Hyppää sisältöön

Melkein kaikilla on pikkuporvarillisia tapoja, vaikka harva sen myöntää – Anna Kontulan mukaan joskus kannattaa tehdä jotain epäsovinnaista

Tutkijoidenkin on vaikea määritellä, kuka on nykyajan porvari – ainakin jos ei puhuta puolueista. Mitä on pikkuporvarillisuus? Esimerkiksi Anna Kontula kuvaa sitä häiriöttömän elämän tavoitteluksi.

Anna Kontulan mielestä pikkuporvari sekoittaa usein hyvät tavat ja moraalin keskenään. Kuva: Juha Kokkala / Yle

Porvari. Hän on ei-sosialisti. Useimmiten hän ei ole köyhä.

Säätyjen aikaan hän oli kauppias, mutta mikä tai kuka hän on nykyisin?

– Sellainen noin 3 500 kuukaudessa tienaava suomalainen. Äänestää vaikka vasemmistoliittoa, vihreitä, kokoomusta tai perussuomalaisia.

– Vaikea sanoa, kuka nykypäivässä enää porvari on. Se on enemmänkin kiinni omasta määrittelystä, miettii apulaisprofessori Markku Jokisipilä.

Jokisipilä on Turun Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja. Vastikään hän kirjoitti perussuomalaisista.

Myös sosiologian professori Terhi-Anna Wilska pitää porvarin määrittelyä hankalana.

– Kun kysytään, tuskin kukaan sanoisi olevansa porvari, jos ei puhuta poliittisista puolueista. Porvarillisuuteen liitetään usein vanhoillisuus ja perinteisyys, sääntöjen mukaan eläminen ja jonkinlainen jämähtäminen.

Pikkuporvarillisuus

Terhi-Anna Wilska on Jyväskylän yliopiston professori ja tutkii erityisesti kuluttamista.

– Kun katsotaan elämäntapaa, niin suurin osahan meistä on pikkuporvarillisia. Omistetaan ja kulutetaan sitä, mitä muutkin omistavat tai kuluttavat. Yritetään olla niin kuin muut, kuvailee Terhi-Anna Wilska pikkuporvarin olemusta.

Jokisipilä nostaa esiin pikkuporvarillisen nousukasmaisuuden.

– Maailman sivu on ollut ihmisiä, joka esiintyvät niin kuin heidän lompakkonsa olisi paksumpi kuin se oikeasti onkaan. Tai kuin he olisivat sivistyneempiä kuin ovat. Kai meillä itse kullakin on joskus sisäinen tarve esiintyä parempana kuin mitä onkaan.

Tutkija, kansanedustaja Anna Kontulalta (vas.) ilmestyi äskettäin pamfletti Pikkuporvari. Siinä hän ruotii pikkuporvarillista elämäntapaa, kun "teeskentely korvaa leikin, pöytätavat moraalin ja naapurikyttäys yksilönvapauden".

Pikkuporvari haluaa taivutella kaikki muut elämään niin kuin hän itse elää, ja juuri se tekee hänestä Kontulan mukaan hyvin vaarallisen.

Pikkuporvarillinen pelko

Sosiologian professori Harri Melin lisää vielä yhden pikkuporvarillisen piirteen, turvallisuushakuisuuden. Melin on Tampereen yliopistosta.

– Pikkuporvarillisuudelle on tyypillistä kaiken vieraan ja muutoksen pelko. Se tukeutuu mielellään tuttuun ja turvalliseen. Sillä on vahva näkemys siitä mikä on oikein ja mikä on väärin.

Myös Anna Kontula kirjoittaa pelosta. Pikkuporvallista on, että pelko ajaa helposti kaiken edelle. Asioita arvioidaan enimmäkseen oman turvallisuuden kannalta.

... asenne, jossa järjestys ja kontrolli tulee ennen muita, jossa huonekalujen kulmia ei voi pehmustaa liikaa ...

Anna Kontula

Turvallisuudessa ei Kontulankaan mielestä ole sinänsä mitään pahaa, mutta:

– Kun se menee liian pitkälle, se tukahduttaa kaiken, minkä vuoksi on mielekästä elää. Ei meistä kukaan ole vapaa peloista, mutta toivon että olisimme vähän vapaampia kuin mitä nyt olemme. Kaikkien elämä olisi hauskempaa ja kykenisimme näkemään vähän kauemmas, tiivistää Kontula.

Pikkuporvarilliset arvot

Ei ole väärin elää normien mukaan, siis vaikkapa maksaa veroja tai noudattaa sovittuja sääntöjä.

– Ongelma ilmestyy vasta, kun tulee tarve normittaa muita ihmisiä. Siis heitä, jotka eivät halua noudattaa pikkuporvarillisia arvoja eivätkä elää niiden mukaan.

Kontulan mielestä pikkuporvari sekoittaa usein hyvät tavat ja moraalin keskenään. Joskus on oikein tehdä myös jotain epäsovinnaista.

Kuka sinusta on nykyajan porvari? Mikä sinun mielestäsi on kovin pikkuporvarillista? Voit keskustella aiheesta 4.10. kello 23 asti.