pitkälle juosseita kissoja tulee Jyväskylän Karajan löytöeläinkotiin harvoin.

– Tämä on pisin karkumatka, mitä tiedän, kertoo yrittäjä Katri Raatikainen.

Mammanpoika lähti omille teilleen

Waltteri on mammanpoika. Se valtaa tuon tuosta omistajansa sylin.

Niin se teki myös 17. päivä kesäkuuta.

Hirsiaho vietti kesäpäivää mökillään lastensa, kahden kissansa ja saksanpaimenkoiransa kanssa. Kaikki vaikutti tavalliselta.

Sitten tapahtui jotain.

Waltteri katosi.

– Jokainen lemmikin omistaja varmaan tietää, millaiset fiilikset on, kun kissa katoaa. Tulee epäusko, suru ja menettämisen pelko, Hirsiaho kuvaa.

Waltteri on luonteeltaan arka ja piiloutui aluksi kameraa sängyn alle. Omistajansa seurassa se on kuitenkin hellyydenkipeä ja puhelias. Kuva: Greta Virranniemi

Hirsiaho aloitti etsinnät heti. Hän veti tonnikalalla hajujälkiä mökille monesta suunnasta ja laittoi grilliin ruokaa haisemaan. Hän lainasi eräältä kyläläiseltä loukun ja pystytti sen lähistölle. Hän laittoi ilmoituksia Facebookiin ja soitti läpi lähialueiden löytöeläinkodit.

Se ei auttanut.

Myrskysäällä pelotti kissan puolesta

Hirsiaholle alkoi kilahdella viestejä somessa. Ihmiset kertoivat nähneensä tuntomerkkeihin sopivan kissan milloin missäkin. Omistaja ampaisi usein yömyöhällä tutkimaan paikkoja, mutta Waltteria ei löytynyt.

– Oli suuri suru ja huoli, onko kissalla kaikki hyvin, Hirsiaho sanoo.

Kesä oli poikkeuksellisen kuuma. Myrskyt runtelivat Keski-Suomea useaan otteeseen. Silloin Hirsiahoa pelotti, miten Waltteri pärjää.

Hirsiaho piti yllä toivoa. Waltteri on luonteeltaan arka, joten kissa kulkee todennäköisesti varovaisesti. Waltteri on myös tottunut ulkoilemaan ja osaa metsästää, joten se saa ruokaa.

Kissa löytyy yleensä kilometrin säteeltä

Waltteri on talsinut yli 70 kilometrin matkansa ilmeisesti kahdessa kuukaudessa, koska kissa on nähty useaan otteeseen Korpilahdella elokuun puolenvälin jälkeen.

– Se on melkein vain kävellyt koko ajan kaksi kuukautta, Katri Raatikainen hämmästelee.

Karanneet kissat löytyvät hänen mukaansa yleensä noin kilometrin säteeltä kotoa.

Raatikainen on pyörittänyt löytöeläinkotia seitsemän vuotta. Sinä aikana hän on kohdannut vain yhden toisen Valtterin kilometrilukemiin omin voimin päässeen karkulaisen. Kissa katosi Petäjäveden suunnilta ja loukutettiin Jyväskylän keskustassa.

Kerran Karajalle saapui kissa paljon kauempaakin, mutta se ei kulkenut matkaa omin avuin. Kissa oli hypännyt autoon Forssassa ja lähtenyt Jyväskylässä pysähdyksen aikana kyydistä.

Omille teilleen lähteneet kissat saadaan Raatikaisen mukaan kiinni yleensä joidenkin päivien tai viikon kuluttua. Ne löytyvät piilosta tai menevät loukkuun.

– Harvemmin ne ovat pidempään karkumatkalla, mutta muutamat kissat ovat olleet monia kuukausia karussa kesällä. Waltteri on tässäkin kärkikamppailussa.

Säikyttikö lentokone tai pyssyjen pauke?

Waltteri katosi nyt toistamiseen.

Kymmenvuotias, leikattu uroskissa on kulkenut koko elämänsä vapaana perheen kotipihassa Petäjävedellä. Kotona se juoksee aina tykö, kun Hirsiaho kutsuu. Se ei ole karannut kotipihasta kertaakaan.

Kolme vuotta sitten Hirsiaho hankki mökin Uuraisilta. Ensimmäisenä mökkikesänä Waltteri katosi ensimmäisen kerran. Kissa oli silloinkin kateissa kolmisen kuukautta ja löytyi syksyllä Jyväskylän Palokasta.

Kesä 2020 meni hyvin. Waltteri ei karannut.

Välivuoden jälkeen pakomatka kuitenkin toistui.

