Hyppää sisältöön

Moni homomies on turtunut kalukuvien virtaan, mutta Eino Nurmiston herätti metoo-liike – nyt hän haluaa kunnon käytöstavat homojen deittikulttuuriin

Homojen deittailussa näkyy edelleen häpeän historian painolasti. Se vaikeuttaa suostumuksesta puhumista ja häirinnän kitkemistä.

Eino Nurmistolle kalukuvien vastaanottaminen tuntemattomilta oli arkipäivää, kun hänellä vielä oli profiili Grindr-sovelluksessa. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Aika olisi kypsä sille, että keskustelua häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta käytäisiin myös homomiesten keskuudessa. Näin ajattelee somevaikuttaja-kirjailija Eino Nurmisto.

#metoo-kampanjan alkurysäyksestä tulee kuluneeksi tässä kuussa neljä vuotta. Silti Suomessa on käyty keskustelua lähinnä miesten naisiin kohdistamasta häirinnästä.

Keskustelulle löytyisi kyllä aihetta. Homomiesten terveysjärjestön (GMFA) mukaan 62 prosenttia brittiläisistä homoista on kokenut ilman suostumusta tapahtuvaa koskettelua ja kourintaa yökerhossa.

Saman järjestön mukaan 40 prosenttia yhdysvaltalaisista homomiehistä ja 47 prosenttia biseksuaaleista miehistä on kokenut suoranaista seksuaalista väkivaltaa.

Tutkimusten mukaan osa homomiehistä siis kokee deittikulttuurille leimallisen suoraviivaisen seksuaalisen toiminnan, kuten haaroihin tarttumisen tai ilman lupaa suutelemisen ongelmalliseksi.

Somevaikuttaja Eino Nurmisto on kirjoittanut Homopojan opas -nimisen kirjan, jossa kerrotaan homosuhteista ja -seksistä. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Kun valtavaksi sosiaalisen median ilmiöksi kasvanut #metoo alkoi ravistella rakenteita, Nurmisto tajusi, kuinka erilaisessa maailmassa homomiehet elävät verrattuna heteroihin.

– Homojen kesken elää se normi, että kun on seksiseuran hakuun tarkoitetussa ympäristössä, niin on saatavilla kaikille ilman erillistä kyselyä. Oli kyseessä sitten deittiappi tai vanhan liiton puskakokeilu [kruisailu, homoseksiseuran hakeminen].

Neljä vuotta sitten suunsa avasivat ensin kulttuurialan naiset, jotka kertoivat kokeneensa häirintää ja seksuaalista väkivaltaa miesten tekemänä. Nyt on ymmärretty, ettei kyse ole vain yhdestä tai edes kahdesta alasta. Seksuaalinen häirintä on koko yhteiskuntaa läpileikkaava ongelma.

Seksuaalinen häirintä on koko yhteiskuntaa läpileikkaava ongelma. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Ajatus homomiesten erilaisesta maailmasta palasi Nurmiston mieleen, kun hän istui Tyttöjen talon pride-paneelikeskustelussa vuonna 2018.

Puheenaiheena oli dickpicit, ei-toivotut kalukuvat. Niiden vastaanottaminen oli Nurmistolle tavallista hänen sinkkuaikoinaan, kun hän vielä oli homomiesten suosimassa Grindr-deittisovelluksessa.

Kun naiset kertoivat siitä, miten kuvien saaminen tuntui vastenmieliseltä, ahdistavalta ja pelottavalta, Nurmisto huomasi ajattelevansa, että mikä kuvissa niin hetkauttaa – niitähän näkee koko ajan. Sitten hän alkoi kyseenalaistaa homojen deittailukulttuuriin vakiintunutta tapaa.

Hän tajusi, että oli turtunut kalukuviin. Niiden ongelmallisuuteen ja häiritsevyyteen ei oltu homopiireissä tartuttu, vaan kuvien vastaanottamisen kanssa oltiin totuttu elämään.

– Sitten sovelluksessa pamahti jälleen kerran ensimmäisenä munan kuva eetteriin, ja mietin, että tässä ei ole mitään järkeä. Aloin sitten vastata kuvien lähettäjille, että olisit nyt sanonut vaikka moi ensin.

