Hyppää sisältöön
Mielipide
Tiede

Kari Enqvistin kolumni: Tieteen kvartaali on 25 vuotta eikä bisnesmaailman kolme kuukautta

Mitään absoluuttista mittaria yksittäisen tutkimushankkeen hyvyydelle tai vaikuttavuudelle ei ole olemassa. Sana ”vaikuttavuus” on bisnesmaailmasta lainattu mantra, eikä tiedettä sillä voi mitata, kirjoittaa Enqvist.

Suomen Akatemia on maamme tärkein tieteellisen tutkimuksen rahoittaja. Äskettäin twitter-tietäjien tribunaali on hämmästellyt tuettujen tutkimushankkeiden koukeroisia otsikoita ja tuominnut tutkimukset haaskuuksi.

Vaikutelmaksi on jäänyt, että tutkijat saisivat rahaa kuin turvetuottajat, kättä ojentamalla.

Tutkijat puolestaan ovat huomauttaneet, että kaikkia rahoitushankkeita arvioivat riippumattomat, useimmiten ulkomaalaiset ekspertit, ja että vain pieni osa anomuksista rahoitetaan. Eli asiantuntijoiden parhaimmiksi arvioimat.

Kaikki tämä on totta. Arviointiprosessia on kuitenkin hyvä avata.

Ensinnäkin: esimerkiksi luonnontieteelliset ja yhteiskuntatieteelliset hakemukset eivät kamppaile rahoituksesta keskenään. Niille Suomen Akatemia on varannut omat pottinsa. Kaikkiaan erillisiä rahakirstuja on kolme kappaletta. (siirryt toiseen palveluun)

Toiseksi: kemistit eivät päätä fysiikan rahoituksesta eivätkä kielitieteilijät sosiologian. Arvioitsijat edustavat aina hankkeen kapeahkoa aihealuetta, ja erilaiset muotivirtaukset ovat läsnä valinnoissa. Mikä maailmalla on esimerkiksi sosiologiassa juuri nyt in, heijastuu osin sosiologian hankearviointeihin.

Lisäksi arvioitsijat eivät ole tiedejumalia vaan ihmisiä, joiden henkilökohtaiset mieltymykset tuovat prosessiin tiettyä sattumanvaraisuutta. Mitään absoluuttista mittaria yksittäisen tutkimushankkeen hyvyydelle ei siis ole olemassa.

Luonnontieteissä arviointi on suhteellisen suoraviivaista. Luonnontieteet ovat näet kumulatiivisia: uutta tietoa kasataan vanhan päälle.

Yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä kyse ei aina ole pelkästään tieteen tulosten lisääntymisestä. Usein tärkeä on myös uusi näkökulma: asioita valotetaan uudelta kantilta. Tästä on kysymys on vaikkapa silloin, kun esille nostetaan naisnäkökulmaa.

Tutkimusalat elävät orgaanisesti. Vuosien kuluessa osa muuttuu mielenkiinnottomaksi, kun tutkijoiden katse suuntautuu uuteen eturintamaan. Esimerkkinä vaikkapa atomifysiikka: se oli vielä reilut puoli vuosisataa sitten kuuma aihe, mutta nyt sen ovat syrjäyttäneet alkeishiukkasfysiikka ja kosmologia.

Tämä on tieteen itsekorjautuvuutta. Vaikka tutkimus joskus hairahtuisikin harhapoluille, tiede ottaa pian uuden kurssin.

Mistä sitten tietää, mitä pitäisi rahoittaa? Kun twitter-kansa yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajan Atte Jääskeläisen säestämänä penää etukäteen selvityksiä tutkimushankkeiden vaikuttavuudesta, mitä vastata?

Eräs tapa on ajatella tutkimushankkeita startup –yrityksinä.

Valtaosa startupeista on muutaman vuoden jälkeen konkurssissa. Vastaavasti monien tutkimushankkeiden ainoa tulema on, että tämäkin nyt sitten tiedetään, mutta pitkän päälle so what.

Kuten startupeissa, jotkut tutkimushankkeet onnistuvat kuitenkin avaamaan polun, joka vie kohti läpimurtoja. Pieni osa kasvaa ja vahvistuu kuin tammen taimi. Esimerkkinä vaikkapa Suomessa korkealle kansainväliselle tasolle noussut ja ilmastonmuutoksen kannalta tärkeä aerosolifysiikka.

Kuka opetusministeriön jääskeläisistä olisi vuosikymmeniä sitten uskonut sen vaikuttavuuteen? Tässä näyttäytyy se tärkeä ero: tieteen kvartaali on 25 vuotta eikä liike-elämän kolme kuukautta. Eikä kenenkään kristallipallo näe niin kauas tulevaisuuteen.

Startup –yrityksiä myydään taivaanrantoja ruusuiseksi värittävällä paskapuheella, joka ei aina kunnioita edes fysiikan lakeja. Sana ”vaikuttavuus” onkin bisnesmaailmasta lainattu mantra. Toivon todella, ettei tiedehankkeita jouduttaisi perustelemaan samalla teeskennellyllä potaskalla.

Tieteen ympärillä käyty keskustelu painottaa, että sen popularisointiin on panostettava enemmän. Tutkijoilta toivoisi tiettyä nöyryyttä suurta yleisöä kohtaan. Kun esimerkiksi tulin kerran kysyneeksi, mitä intersektionaalinen feminismi oikeastaan tarkoittaa, minua kehotettiin katsomaan googlesta.

Ei siis näin. Jos tieteentekijät eivät puolusta omaa tonttiaan, ei sitä tee kukaan muukaan. Jopa tiedemyönteisyydellään rehentelevä hallitus (siirryt toiseen palveluun) oli valmis heittämään Suomen Akatemian rekan alle ja perui suunnitelmansa vastasyntyneen älämölön ansiosta. (siirryt toiseen palveluun)

Mieleeni tuli silloin Kari Suomalaisen vanha pilapiirros. Siinä hallitus oli määrännyt, että köyhän perheen piti ottaa pieneen hellahuoneeseensa vuohi. Sitten ukaasi peruttiin, ja perhe huokasi: Kyllä meillä on hyvä hallitus.

Tähän ansaan ei kannata langeta. Vuoden 2023 tiederahoitus on edelleen täysin auki.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Kolumnista voi keskustella 30.9. klo 23.00 saakka.

.
.