1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. meret

Itämeren pohjan kunto huolestuttaa – Ahvenanmaan vesissä useita suojelua kaipaavia kohteita

Meriluonnon suojelu ei ole edennyt Ahvenanmaalla kovin suotuisasti, mutta tekeillä oleva laaja kartoitus antaa tietoja saarimaakunnan arvokkaista merialueista. EU:n tavoitteena on saada 30% unionin alueista suojeltua tämän vuosikymmenen aikana. Ahvenanmaalla suojelualueita on vasta kolmisen prosenttia.

Tutkijat kartoittavat Ahvenanmaan meriluontoa
Tutkijat kartoittavat Ahvenanmaan meriluontoa

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma eli VELMU (siirryt toiseen palveluun) on kartoittanut Itämeren luontotyyppejä jo 16 vuotta.

VELMUssa on kerätty tietoa vedenalaisten luontotyyppien, lajien ja niiden muodostamien yhteisöjen esiintymisestä Suomen merialueilla. Ohjelman päätavoite on edistää Itämeren lajien ja merialueiden suojelua ja tukea meren ja sen luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Kerätyn aineiston avulla on mallinnettu ja tunnistettu monimuotoisuuden kannalta keskeisiä alueita sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla.

Kuva: Metsähallitus, EMKR, Jyrki Lyytikkä / Yle

Ahvenanmaan vedenalaista luontoa on kartoitettu ÅlandSeaMap –hankkeessa (2019-2023) Åbo Akademin tutkijoiden toimesta. Sen rahoittajina ovat Baltic Conservation Foundation, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto sekä Ahvenanmaan maakuntahallitus.

Tällä hetkellä Suomen merialueista on suojeltu noin 11 prosenttia, Ahvenanmaalla vain kolmisen prosenttia.

Itämeren vedenalaiseen maailmaan pääset tutustumaan laajemmin esimerkiksi tästä Yle Areenasta löytyvästä sarjasta.

Yle Areenassa on kymmenen jaksoa, joissa kerrotaan Itämeren tilasta.

Sukeltaja tai kamera kerää tietoja merenpohjasta

Aava meri aukeaa Ahvenanmaan läntisimmän kunnan Eckerön vanhan postilaiturin kupeesta. Autolautta kohti Grislehamnia on lähtenyt läheisestä satamasta jokin aika sitten ja vaalea alus näkyy vielä horisontissa.

Sukeltaja Floriaan Eveleens Maarse valmistautuu merenpohjan tarkasteluun Eckerössä yhdessä Patrik Ståhlin kanssa. Kuva: Markku Sandell / Yle

Åbo Akademin sukeltaja Floriaan Eveleens Maarse kiinnittää vyöhönsä putkiloita, kameran ja muistiinpanotaulun. Matalassa rannassa räpylöiden kiinnittäminen aallokon keinuttaessa ei suju kovin helposti, mutta hetken kuluttua Maarse ui kartoittamaan sadan metrin linjaa köyden varassa.

Tosihienoja merenpohjia ei ole paljon.

Kenttäkoordinaattori Charlotta Björklund, Åbo Akademi

Rannalla operaatiota avustavat Patrik Ståhl ja kenttäkoordinaattori Charlotta Björklund. Tänä kesänä kartoitukset keskittyivät pääosin Kökarin kunnan ympäristöön.

Kuluu tovi ja Maarse palaa rantaan. Yhteen putkiloon on kertynyt punalevää, jonka lopullinen laji selviää usein vasta mikroskoopin alla Husön biologisella asemalla, joka on Åbo Akademin kenttäasema Ahvenanmaalla.

Punalevän tarkempi laji selvitetään laboratoriossa. Kuva: Markku Sandell / Yle

– Jos ollaan sisäsaaristossa, niin pohjat ovat aika huonossa kunnossa. Yleensä sieltä löytyy paljon rihmalevää. Mitä ulommas menee, niin sitä paremmalta vedenalainen luonto näyttää. Ulkosaaristossa voi olla tosi hienoja paikkoja, Charlotta Björklund sanoo.

Rakkohaurua eli rakkolevää on tullut osin takaisin, mutta joillakin alueilla, kuten Kökarin saaristossa, sitä on kenttäkoordinaattorin mukaan edelleen vaikea löytää. Björklundin mukaan Itämeren pohja on melko kehnossa kunnossa. Monin paikoin videoissa näkyy irtonaista rihmalevää, joka peittää kaiken muun kasvuston.

Sisäsaariston merenpohjat ovat usein huonossa kunnossa, kenttäkoordinaattori Charlotta Björklund kertoo. Kuva: Markku Sandell / Yle

– Tosihienoja merenpohjia ei ole paljon. Ainakin minun mielestäni ne kannattaa suojella, sillä haluamme nauttia merestä myös tulevaisuudessa, Charlotta Björklund pohtii.

Ahvenanmaalla niukasti merenpohjan suojelualueita

Meren ympäröimän Ahvenanmaan meriluonto on ainutlaatuista Suomessa, sillä muita merialueita korkeampi veden suolapitoisuus vaikuttaa lajiston määrään ja laatuun.

Åbo Akademin tutkijat ovat olleet liikkeellä eri puolilla Ahvenanmaata jo useampana vuonna. Tavoitteena ÅlandSeaMap-hankkeessa on edistää Ahvenanmaan meriluonnon suojelua, koska suojelu laahaa kansainvälisten tavoitteiden suhteen pahasti jäljessä. Åbo Akademin tutkijat tuottavat maakuntahallitukselle ehdotuksen uusista suojelualueista.