Ylen toimittajan kokemus Grindr-sovelluksesta oli sama kuin Nurmistolla, kun hän pari vuotta sitten loi profiilin sovellukseen tekeytyen 14-vuotiaaksi pojaksi. Toimittaja sai huomattavan määrän kuvia aikuisten miesten genitaalialueista ennen kuin edes ehti lisätä profiiliin kuvaa tai nimeä.

Toisin kuin heteroiden, homojen deittailukulttuurissa ei siis ole kyseenalaistettu kalukuvien lähettämistä. Eikö häirintä ole häirintää sukupuolesta tai seksuaalisuudesta riippumatta?

Jotta homokulttuuria voi ymmärtää, täytyy mennä ajassa taaksepäin.

Setan mielenosoitus eduskuntatalon portailla Setan vapautuspäivillä vuonna 1980. Kuva: Työväen arkisto

Mikko Ala-Kapee tuli parikymppisenä homomiehenä ja transvestiittinä mukaan sateenkaariskeneen 1990-luvulla. Silloin hän pääsi ensimmäistä kertaa bileisiin, joissa oli muita hänen kaltaisiaan.

– Kun huomasin, että joku hipaisee pakarasta, luin sen hyväksyntänä. Mä kelpaan, mä riitän, mä kuulun tänne, mua halutaan. Se oli kipeyttä tulla hyväksytyksi, että kelpaisi edes jollekulle tai jopa tähän joukkoon.

Ala-Kapee kertoo toimineensa tietämättömyyttään huonosti muita kohtaan myös itse, koska oli sisäistänyt "pelin hengen”.

Nyt hän on valtakunnallista neuvonta- ja tukipalvelua hallinnoivan Sinuiksi ry:n toiminnanjohtaja, yhteiskuntatieteilijä ja valmistuu pian myös seksuaaliterapeutiksi. Ala-Kapee kertoo, että on vasta opintojensa myötä päässyt käsittelemään omia kokemuksiaan rajojen rikkomisesta.

90-luvulla ei puhuttu suostumuksesta. Sen sijaan ympäröivä yhteiskunta piti Ala-Kapeen mukaan huolta siitä, että se sai homot tuntemaan olonsa ulkopuolisiksi ja oudoiksi.

Hiv-epidemian myötä puhuttiin yhä enemmän suojautumisesta ja turvaseksistä, mutta ei turvataidoista ja suostumuksesta. Homoseksistä puhuttiin pelkästään teknisenä toimenpiteenä.

Ala-Kapeen nuoruudessa hyväksynnän janoaminen johti siihen, että hän oli sellaisissa satunnaissuhteissa, joihin ei nykypäivänä suostuisi. Hän ei nähnyt vaihtoehtona kohteliasta kieltäytymistä seksistä.

Mikko Ala-kapee on Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja ja valtakunnallisen Sinuiksi-tuki- ja neuvontapalvelun vastaava. Kuva: Eino Nurmisto

Myös Nurmisto sanoo, että seksiin liittyvä suorasukaisuus on peruja ajasta, jolloin homoseksuaalisuus oli Suomessa paheksuttua tai jopa laitonta ja luokiteltu sairaudeksi.

– Se on historiasta kantautuva ajatus, että kaiken pitää olla nopeaa ja tehokasta toimintaa ja tapahtua niin, että kukaan ei saa tietää. Vaikka meillä on Pride-kulkueet ja muut, niin perinne siitä elää. On niin paljon ihmisiä, jotka syystä tai toisesta joutuvat elämään salaisesti tai häpeissään.

Homot kokevat Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan muun muassa rakenteellista syrjintää ja epäasiallista kohtelua arjessa, kuten koulukiusaamista, loukkaavien vitsien kertomista tai vaikka syrjintää vuokra-asuntoa hakiessa.

Arkea voi leimata myös pelko syrjinnästä, ja se voi vaikeuttaa esimerkiksi hakeutumista avun piiriin. Ala-Kapeen mukaan tämä näkyy siinä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät halua tehdä rikosilmoituksia häirinnästä tai seksuaalisesta väkivallasta, sillä tarvittavaa luottamusta viranomaisia kohtaan ei välttämättä löydy.

Nurmiston mukaan tehokkuudella ja puhumattomuudella seksitilanteissa koetetaan pitää ohjat omissa käsissä ja huolta omasta turvallisuudesta. Ala-Kapee komppaa.

