Lapset keräsivät koko päivän puolukoita päästäkseen leirikouluun: "Voi olla hyvällä mielellä, kun on ansainnut sen"

50 oppilaan Miehikkälän Kirkonkylän koulun oppilaat keräävät joka syksy puolukkaa ja rahoittavat sillä osan leirikoulustaan.

Venla Tilli, Peppi Stolt ja Martin Jokimies olivat keräämässä koululle valtavaa puolukkasatoa. Kuva: Kiira Ikävalko / Yle

Suomen kaakkoisrajan tuntumassa Miehikkälässä koululaiset ovat jo vuosien ajan rientäneet syksyisin metsään keräämään puolukoita. Mukana puolukkapäivässä on koko koulu.

Oppilaat eivät vain poimi puolukoita, vaan hoitavat myös myynnin ja markkinoinnin. Puolukoista saaduilla rahoilla tehdään luokkaretki, leirikoulu tai jotain muuta mukavaa.

Kun puolukoiden poimiminen alkaa jo ensimmäisen luokan syksyllä, karttuu keruutaito. Niinpä 6.-luokkalaisilta poiminen sujuu jo kuin konkareilta konsanaan.

– Aluksi minä en tykännyt siitä, mutta nyt kun poimimista on tehnyt paljon, se on ihan kivaa, kertoo Peppi Stolt.

Puolukkasato oli Miehikkälässäkin tänä vuonna hyvä. Kuva: Minna Metsälä

Vieressä luokkakaverit Martin Jokimies ja Venla Tilli myötäilevät. Poimiminen on heidänkin mielestään mukavaa.

– Keräsimme ensi puolukoita kolmisen tuntia. Sen jälkeen putsattiin niitä pari tuntia, kertoo Venla Tilli.

Kaikkiaan koko koulu keräsi yhden koulupäivän aikana 120 litraa puolukoita. Martin Jokimies kertoo keränneensä noin neljä litraa ja Peppi Stolt sekä Venla Tilli ehkä vähän enemmän.

Puolukkapäivän päätteeksi koossa oli monta sankollista puolukkaa. Edessä oli vielä putsaus. Kuva: Laura Rikkola

Miehikkälän Kirkonkylän koulussa on noin 50 oppilasta. Koronakarenteenien ja sairastelujen takia kaikki eivät puolukkapäivään päässeet. Esimerkiksi 6.-luokkalaisista paikalla oli vain puolet eli kuusi oppilasta.

Suurin palkinto poimimisesta odottaa ensi keväänä, kun edessä on leirikoulu. Se piti järjestää jo viime keväänä, mutta se peruuntui koronaepidemian takia.

– Olemme kolme päivää ja kaksi yötä täysihoidossa Anjalassa. Siellä on edessä kaikkia kivoja aktiviteetteja, kertoo opettaja Minna Metsälä.

Sitä ennen koululaiset lähtevät teatteriretkelle Lappeenrantaan vielä tänä syksynä – sekin matka on osin puolukanpoiminnalla maksettu.

Monta taitoa yhdellä kertaa

Vaikka oppilaiden silmissä siintää leirikoulu, on puolukankeruulla isot tavoitteet. Opettaja Minna Metsälän mukaan puolukkapäivässä yhdistyi monta erilaista oppimismahdollisuutta.

– Yrittäjyys on yksi osa 4.–6.-luokkalaisten yhteiskuntaopin opintoja. Oppilaat hoitivat koko jutun eli keräsivät ja puhdistivat marjat, tekivät mainokset ja myivät puolukat. Matematiikkaa tuli mukaan, kun laskettiin kassa ja selvitettiin, montako litraa myytiin, luettelee Metsälä.

Miehikkälän Kirkonkylän koulun 6.-luokkalaisten opettaja Minna Metsälä (vas.) huomasi, miten monet eri taidot puolukkapäivän aikana karttuvat. Kuva: Kiira Ikävalko, Yle

Tärkeätä on opettaja Minna Metsälän mukaan ollut oppia yhdessä tekemisen taito, jossa isommat auttavat pienempiä. Samalla oppilaat huomaavat, miten tärkeätä on yhdessä toimiminen ja miten jokaisen osuutta tarvitaan.

Palkintona hyvä mieli

Kerätyt 120 litraa puolukkaa myytiin torilla, ja kaikki menivät. Tänä vuonna kun on erinomainen puolukkavuosi, oli hintakin maltillinen – kolme euroa litra.

– Yksi asiakas osti kerralla 20 litraa, kertoo Martin Jokimies.

Peppi Stolt, Venla Tilli ja Martin Jokimies keräsivät yhteensä viitisentoista litraa puolukkaa. Kuva: Kiira Ikävalko, Yle

Aivan koko leirikoulun kustannuksia ei puolukanmyynnillä toki saatu katettua. Käytössä on myös muita perinteisiä varainkeruumuotoja.

– Tällä hetkellä myymme WC- ja talouspaperia. Syksyn aikana 5.–6.-luokkalaiset järjestävät juhlia, joissa on kioski, ongintaa ja jotain pienellä rahalla ostettavia palveluita, esimerkiksi kasvomaalausta. Pienistä puroista kasvaa retkirahasto, sanoo opettaja Minna Metsälä.

Miehikkälän kirkonkylän koulun 6.-luokkalaiset Peppi Stolt, Martti Jokimies ja Venla Tilli odottavat jo innolla sekä teatteriretkeä että erityisesti kauan odottettua leirikoulua.

– Minusta on kivaa, että jokainen kantaa oman kortensa kekoon. Sitten voi olla hyvällä mielellä retkellä, kun on ansainnut sen, kiteyttää Peppi Stolt.