Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kouvolalainen Pertti Halsola on jo vuosia tehnyt töitä, että juomavesi olisi hyvää ja jätevedet tulisivat puhdistettua. Hän on mukana vesiosuuskuntien toiminnassa sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.

Halsolan mukaan vesiosuuskunnan töissä ei tunteja lasketa.

– Puhelimeni on auki puoleenyöhön, herään taas puoli viiden maissa, ja vastaan aina.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Halsolan vesiosuuskunta Elimäellä korotti veden hintaa heinäkuun alussa. Osuuskunta ostaa vetensä Kouvolan Vedeltä. Yhtiö nosti tälle vuodelle hintaa yhdeksällä prosentilla.

– Meidän piti mennä korotuksen perässä, Halsola sanoo.

Osuuskunta pyrkii varautumaan tuleviin korjaustarpeisiin keräämällä riittävästi rahaa kassaan.

– Esimerkiksi meille tulevat etäluettavat mittarit vievät rahaa. Lisäksi teimme itse veden desinfiointilaitteen, koska ei saatu Kouvolalta lainaksi. Vähän kylähulluutta vaatii, että hommia voi kehittää.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Halsola uskoo, että vesiosuuskunnilla on myös tulevaisuudessa tärkeä rooli Suomen vesihuollossa. Joillekin osuuskunnille väen ikääntyminen ja veden hinnan korotuspaineet voivat aiheuttaa vaikeuksia.

– Osa on liemessä. Ei tiedä, miten heidän käy.

Suomen vesihuolto-osuuskunnat ry:n puheenjohtaja Vesa Arvonen sanoo, että varautuminen vaihtelee.

– Tiedän vesiosuuskuntia, jotka ovat jo vuosia keränneet isoja perusmaksuja varautuakseen esimerkiksi jätevesipumppaamoiden uusimiseen tai saneeraamiseen. Sitten on niitä, jotka ovat, että “aha eipäs huomattukaan aikanaan, että näihin pitäisi kerätä rahaa”.

Vesiosuuskunnat perustuvat usein pitkälti talkootyölle. Nuorilla ei välttämättä ole aikaa, halua eikä taitoa vesiverkostojen ylläpitoon ja kunnostukseen.

– Kun porukka vanhenee, joudutaan väistämättä käyttämään entistä enemmän ostopalveluja. Silloin hinnat nousevat, Pertti Halsola sanoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Poliitikoilta puuttuu kanttia nostaa vesimaksuja

Viime vuosikymmenellä vesilaitosten kustannukset kasvoivat enemmän kuin tulot. Tämä paljastuu Suomen ympäristökeskuksen SYKEn vuonna 2020 tekemästä selvityksestä.

Kustannusten ripeä kasvu voi olla merkki siitä, että laitokset ovat saneeranneet verkostoja. Päättäjät eivät kuitenkaan ole korottaneet vesimaksuja, vaikka tarvetta olisi.

SYKEn ryhmäpäällikkö Jyrki Laitista tämä hämmästyttää.

– Loppujen lopuksi vesimaksujen määrääminen on poliittinen päätös. Poliittista tahtoa nostaa maksuja ei ole ollut.

Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtajan Osmo Seppälän mukaan kuntapäättäjät varovat turhaankin äänestäjien reaktioita.

– Esimerkiksi vesihuoltomaksujen korottamiseksi ei yleensä löydy rohkeutta tehdä tarvittavia päätöksiä, koska vedenkäyttäjät ovat myös äänestäjiä. Pelätään, että äänestäjät kääntävät selkänsä maksujen nostajille, Seppälä sanoo.

SYKE selvitti vesihuollon kustannuskattavuutta 2011–2018. Selvityksen otokseen valittiin 55 erikokoista laitosta ympäri Suomea.

Maaperäämme on kaivettu yli 100 000 kilometriä vesijohtoja ja yli 50 000 kilometriä jätevesiviemäreitä. Erittäin huonokuntoisia putkistoja on tuhansia kilometrejä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Vesilaitoksen toiminta on periaatteessa yksinkertaista saada kannattavaksi. Lasketaan investointi- ja käyttökustannukset, jonka jälkeen peritään asiakkailta riittävän suurta vesimaksua kustannusten kattamiseksi.