– Jos tekee aloitteen ja kysyy suostumusta, se voi tuntua riskiltä, sillä siinä tilanteessa tekee itsestään haavoittuvaisen. Silloin tekee näkyväksi omat toiveensa ja halunsa.

Ala-Kapee muistuttaa, että myös anonyymeissä kohtaamispaikoissa, kuten seksikauppojen dark room -tiloissa, saunoissa ja seksibileissä on huolehdittava suostumuksellisuudesta, vaikka juuri halu seksiin on tuonut kaikki koolle.

Eino Nurmisto kannustaa homoja miettimään, olisiko omassa toiminnassa jotain kehitettävää. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

#metoo-keskustelun pitäisi olla paljon moniulotteisempaa kuin se on tähän mennessä ollut. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamaa häirintää ei voi käsitellä samalla tavalla kuin enemmistöihin kuuluvien häirintää käsitellään.

Seksuaalisia väärinkäytöksiä tapahtuu kaikissa piireissä, mutta kontekstit vaihtelevat.

– Jos ajatellaan, että tilastollisesti vaikka tiettyä sukupuolta olevat ihmiset eivät häiritse niin usein, ei välttämättä osata tunnistaa henkilöä, joka väärinkäyttää tilannetta sen ajatuksen varjolla.

Ala-Kapee itse kertoo, että hänen rajojaan on rikottu eniten valtavirralle suunnatuissa tanssipaikoissa, joihin hän on mennyt miehenä tai transvestiittina heteroystäviensä kanssa.

Nurmisto ei haluaisi yleistää, mutta on huomannut, että valkoinen keski-ikäinen cis-mies [sukupuoli-identiteettinsä syntymässään määritellyksi kokeva ihminen] on valkoinen keski-ikäinen cis-mies, vaikka olisikin homo. Valtarakenteet vaikuttavat myös homojen keskuudessa.

– Kun teini liittyy deittisovellukseen, niin vanhojen setien limaiset lähestymiset alkavat, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Tutkimusten mukaan osa homomiehistä siis kokee deittikulttuurille leimallisen suoraviivaisen seksuaalisen toiminnan ongelmalliseksi. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Miten häirintää sitten saataisiin kitkettyä pois myös homopiireistä?

Nurmisto kertoo pyrkivänsä itse siihen, ettei hänestä koskaan kasvaisi häiriköivää setää.

Hän kannustaa homoja miettimään, olisiko omassa toiminnassa jotain kehitettävää. Käytännössä voisi esimerkiksi jutella ensin ja selvittää, onko dickpicin vastaanottamiselle kysyntää, ja lähettää sellaisen vasta sitten.

Ala-Kapeen mukaan avain on seksuaalikasvatus. #metoo on hänen mielestään valtavan hieno avaus, joka tekee näkyväksi seksuaalikasvatuksen vajeen ja puutteen koko väestössä.

Monelle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvalle on opetettu kouluissa toiseuttavaa, ohittavaa, häpeää ja itseinhoa lisäävää seksuaaliterveystietoa, jonka fokuksessa on ollut yksiavioinen heteroseksi. Tästä johtuen moni ei ole oppinut riittäviä taitoja omien rajojen asettamisesta, suostumuksellisuudesta ja toisten kunnioittamisesta.

Ala-Kapee toivoo, että suostumus nähtäisiin koko väestössä myönteisenä asiana, eikä – sitä kuuluisaa fiilistä – pilaavana ja rajoittavana.

– On voimavara, että ihmiset kohtaavat toisiaan. Jos se tehdään rajoja rikkoen, toista alistaen, ohittaen tai oletuksia tehden, niin yksi maailman kauneimmista asioista on vaarassa mennä pilalle.

Ala-Kapee suosittelee ottamaan mallia yhteisöstä, joka voi yllättää: BDSM-piireistä, eli sadomasokistisen seksin ystävistä. Niissä ympyröissä suostumuksellisuus, turvasanat ja turvataidot ovat olleet vahvasti läsnä jo vaikka kuinka kauan.

– BDSM-yhteisön tavoite on, että mitään ei tapahdu ilman toisen tai toisten lupaa. Ihmisten välisissä suhteissa on välttämätöntä, että sovitaan auki se, mikä on kivaa. Seksin pitää olla turvallista.