1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. vihersisustus

Kävimme kahden vihersisustajan kotona – kasviharrastaja Laura Vuorenpää: "Pyrin saamaan palan sademetsää kotiini"

Tropiikin tunnelman luominen kotiin vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Vaikka kasvi-intoilu on tuttua Suomessakin, löytyy kanssaharrastajia yhä useammin somen kautta ulkomailta.

Sammakoiden vehreä terraario on Laura Vuorenpään olohuoneen katseenvangitsija. Kastelujärjestelmät ovat automaattiset, mutta päivittäinen kostea sumu saadaan aikaan nappia painamalla. Kuva: Anna Sirén / Yle

Tamperelainen Laura Vuorenpää painaa napista. Kuuluu piippaus, ja sumu alkaa laskeutua saniaisille, sammaleelle ja puunoksilla versoville trooppisilta näyttäville kasveille.

Kosteaan höyryyn peittyvä pieni sademetsä löytyy Vuorenpään olohuoneesta. Keinotekoisessa tropiikissa asustaa viisi nuolimyrkkysammakkoa. Ne eivät vankeudessa ole myrkyllisiä, mikä on kasvien hoitamisen kannalta hyvä. Sammakoiden kodin lisäksi terraario on nimittäin huolella rakennettu sisustuselementti.

Vuorenpää on omistanut sammakkoeläimiä ja matelijoita, eli herppejä, teini-ikäisestä lähtien. Niiden elinympäristön visuaalisuus on aina ollut hänelle puolet harrastuksen viehätyksestä.

– En ole koskaan harrastanut aavikkolajeja, koska tykkään rehevistä terraarioista. Elinympäristön täytyy ensisijaisesti olla eläimelle sopiva, ja siksi valitsen lajit sen mukaan, että niiden ympäristö miellyttää minuakin.

Terraariossa on sekä tavallista suomalaista sammalta että hollantilaista ostosammalta. Kuva: Laura Vuorenpää

Sumu saa keltamustat sammakot aktivoitumaan. Ne kiipeilevät kärpässaaliin toivossa pitkin privaattitropiikkinsa seiniä ja vehreänä kumpuilevaa maastoa. Maisema näyttää luonnonmukaiselta, eikä mikään paljasta, että villiys on huolellisesti suunniteltua.

– Seinäelementit ovat polyuretaania, johon on istutettu oksia. Päällä on muun muassa sammalta ja erilaisia pieniä ananaskasveja, jotka ovat sammakoiden mieleen, Vuorenpää esittelee.

Kun vehreyttä katsoo tarkemmin, erottuu sademetsästä aivan tavallisia joka kodin viherkasveja. Kodinonni on tosin sammakoiden kotona paljon eksoottisemman oloinen kuin keskivertokeittiön ikkunalaudalla. Saniainen sopii trooppisen puun juurelle yhtä hyvin kuin olohuoneeseen kukkapylvään päälle.

Rakennan palan luontoa elävästä materiaalista.

Laura Vuorenpää

Toiset kasvit viihtyvät kosteassa lämmössä liiankin hyvin. Jokin aika sitten terraariosta oli pakko poistaa vesifiikus, joka oli alkanut peittää alleen kaiken. Kasvi pääsi takaisin murto-osan kokoisena entisestä.

– Rakennan palan luontoa elävästä materiaalista, eikä terraario ole koskaan valmis. Osa viehätyksestä on, että kaikki on aina pienessä muutoksessa.

Akvaario voi kasvaa ylöspäin

Kaikesta Laura Vuorenpään olohuoneessa näkee, että täällä asuu luonnonystävä. Sisustukseen kuuluvat lukuisien huonekasvien lisäksi vihreäksi maalatut vanhat kalusteet, muutama kaunis eläimen kallo ja pari vanhaa täytettyä lintua. Luonnontieteellisten opetustaulujen lisäksi seinälle on ripustettu kovakuoriais- ja perhoskokoelmia.

Talon toinen terraario löytyy keittiöstä. Tämä viiden vauvasammakon koti vaatii huomattavasti vähemmän työtä kuin massiivinen vihersisustuselementti, joka samalla seinustalla vielä hetki sitten komeili.

– Tässä oli 720-litrainen kasviakvaario. Kasvit kasvoivat siitä ulos, ja kantoja pitkin olin laittanut valumaan vettä. Se oli iso systeemi ja omanlainen tapa harrastaa kasveja.

Akvaario tarjoaa todella näyttäviä vihersisustusmahdollisuuksia, etenkin jos sen antaa kasvaa seiniään isommaksi. Kuva: Laura Vuorenpää

Valtavan kasviakvaarion hoitaminen vaati aikaa ja vaivaa, mutta palkinnoksi tamperelaiskeittiössä paistoi pimeimpäänkin vuodenaikaan tropiikin aurinko.

Pyrin saamaan palan sademetsää kotiini.

Laura Vuorenpää

Vuorenpää hoitaa työkseen muiden kasveja, eikä häntä harmita, että sama työ jatkuu kotonakin. Kaikki tähtää siihen, että ympärillä olisi mahdollisimman kaunista ja vihreää.

– Minulla on kaksi rakkautta: suomalainen metsä ja trooppiset sademetsät. Tämä on sellaista kaukokaipuuta. Pyrin saamaan palan sademetsää kotiini.

Laura Vuorenpään Instagram-nimimerkki on @adiantumi hänen lempikasvinsa, hiussaniaisen, mukaan. Yksi saniainen löytyy olohuoneen pöydältä. “Adiantumit on tehty särkemään sydämiä. On suuri toivo, että tästä tulee upea ja mahtava, mutta sitten se näivettyykin.” Kuva: Anna Sirén / Yle

Kärsimyskukka ei vienyt unettomuutta, mutta toi intohimon

Kuuntele, miksi Emilia Schulman kiinnostui kärsimyskukista. Anna Sirén kävi ihailemassa kärsimyskukkakavalkadia.