Käytännössä näin ei tapahdu.

– Korjausvelka kasvaa, mutta tämän mukaan ei ole toimittu, Jyrki Laitinen sanoo.

Osa kunnista perii vesihuoltolaitoksilta tuloutusta. Silloin laitoksen tuotot eivät välttämättä mene laitoksen itse suunnittelemiin investointeihin vaan kunnan muihin tarpeisiin. Tämä ei tue vesilaitoksen itsenäisyyttä yhtään sen enempää kuin liian alhainen vesimaksukaan.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Vesilaitosten vaatimukset voivat tiukentua

Valtio patistelee vesilaitoksia ryhtiliikkeeseen. Maa- ja metsätalousministeriön tilaama kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelma julkaistiin keväällä 2021.

Vesihuoltolainsäädäntöön voi lähivuosina tulla muutoksia, esimerkiksi nykyistä tarkemmat velvoitteet investointien suunnitteluun ja tiukemmat pätevyysvaatimukset henkilöstölle. Vesilaitosten yhdistymispakkoa ei valmistella.

Maa- ja metsätalousministeriön vesitalousjohtaja Olli-Matti Verta katsoo, että vesihuollon rakennemuutoksessa laitosten lukumäärä tai koko eivät ole pääasia.

Eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty Vesi on meidän -kansalaisaloite tuo uuteen vesilakiin kirjauksen siitä, että julkisomisteiset vesihuoltotoiminnot säilyvät kuntien omistuksessa ja määräysvallassa.

– Tämä on tärkeä linjanveto. Kuntien paine tarttua haasteisiin kasvaa entisestään, Verta sanoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Juomaveden laatu kärsii

Juomaveden laadun kanssa on ongelmia jo nyt.

– Tänäkin vuonna on aika monessa paikassa vuotavien putkistojen takia on jouduttu antamaan vedenkeittokehotuksia, SYKEn ryhmäpäällikkö Jyrki Laitinen sanoo.

Alihinnoittelua on eri puolilla Suomea sekä pienissä että isoissa vesilaitoksissa.

– Pienissä laitoksissa asiantuntemus voi olla heikkoa. Siellä ei osata laskea, mitkä pitkän ajan kustannukset ovat, Laitinen sanoo.

Hänen mielestään pienten laitosten yhdistymisistä voisi olla apua. Hallintokustannuksia saataisiin pienennettyä ja asiantuntemusta jaettua. Omistusjärjestelyjen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että putkistoja pitää yhdistää rakentamalla kilometrien johtoja peltojen poikki.

Moni pieni laitos toimii hyvin, eikä sellaisten ole tarve yhdistyä.

Jos vesilaitos joutuu vaikeuksiin huonon taloudenpidon takia, kunnan on tultava apuun.

Laitisen mukaan valtio voi esittää suosituksia, mutta ennen kaikkea ratkaisun avaimet ovat kunnallisten päätöksentekijöiden käsissä.

Poliitikkojen mielestä Lapualla oli kerätty tarpeeksi rahaa

Poliitikot ja vesilaitos ovat vääntäneet kättä vesimaksun hinnasta esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan Lapualla.

Lapualla käyttövesi maksaa 1,69 euroa kuutiolta ja jätevesi 3,29 euroa kuutiolta. Yhteishinta on noin viisi euroa. Tämä on alle Suomen vesilaitosten keskiarvon.

Vuodelle 2022 suunnitellut maksujen korotukset herättivät Lapuan teknisessä lautakunnassa keskustelua.

– Oli kauhea paine saada taksoja alennettua. Se on tätä politiikkaa. Yritin selittää, mutta selitykset eivät menneet perille, sanoo vesihuoltopäällikkö Anssi Kylkisalo.

Hänen mukaansa veden hintaa haluttiin laskea, koska naapurikunnissa vesi on halvempaa. Päättäjät eivät ottaneet huomioon naapurikunnan verkostojen kuntoa ja investointitarpeita.

