Hyppää sisältöön

Kirjailija Anna Kortelaisen uutuusteos haastaa pohjalaiset mielikuvitusleikkiin – millainen olisi viipurilaiset asuttanut uusi kaupunki ja mikä sen merkitys

Uusi Viipuri -kirja kertoo välirauhan aikaisesta ajatuksesta asuttaa viipurilaiset Pohjanlanden rannalle rakennettavaan kaupunkiin. Hankkelle oli rahoitus ja arkkitehtikin mietittynä, kunnes jatkosota muutti kaiken.

Jos Pohjanlahden rannikolle olisi sijoitettu "uusi Viipuri", millaisia olisivat esimerkiksi nykyiset Oulu, Kokkola ja Vaasa? Ajatuksesta rakentaa uusi asutuskeskus viipurilaisten asuttamiseksi kertoo kirjassaan kirjailija, taidehistorioitsija Anna Kortelainen. (Kuvituskuva) Kuva: Kalle Niskala / Yle
Kirjailija, taidehistorioitsija Anna Kortelaista ja Kokkolan kaupungin yleiskaava-arkkitehti Päivi Cainbergia haastattelee Raila Paavola.

Kirjailija, taidehistorioitsija Anna Kortelainen kirjoittaa Uusi Viipuri -kirjassaan (Gummerus, 2021) sotien aikaisesta suunnitelmasta korvata menetetty Viipuri uudella asutuskeskuksella.

Kortelainen sijoittaa "uuden Viipurin" Pohjois-Pohjanmaalle Hanhikiven alueelle. Oikeasti sitä kuitenkin kaavailtiin joko Helsingin kylkeen tai Pohjanlahden rannikolle, jonnekin Kokkola-Raahe välille, hän kertoo.

– Se oli valtiovallan hanke, aloitteen tekijänä itse Urho Kekkonen, Kortelainen sanoo.

Helsinkiä ei pidetty hyvänä, koska pelättiin esimerkiksi, että sen kainalossa kyhjöttävälle kaupungille ei kehittyisi omaa identiteettiä. Pohjanlahden rannikon etuna oli muun muassa myös pitkä matka itärajalle.

Kortelainen löysi suunnitelmaan liittyen kaksi pöytäkirjaa, ja niistä käy ilmi, että hankkeelle oli luvattu rahoitusta Amerikasta. Ilmeni, että myös Alvar Aallon nimi mainittiin tämän "amerikkalaistyylisen" uuden kaupungin suunnittelijana.

Anna Kortelaisen haastattelun Flinkkilä&Kellomäki -ohjelmassa voi katsoa täältä.

"Uutta Viipuria" kaavailtiin rannikolle tarpeeksi kauas itärajasta. Sataman kautta syntyvät meriyhteydet ovat rannikkokaupungeille tärkeitä. (Kuvituskuva) Kuva: Anna Wikman / YLE

Jatkosota muutti tilanteen

Kortelaisen mukaan suunnitelmasta kirjoitettiin lehdissä, mutta Kekkonen oli sen toteutamisen suhteen myöhässä. Ja kun Viipuri vallattiin takaisin jatkosodan alkuvaiheessa, asukkaiden uudelleenasuttamiselle ei ollut tarvetta.

Jatkosodan jälkeen 1944 suunnitelman toteuttaminen ollut enää ajankohtaista tai mahdollistakaan.

– Silloin kun Viipuri oli uudelleen menetetty, Suomi oli henkisesti ja taloudellisesti kokolailla polvillaan. Ei ollut enää mitään mahdolisuuta mennä Amerikkaan [sanomaan], että me on muutettu mielemme, Kortelainen sanoo.

Kortelainen miettii, että uusi kaupunki olisi alkuhämmennyksen jälkeen voinut olla rikastava koko maalle.

– Se olisi heilauttanut karttaa tosi mielenkiintoisella tavalla, kun sentään Suomen toiseksi suurin kaupunki olisi ollut siellä Pohjois-Pohjanmaalla.

Lue seuraavaksi: Entä, jos Viipuri olisikin siirretty Pohjanmaalle? Anna Kortelainen kuvitteli sotavuosien historian uusiksi

Kokkolan yleiskaava-arkkitehti Päivi Cainberg leikki ajatuksella uudesta kaupungista. Suunnittelijalle riittäisi haasteita, Cainberg arvelee. Kuva: Raila Paavola / Yle

Mitä jos sittenkin...

Kirjassaan Anna Kortelainen leikittelee vaihtoehtoisella historiankirjoituksella, jossa "uuden Viipurin" olisi saanut suunniteltavakseen arkkitehti Alvar Aalto.

Me kysyimme, mitä vastaavasta tehtävästä miettisi Kokkolan yleiskaava-arkkitehti Päivi Cainberg.

Arkkitehdille uuden kaupungin suunnitteleminen tyhjästä olisi uskomaton mahdollisuus, Cainberg sanoo. Toimintojen pitäisi olla sellaisia, että kaupunki kestäisi vuosisatoja eikä niitä tarvitsisi siirrellä. Esimerkiksi sataman paikka olisi tärkeä.

Miten hiilipäästöjä saataisiin vähennettyä kaupungissa, miten ihmiset saataisiin viihtymään, millaisia puistot olisivat, Cainberg miettii. Haasteita olisi.

– Mikä on se identiteetti, kerroksellisuus, joka on rakentunut vuosisatojen aikana. Se luo tunteen, että me kuulumme jonnekin. Jos kaupunki olisi rakennettu hyvin nopeasti, olisiko tullut erilaisia alueita, Cainberg pohtii.

Kerroksellisuus luo identiteettiä ja tunnetta johonkin kuulumisesta. Miten se olisi muodostunut nopeasti rakennetussa uudessa kaupungissa, pohtii yleiskaava-arkkitehti Päivi Cainberg. Kuva: Yle/Ida-Maria Björkqvist

Sitä, miten kokonainen uusi kaupunki olisi vaikuttanut olemassaolevaan ja nykyisenlaiseksi muotoutuneeseen rannikkoon, voi vain arvailla.

– Olisiko meillä vain yksi yliopistokaupunki? Olisivatko kaikki, Oulu, Vaasa ja Kokkola pystyneet kehittymään?

Jos uuteen kaupunkiin olisi asutettu koko Viipurin väestö, mikä merkitys sillä olisi rannikkoseutujen väestölle.

– Meillä on rannikolla vahva suomenruotsalaisuus, ja jos Viipurista tulevilla olisi ehkä ollut erilainen identiteetti, olisiko se jakanut alueita?