Meriluonnon kartoitushankkeessa tutkijana toimiva Henna Rinne pitää saarimaakunnan meriluonnon suojelun tilaa vielä heikohkona.

– Ahvenanmaan rannikkovesistä on suojeltu alle viisi prosenttia ja jos katsotaan mukaan myös ulkomerialueet, niin prosenttiosuus on vielä pienempi.

Suojelutavoitteiden saavuttaminen on haaste muillekin kuin Ahvenanmaalle, tutkija Henna Rinne arvioi. Kuva: Markku Sandell / Yle

Suojelutavoitteet tiukkenivat

Kansainvälinen biodiversiteettisopimus ja EU-lainsäädäntö edellyttivät aiemmin, että vuoteen 2020 mennessä kymmenen prosenttia merialueista olisi ollut suojeltuja. Unionin biodiversiteettistrategian myötä suojelutavoite tiukkeni tästä eli vuoteen 2030 mennessä suojeltuna pitäisi olla 30 prosenttia merialueista.

Suojelupaine siis kasvaa lähivuosina ja Ahvenanmaalla ollaan takamatkalla. Pääsaaren mutkainen rantaviiva muodostaa muun muassa suojaisia lahtia, jotka ovat tärkeitä elinympäristöjä monille lajeille, ja tärkeitä kalojen lisääntymisalueita. Niissä elää Rinteen mukaan runsaasti tärkeitä lajeja, joista osa on uhanalaisia.

– Esimerkiksi näkinpartaisiin kuuluvaa, uhanalaista piikkinäkinpartaa olemme löytäneet Ahvenanmaan lahdista.

Piikkinäkinparta on uhanalainen. Kuva: Floriaan Eveleens Maarse / Åbo Akademi

Lahtiin kohdistuu erilaisia virkistyskäyttöpaineita. Niitä ruopataan veneväyliä ja mökkirantoja varten ja vaikutukset ovat luonnon kannalta negatiivisia.

Ahvenanmaan merialueiden kartoitus ÅlandSeaMap –hankkeessa jatkuu vuoteen 2023. Kuva Kökarin alueen harjusaaresta, missä rehottaa merikaalia. Kuva: Charlotta Björklund / Åbo Akademi

Kökarin itä- ja pohjoispuolella on vedenalainen harjumuodostelma, joka näkyy pinnalle harjusaarten ketjuna. Tutkijoita kiinnostavat erityisesti näiden saarten vedenalaiset osat.

– Siellä on esimerkiksi meriajokasniittyjä. Meriajokas on tärkeä elinympäristöjä muodostava laji, Henna Rinne kertoo.

Meriajokaskasvustot saattavat olla vuosikymmenien ikäisiä ja niillä on tärkeä tehtävä meren ekosysteemissä myös hiilen sitojana. Pohjois-Ahvenanmaalla eli eteläisellä Selkämerellä on Rinteen mukaan esimerkiksi laajoja hyvinvoivia rakkohauruvyökkeitä ja punaleväyhteisöjä.

– Ne ovat sellaisia alueita, joiden toivoisi pysyvän hyvässä tilassa edelleen.

Meren korkeampi suolapitoisuus tuo vaihtelua lajiston koostumukseen ja lisäystä monimuotoisuuteen. Esimerkiksi monet punalevät ovat Rinteen mukaan alkuperältään mereisiä lajeja, jotka viihtyvät Ahvenanmaan suolapitoisissa vesissä.

Haarukkalevä on yksi yleisistä punalevistä Ahvenanmaan vesillä. Kuva: Linn Engström / Åbo Akademi

Parhaillaan Åbo Akademissa koostetaan aineistoja ja tehdään niiden perusteella eri lajien esiintymismalleja. Näistä kartoista nähdään lajien mahdollisia esiintymisalueita myös kartoituspisteiden ulkopuolella. Uusien ja olemassa olevien laji- ja luontotyyppiaineistojen sekä ihmispaineaineistojen avulla tehdään suojelualueiden valinta-analyysi.

Analyysissä yritetään tunnistaa niitä alueita, jotka olisi erityisen tärkeää saada suojelun piiriin ja joissa biodiversiteetti on korkeimmillaan.

– EU:n 30 prosentin suojelutavoite tuottaa paineita kaikilla merialueilla, ei pelkästään Ahvenanmaalla, Åbo Akademin tutkija Henna Rinne toteaa.

Lue myös:

Suomi täytti tavoitteen, mutta suojelee silti huonosti Itämeren luontoa – suurin osa arvokkaasta vedenalaisesta luonnosta on ilman suojelua

Tutkimus: Suurin osa merten muovista ei päädykään avomerten pyörteiksi vaan herkkiin rannikkovesiin ja rannoille

Mertensuojelun supervuosi kuivahti koronaviruksen takia – merten armonajaksi lasketaan kymmenen vuotta

Tutkija: Itämeri ei ole enää maailman saastunein meri – mutta siinä hyvät uutiset olivatkin

Tästä merestä puhutaan vain harvoin, vaikka ainutlaatuinen ympäristö on jo muuttumassa – lähde kiertämään Pohjanlahtea, jollaista ei pian enää ole