Lautakunnan mielestä näytti siltä, että Lapualla on jo kerätty riittävästi rahaa tulevia investointeja varten. Vesimaksutuloista oli säästetty noin viisi miljoonaa euroa.

–Ei kukaan kiistä sitä, paljonko korjausvelkaa on. Mutta minkä verran puskuria on oltava? Ei vuodessa pystytä määräänsä enempää korjaamaan, sanoo teknisen lautakunnan puheenjohtaja Olli-Matti Lahdensuo (kok.).

Vesihuoltopäällikön ja lautakunnan keskustelun tuloksena oli, että käyttöveden hinta pysyi ennallaan ja jäteveden hintaa laskettiin kuusi senttiä.

Lapualla on uusittava ensimmäiseksi kolme kilometriä valurautaputkea ja sen jälkeen 12,5 kilometriä asbestibetoniputkea. Lisäksi saneerattavana on jätevesipumppaamoja.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Loviisassa poliitikot ymmärsivät investointitarpeen

Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää liitettiin Loviisaan 2010. Samalla yhdistyivät kuntien vesilaitokset.

Jo tuolloin veden hinnat olivat keskimääräistä korkeammat. Lisäksi vesilaitosta perustettaessa päätettiin, että laitos tulouttaa kaupungille vuosittain vain nimellisen summan. Tällä hetkellä se on noin 30 000 euroa vuodessa.

Vesiliikelaitoksen johtajan Markku Paakkarisen mukaan alussa oli puolustettava tiukasti sitä, että vesilaitoksen on tultava toimeen omillaan.

– Kun laitosta perustettiin, käytiin kovat poliittiset väännöt. Edelleenkin on tullut matkan varrella esille erilaisia käsityksiä, kun on tullut uusia johtajia ja päättäjiä, Paakkarinen sanoo.

Loviisan alueella toimii useita vesiosuuskuntia. Paakkarisen mukaan neuvotteluissa on ollut hyötyä, että monet päättäjät ovat olleet osuuskuntalaisia ja ymmärtäneet, mitä hyvä vesihuolto vaatii.

– Tapana on vetää ensin asfaltit ja katulamput ja sitten vasta katsoa, onko vesijohtoihin varaa. Etenkin osuuskuntaihmiset ymmärsivät, ettei siitä tule mitään ilman pelimerkkejä.

Vesilaitos on varautunut investointeihin tuntuvilla hinnankorotuksilla. Vuonna 2015 hintoja nostettiin 10 prosenttia, tänä keväänä viisi prosenttia.

– Olisimme ehkä pärjänneet vielä tämän vuoden, mutta otimme ennakkoa asiassa, ettei taloutta tarvitse vetää kuiville. Ajatuksena on ollut, että jos nostetaan hintoja, nostetaan reilusti.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

"Vanhoista pitää puristaa kaikki irti"

Kouvolalainen Pertti Halsola aikoo jatkaa vesiosuuskunnan töitä niin pitkään kuin terveyttä riittää.

– Meidän vesiosuuskunnassamme on nuorempaa porukkaa mukana, mutta niinhän ne sanoo, että vanhoista pitää puristaa kaikki irti.

Halsola uskoo, että rakennemuutosta vesiosuuskunnissa tulee. Osa voi liittyä kunnalliseen vesilaitokseen, jos laitos vain huolii.

– Ne ovat olleet aika nihkeitä toistaiseksi ottamaan vesiosuuskuntia.

Myös osuuskuntien yhteistyö ja yhdistymiset lisääntyvät. Kouvolassa vesiosuuskunnat muun muassa varastoivat yhdessä varaosia.

– Jos jouluaattona sattuu jokin hajoamaan ja Helsingistä ei löydy varaosia, täältä naapuri voi auttaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Grafiikoiden lähteet: Kuulas, A., Renko, T. & Kuivamäki, R. 2020. Vesihuollon investointitarpeet vuoteen 2040. Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 63. Suomen Vesilaitosyhdistys ry; Kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelma.