Työehtoneuvotteluissa väännetään jälleen kättä – liipasimella voivat olla sauna- ja yölisät, tässä 7 huomiota, jotka jokaisen on hyvä tietää

Metsä- ja teknologiateollisuus ovat matkalla kohti yritys- ja liiketoimintakohtaista sopimista. Työntekijäpuoli pelkää, että se johtaa palkka-aleen, työnantajan mielestä meneillään on kehitys, joka takaa hyväpalkkaisten töiden pysymisen Suomessa.

Lisät ovat yksi syksyn työehtoneuvottelujen kuuma peruna, etenkin paperiteollisuudessa. Lisiä on paljon myös hoitotyössä ja ammateissa, joissa on oltava töissä ympäri vuorokauden. Kuva: Antti J. Leinonen

Metsä- ja teknologiateollisuudessa ollaan aloittelemassa työmarkkinakierrosta riitaisissa tunnelmissa. Uutta on se, että molemmilla aloilla työnantaja haluaa edetä kohti yritys- ja jopa liiketoimintakohtaista sopimista. Isot vientialat työllistävät yhteensä 360 000 suomalaista, joten kyse ei ole pikku jutusta. Uusi toimintatapa voi levitä myös muille aloille. Tässä seitsemän huomiota tämän hetken työmarkkinatilanteesta.

1. Yritykset haluavat sopia työehdoista yrityskohtaisesti.

Alkon myyjät, lennonjohtajat, Kansallisoopperan henkilökunta, muun muassa heillä on jo nyt yrityskohtaiset työehtosopimukset. Suomen 280 työehtosopimuksesta neljännes on talokohtaisia. Ne on tehty valtakunnallisten työntekijäjärjestöjen eli ammattiliittojen kanssa, ja niitä kutsutaan tesseiksi.

Metsäteollisuus ry. ei enää tee tessejä ammattiliittojen kanssa, vaan haluaa siirtää neuvottelut yritysten ja henkilöstön välillä käytäviksi. Silloin lopputuloksena ei välttämättä ole tes vaan uudella tavalla kirjoitettu, lavennettu työsopimus. Metsäjätti UPM:ssä halutaan mennä vieläkin pidemmälle: työehdot pyritään räätälöimään liiketoimintakohtaisesti.

Muutos on iso ja voi yleistyessään mullistaa sen miten ja kuka suomalaisten työehdoista tulevaisuudessa päättää.

2. Yrityskohtainen työsopimus on tessiin verrattuna torso.

Sopimus, jonka yritys tekee työntekijöidensä kanssa ei ole työehtosopimus, se on työsopimus.

Työehtosopimuksessa eli tessissä työntekijöitä edustaa rekisteröity työntekijöiden yhdistys, esimerkiksi Paperiliitto. Siksi siinä voi sopia vaikkapa loman sijoittumisesta, työajasta tai sunnuntaityöstä toisin kuin laki määrää. Pelkässä työsopimuksessa lakien määräykset sitovat osapuolia huomattavasti tiukemmin.

Yrityksen kannalta siirtyminen pelkästään omien työntekijöiden kanssa tehtäviin työsopimuksiin muuttaa pelin hengen täysin. Työnantajan paletti joustoihin kaventuu. Parhaillaan käytävissä metsäteollisuuden neuvotteluissa tämä on tullut yllätyksenä usealle firmalle.

Toisaalta moni näkee, että joustoja ei ole käytetty tähänkään asti, koska ammattiyhdistysliike on ollut jarrumiehenä.

3. Metsäteollisuuden irtiotto on yritys murtaa nykyinen järjestelmä.

Ammattiliitoilla on pelissä paljon. Syksyn työmarkkinaneuvottelut voi halutessaan nähdä tämän valtataistelun ensimmäisenä näytöksenä. Metsäteollisuus ry:n lisäksi myös Teknologiateollisuus ry on luopunut työehtosopimustoiminnasta.

Se tosin perusti elokuussa erillisen yhdistyksen, johon liittymällä yritykset voivat tulla tes-pöytään. Toistaiseksi jäsenyyttä on hakenut 400 alan 1600 yrityksestä. Tällä viikolla osallistumisestaan ilmoitti verkkoyhtiö Nokia (siirryt toiseen palveluun).

Miksi vientiteollisuuden etujärjestöt sitten irtautuivat työehtosopimuksista vaikka niiden valta ja sopimisen mahdollisuudet kapenivat?

Siksi, että työnantajan mielestä työehtoihin ei ole tullut tarpeeksi joustoja nykyisessä järjestelmässä, jossa valtakunnallisilla ammattiliitoilla on tes-monopoli.