Nina Hirsiaho kiittelee vuolaasti kaikkia, jotka osallistuivat Waltterin etsintöihin. Kuva: Greta Virranniemi

Hirsiaho pohtii, mikä sai kissan karkuteille.

Mökin lähellä liikkuu lentokoneita aika matalalla. Lähellä on ampumarata, josta kuuluu pyssyjen pauketta. Ehkä lentokoneiden tai aseiden äänet säikäyttivät Waltterin. Ehkä syypää olikin perheen oma saksanpaimenkoira, joka älykkäänä osaa avata lukitut ovet.

Hirsiaho miettii sitäkin, minkä takia Waltteri on kulkenut kaksi kertaa samaan suuntaan. Petäjäveden koti ja synnyinpaikka Saarijärvellä ovat toisessa suunnassa.

– Ehkä hän on pyrkinyt kotiin, mutta kompassi on heittänyt.

Seikkailijat karkaavat joka kesä

Kissa on ollut kateissa kaksi viikkoa. Se tekee samanlaisen reissun joka kesä. Ilmoittele, jos se tulee löytöeläinkotiin.

Katri Raatikainen saa aika ajoin tällaisia puheluita. Muutaman päivän päästä omistaja soittaa uudelleen ja kertoo, että kissa on palannut kotiin.

– Jotkut kissat ovat luonnostaan seikkailijoita. Tuntuu, että niiden on pakko käydä joka kesä pitkä reissu, Raatikainen kuvaa

Kissa saattaa kadota myös siksi, että se säikähtää esimerkiksi koiraa tai ilvestä ja säntää karkuun.

Karkumatkan suunnan saattaa määrätä esimerkiksi tuttu reitti tai houkutteleva haju. Toisaalta kissa voi paeta pois pelottavien äänien, kuten lentokentän, luota.

Kissa sähisee loukussa, rauhoittuu heti sisällä

Hirsiaho sinkosi heti työpäivän päätteeksi kohti löytöeläinkoti Karajaa. Pian Waltteri puski jälleen omistajansa käsiä ja kasvoja ja jutteli tuttuun tapaansa. Kyyneleet valuivat omistajan silmistä.

Waltteri oli laihtunut, mutta muuten kunnossa. Edes sen pitkä turkki ei ollut takussa.

– Oli ihana nähdä, että hän muisti minut hyvin ja halusi heti läheisyyttä, Hirsiaho iloitsee.

Waltteri on ottanut erityisen paikan Nina Hirsiahon elämässä. "Sanotaan aina, että ei saisi olla lempieläintä, vaan kaikki ovat yhtä rakkaita. Mutta kyllä Waltteri saattaa vahvasti olla se, jota ei saa ääneen sanoa", omistaja kertoo. Kuva: Greta Virranniemi

Oli perjantai 10. syyskuuta.

Aiemmin päivällä Hirsiahon puhelin oli kilissyt viesteistä. Waltterin näköinen kissa oli pyörinyt useita päiviä vanhemman pariskunnan mökkipihalla, ja nämä olivat ruokkineet sitä lohikeitolla. Lopulta Karajan väki oli loukuttanut kissan mökin luota.

Loukussa Waltteri oli kiukkuinen ja sähisi. Sisällä löytöeläinkodissa kaikki muuttui hetkessä. Kissa oli jälleen kesy ja ihmisrakas.

Reaktio on tyypillinen.

– Loukussa karanneet kissat ovat ihan paholaisia. Kun ne pääsevät sisälle ja saavat ruokaa, lämpöä ja silityksiä, ne muistavat, että tämä olikin kiva juttu. On mahtavaa nähdä, miten asiat loksahtavat kohdalleen niiden päässä, Katri Raatikainen kuvaa.

Loppuuko vapaa ulkoilu?

Nyt Hirsiahon pitää tehdä päätös. Pääseekö Waltteri enää ulkoilemaan vapaasti?

Omistaja on miettinyt aitauksen rakentamista ja valjaissa ulkoilua.

Katri Raatikaisen ohjeet kissanomistajille ovat yksinkertaiset.

– Jos päästää kissansa ulos, on otettava riski, että se saattaa karata. Ainoa keino estää karkaaminen on tehdä siitä mahdotonta. Kissa on joko sisällä tai ulkoilee valjaissa tai häkissä.

Hirsiaho ei vielä ole päästänyt tietoisesti Waltteria ulkoilemaan karkureissun jälkeen, vaikka kissa jonottikin jo pari päivää kotiinpaluunsa jälkeen ovella. Halu pihalle olisi kova, ja pari kertaa kissa onkin päässyt livahtamaan ulos.

– Waltteri on saanut viettää aika lajityypillistä kissanelämää kymmenen vuotta. Jos hänestä tekisi nyt kokonaan sisäkissan, minkälaista elämää se olisi? omistaja pohtii.