Trooppista tunnelmaa löytyy myös toisesta tamperelaiskodista. Emilia Schulman osoittaa vanhan omakotitalon ikkunaa, jonka pieliä pitkin kasvavassa köynnöksessä on auki kaksi upeaa kukkaa.

Kukat ovat kärsimyskukkia, joita tästä talosta löytyy yli kolmeakymmentä eri lajia. Trooppisten kasvien suku pääsi valloittamaan Schulmanin sydämen puolivahingossa, kun tämä aikoinaan etsi apua unettomuuteen.

– Tutustuin kasvilääkintään ja törmäsin kärsimyskukkiin, eli passifloriin. Tietoa hakiessani huomasin, miten valtava määrä eri lajeja on ja miten hieno kasvisuku on kyseessä.

Unettomuuteen kukista ei lopulta löytynyt apua, mutta nyt valvojalla on ainakin ajateltavaa pikkutuntien aikana. Passiflorista tuli nopeasti intohimo.

– Tässä suossa ollaan nyt sitten aika syvällä, Schulman nauraa.

Passiflorat ovat noin viidensadan trooppisen köynnöskasvin suku. Emilia Schulmanin talossa rakkain harrastus näkyy jokaisella ikkunalla. Kuva: Marko Melto / Yle

Jaettu ilo on paras ilo, ja siksi Schulman paitsi bloggaa harrastuksestaan (siirryt toiseen palveluun) myös ylläpitää Facebookissa Kärsimyskukkien ystävät (siirryt toiseen palveluun) -ryhmää.

Noin 120 hengen suomalaisporukassa jaetaan niin pistokkaat ja hoitovinkit kuin ilo pitkän odotuksen jälkeen puhjenneesta kukasta. Lisää alan harrastajia löytyy muista maista, ja Schulmanin laajimmat verkostot ovatkin kansainväliset.

Vain todellinen kanssaintoilija voi ymmärtää, millaista riemua keräilijä tuntee löytäessään kokoelmaansa harvinaisen helmen.

– Juoksin kymmenen vuotta yhden lajin perässä, ja nyt se on matkalla Keski-Euroopasta tänne. Täytyy varmaan ottaa postiin joku saattaja, sillä en tiedä miten kävelen sieltä kotiin innostukseltani.

Ulkomailta löytyy laaja passiflora-harrastajaverkosto. Nykyajan tapaan yhteydenpito maan tai maanosan rajojen yli on luonteva osa harrastusta. Ennen koronaa Emilia Schulman matkusti myös kansainvälisen kärsimyskukkayhdistyksen Passiflora Society Internationalin tapaamiseen, joita yhdistys järjestää niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Kuva: Anna Sirén / Yle

Omaehtoinen karanteeni ja tarvittaessa petopunkit apuun

Uusin tulokas, kuten muutkin Emilia Schulmanin hoteisiin muuttavat kasvit päätyvät ensin vähintään pariksi viikoksi karanteeniin ennen kuin niille etsitään paikka ikkunalaudalta muiden seasta. Kallisarvoista kokoelmaa ei altisteta vieraille taudeille tai salamatkustajille: kasvituholaisille. Tämä on Schulmanille tuttua kauraa, sillä suurin osa kärsimyskukista tilataan ulkomailta nettikaupoista.

Juoksin kymmenen vuotta yhden lajin perässä.

Emilia Schulman

Varotoimenpiteistä huolimatta kärsimyskukat ovat ohutlehtisinä kasveina herkkiä saamaan vihannespunkkeja tai ripsiäisiä. Kutsumattomien vieraiden jäädessä kiinni Schulman ei tartu myrkkypulloon vaan tilaa lisää ötököitä taloon.

– Torjuntaeliöt hoitavat homman. Petopunkit saapuvat sahanpurun seassa, ja siitä ne vapautetaan kipittämään ruoan perässä kasvin lehdille. Biologinen torjunta on kasvattanut suosiotaan, kun se on nykyään kuluttajankin ulottuvilla.

Etelä-Euroopassa passiflorat ovat suosittuja ulkokasveja. Suomessa ulkoiluaikaa on vain kesällä, mutta syksyllä kasvit on nostettava sisälle talvehtimaan. Kuva: Marko Melto / Yle

Schulmanin harrastus on vallannut talon ikkunat ja kuistin, ja kesällä se levittäytyy pihaan saakka. Esteettisyys ei ole ykkösasia, vaan tärkeintä on varmistaa jokaiselle yksilölle optimaalinen kasvupaikka.

Kun tämän kaliiberin kukkaentusiasti lähtee lomamatkalle, kukankastelijaksi ei varmaankaan kelpaa kuka tahansa satunnainen naapuri?

– Tällä hetkellä olen onnekas kun asun kommuunissa ja kasvit voi uskoa kämppisten huomaan. Joskus aiemmin olen kyllä jättänyt kasvinhoitajalle kolmisivuiset kirjalliset ohjeet.

Millaisia kasveja sinulta löytyy? Keskustele aiheesta tiistaihin kello 23:een saakka!

Lue myös:

Auta kasvejasi selviytymään talvikaudesta – tästä löydät selkeät vinkit

Kun Suvi Sysi muuttaa putkiremonttia pakoon, se tehdään 170 huonekasvin ehdoilla – eikä se ole mikään ihme, sillä hän rakastaa niistä jokaista

Meeri Elfvingin kotiin kasvoi viidakko – kun luontoon ei pääse, on luonto tuotava kotiin