Ja vaikka tavoite työehtojen yrityskohtaisesta räätälöinnistä ei vuodessa tai kahdessa edistyisi, työnantajilla on aikaa odottaa.

4. Se mikä toimi 1970-luvulla, ei toimi enää.

Kun suomalaista työmarkkinajärjestelmää rakennettiin lauantai oli työpäivä, kaupat kiinni sunnuntaisin, eikä huoltoasemilla myyty olutta.

Nykyiseen verrattuna elettiin kuin hidastetussa filmissä. Työlainsäädännön tavoitteena oli heikomman, työntekijän, suojelu.

Koska maailma on muuttunut, myös työehdot olisi päivitettävä 2020-luvulle, ajattelee työnantaja. Esimerkiksi yleiskorotukset, jotka tulevat kaikille kuin manulle illallinen, ovat sen mukaan omiaan tuhoamaan tuottavuutta.

Ay-liike puolestaan maalaa uhkakuvia kierteestä, jossa työehtosopimuksilla saavutetut edut murenevat, työntekijän suoja ohenee ja halpatyö lisääntyy. Se pelkää, että liipasimella voivat olla lomarahat, palkallinen sairausloma tai alakohtaisesti sovitut, lakia pidemmät vuosilomat.

5. Samalla palkalla enemmän työtä?

Teollisuudessa lisät ovat kuuma peruna ja ne muodostavat ison osan työntekijän palkkapussista, paperiteollisuudessa jopa kolmanneksen.

Lisiä maksetaan paljon myös päivystäville lääkäreille sekä monilla naisvaltaisilla hoiva- ja palvelualoilla, joilla töitä tehdään kellon ympäri.

Ylen tietojen mukaan metsäteollisuuden neuvotteluissa osapuolia hiertävät esimerkiksi nk. sauna- eli lauantailisät sekä yövuoro- ja palvelusvuosilisät.

Metsäjätti UPM ei ole vielä aloittanut neuvotteluja työehdoista, mutta on kertonut, ettei tavoittele vuosiansion laskua. Työntekijäpuolen mukaan se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: lisää työntunteja.

6. Työajan pitäisi joustaa, mutta esteenä on luottamusmieslukko.

Monet yritykset haluaisivat neuvotella vaikkapa työajasta tai palkankorotuksista suoraan työntekijöiden kanssa ilman pääluottamusmiestä, jonka moni näkee liiton etäpäätteenä. (siirryt toiseen palveluun)

Niin kutsuttu luottamusmieslukko tarkoittaa, ettei asioista voida sopia ilman luottamusmiestä, jota kaikissa yrityksissä ei edes ole.

Ay-liikkeen mielestä luottamusmieslukon poistaminen tarkoittaisi työnantajan yksipuolista sanelua. Se pelkää, että pahimmassa tapauksessa palkankorotukset menisivät pomojen suosikeille.

7. Onko käynnissä ideologinen taistelu?

Ay-liikkeen valta perustuu joukkovoimaan. Mitä tapahtuu solidaarisuudelle, jos kaikilla on erilaiset sopimukset? Halutaanko liitot riisua aseista?

Kyllä, sanoo työntekijäpuoli.

Ei, vastaa työnantaja. Sen mielestä kyse on kilpailukyvystä globaaleilla markkinoilla: näin pidetään hyväpalkkaiset työpaikat Suomessa.

Juttua varten on haastateltu työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskista. Lähteenä on käytetty Työministeriön selvitystä 2021:13 paikallisen sopimisen nykytilasta sekä taustakeskusteluja seuraavien henkilöiden kanssa:

Tuomas Aarto, Palvelualojen työnantajat ry:n toimitusjohtaja, Riku Aalto, Teollisuusliiton puheenjohtaja, Johanna Havula SOK:n työmarkkinapäällikkö, Jyrki Hollmen Upm:n työmarkkinajohtaja, Antti Jääskeläinen, Upm:n tarralaminaattiliiketoiminnan johtaja, Janne Makkula, Suomen yrittäjien työmarkkinoista vastaava johtaja, Jarkko Ruohoniemi, Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n toimitusjohtaja, Annika Rönni-Sällinen, Ammattiliitto Pamin puheenjohtaja, Merru Tuliara, Henkilöstöpalveluyritysten liiton toimitusjohtaja ja Petri Vanhala, Paperiliiton puheenjohtaja.

4.10.2021 Korjattu kohtaa: Silloin lopputuloksena ei välttämättä ole tes. Lisätty sana välttämättä.

Lue lisää: